Poutapilviä ja lihapullakuuroja -animaatiossa olisi aineksia runsaampaankin ateriaan niin ruoan kuin animaatioelokuvien ystäville. Sonyn uusimmalla 3D-tekniikalla toteutettu animaatio on vauhdikas ja sen kuva kirkas kuin poutapäivä Satamalan sardiinisaarella. Elokuva tyytyy kuitenkin tarjoilemaan valmiiksi pureskeltua ja amerikkalaisittain ailavjuilla sokerihuurrutettua pikaviihdettä.

Satamala on sardiiniteollisuudesta elävä saari aivan Atlantin A-kirjaimen alareunassa. Saarella elävä Flint Lockwood (äänenä sympaattinen Lari Halme) on rillipäinen nörttipoika, jonka isä omistaa, kuinkas muuten, sardiinipuodin. Flintin äiti on kuollut ja miesten välinen sanattomuuden sanelema kuilu sen kuin kasvaa pojan varttuessa.

Sardiinit eri muodoissaan ovat Satamalan heikentyvä elinkeino ja saarelaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Sardiineihin kyllästynyt ja tieteeseen intohimoisesti suhtautuva Flint tekeekin elämänsä keksinnön rakentaessaan laitteen, joka muuttaa veden ruoaksi.

Saarelaisten ilkkumasta nörtistä tulee hetkessä kaikkien paras kaveri ja nälkäisten sankari, kun taivaalta alkaa sataa ensin hampurilaisia ja sitten ihan mitä vain ihmiset keksivät toivoa, eli pizzaa, karkkia, jätskiä, spagettia – ja totta kai niitä lihapullia.

Hetken näyttää siltä kuin kaikki villeimmät unelmat olisivat toteutuneet ja taivas kirjaimellisesti auennut. Onneksi vuonna 1978 kirjoitettuun samannimiseen lastenkirjaan sisäänrakennetut viisaudet on ulotettu myös elokuvaan. Päivänpaiste ja karkkisade vaihtuvat hyvin pian hammassäryksi, ylipainoksi, jäteongelmaksi, spagettitornadoiksi ja jättimäisten nakkisämpylöiden runtelevaksi sateeksi.

Elokuvassa olisi potentiaalia kriittiseksi puheenvuoroksi tehotuotannon, lisäaineiden ja nanopartikkeleiden tuhoisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön, mutta potentiaali hukataan hyvin nopeasti. Niin ikään ajatukset vastareaktioista, kuten omavarainen maanviljelys tai kalateollisuuden laajentaminen, ohitetaan kenties epäkiinnostavina? Suuria katsojalukuja jahdatessaan elokuva keskittyy helpompiin aiheisiin, kuten Flintin ja säpäkän säätyttö Samin (pirteä Paula Vesala) väliseen romanssiin, Steve-simpanssin helppoon huumoriin ja Flintin ja hänen isänsä viileiden välien parantamiseen.

Poutapilviä ja lihapullakuuroja
(Cloudy with a Chance of Meatballs)
(USA, 2009)
Ohjaus: Phil Lord, Chris Miller
Käsikirjoitus: Phil Lord ja Chris Miller Judi ja Ron Barretin kirjan pohjalta.
Suomenkielisinä ääninä: Lari Halme, Paula Vesala, Juha Paananen, Sami Uotila
Kesto: 92 min.
Ikäraja: K7/5