Eat&Joy -ravintolatapahtuma ja Vallilla Interior ovat kutsuneet Suomen Itsenäisyyden 90 juhlavuoden vuoksi 25 suomalaista luovien alojen tekijää ylittämään kulttuurin tekemisen raja-alueita ja suunnittelemaan lipun Suomen lipun kunniaksi. Tribuutti Suomen Lipulle -näyttely on Lasipalatsin aukiolla 13.9.–14.10.2007. Lippujen suunnittelijoina ovat mm. keittiöväki Hans Välimäki, Petteri Luoto ja Sara La Fountain.

Näyttely kuuluu myös Pariisiin suunnitteilla olevaan vuoden 2008 Saison Finlandaise -tapahtumaan. Lippunäyttely on kaavailtu lähetettäväksi Helsingin kaupungin Kulttuuriasiain- keskuksen kanssa yhteistyössä St Sulpise -torille.

Värikkäät ja mielikuvitukselliset liput on nyt suunniteltu ja Vallila Interiorin toteuttamat liput ovat nyt valmiita.

Non-profit -projektin hengen mukaisesti Helsingin Kulttuuriasiankeskuksen johtaja Marianna Kajantie sekä Tilakeskuksen Tapio Sademies ovat antaneet Lasipalatsin aukion lippunäyttelyn käyttöön veloituksetta. Suomi 90 vuotta -toimikunnasta Ritva-Sini Merilampi on antanut juhlavuoden virallisen ME-logon tapahtuman käyttöön.

Tribuutti Suomen Lipulle -näyttely avattiin 13.9.2007. Tilaisuus on samalla myös syksyn Eat&Joy -ravintolatapahtuman avaus. Eat&Joy on Viisi Tähteä -lehden luoma helsinkiläisten ravintoloiden kansainvälistämistapahtuma, jossa nostetaan esille uusi gastronominen osaaminen, lähiruoka ja Uusi Pohjoinen Keittiö sekä pientuottajien huippuraaka-aineet. Ravintolat ovat tapahtumien keskiössä, näyttämöinä, joissa muut luovat alueet kuten muoti, musiikki, design ja mm. nykytaide toteutuvat ja kohtaavat.

Katso nettikameran kuvaa lipuista osoitteessa http://nettikamera.lasipalatsi.fi/view/index.shtml

Eat&Joy -tapahtuman yhteydessä on avattu myös uudet verkkosivut englanniksi osoitteessa www.eatandjoy.com

Lippujen suunnittelijoiden huikeassa joukossa ovat edustettuina luovien alojen eri osa-alueet sekä Helsingin kaupungin ylipormestari Jussi Pajunen. Mukana ovat kuvataide, graafinen suunnittelu, näyttämötaide, gastronomia, valokuvaus, ääni ja musiikki, muotoilu, arkkitehtuuri, vaatesuunnittelu ja mm. tanssitaide.

Lippujen tekijät:

• Charlotta Boucht, valokuvaaja
• Sara La Fountain, gastronomia ja muoti
• Minna Haapkylä, näyttelijä
• Olli Hanhirova, arkkitehti
• Vesa Hinkola, Valvomo, muotoilu- ja sisustusarkkitehtitoimisto
• Nina Hyvärinen, balettitanssija
• Tero Laaksonen, kuvataiteilija
• Kuutti Lavonen, kuvataiteilija
• Jani Leinonen, kuvataiteilija
• Petteri Luoto, keittiömestari, kuvataiteilija
• Raija Malka, puvustaja-lavastaja, kuvataiteilija
• Marika Mäkelä, kuvataiteilija
• Nada Go Go, Antti Hinkula, Teemu Suviala, graafinen suunnittelu
• Visa Norros, kuvataiteilija
• Jussi Pajunen, ylipormestari
• RinneNiinikoski, muotisuunnittelu
• Timo Salli, muotoilun professori
• Hanna Saren, muotisuunnittelija
• Kohina, muotoilija Harri Koskinen, säveltäjä-muusikko Tapani Rinne ja säveltäjä-DJ Vellu Maurola
• Paola Suhonen, muotisuunnittelija
• Risto Suomi, kuvataiteilija
• Ilkka Suppanen, muotoilija
• Hans Välimäki, keittiömestari-ravintoloitsija
• 
  

Tarinat lippujen syntyyn:

Minna Haapkylä, näyttelijä
Rakastan koivua!

Sen tuoksua ja tuntua! Se on minulle Suomen tuoksu. Halusin tehdä lippuni puusta, mutta Päivi Vallilasta sanoi, ettei mitään painavaa saa olla salossa, joka tippuessaan tappaisi. Mietin, että josko tuohi olisi vain vaikeasti vammauttavaa ja siten ehkä sallittua... mutta ei. Sekin kuului kiellettyjen aineiden listalle. Lipun oli oltava kangasta. Tein siis vihdan!!

Charlotta Boucht, valokuvaaja
Eläköön! Långe leve!

Tämä lippu on tribuutti kaikille, jotka eivät voi lähteä mukaan, kun isä seilaa merillä, äiti seikkailee Bagdadissa, isoisä Venäjän rajalla tai liput Pariisissa. Eläköön!

Den här flaggan är tillägnad alla, som inte kan åka med när pappa reser på de sju haven, mamma åker till Bagdad, farfar till ryska gränsen, eller flaggorna till Paris. Länge leve!

Raija Malka, kuvataiteilija
Surullinen pilvi, 2007

Ajatus lippuun lähti materiaalittomuudesta. Ajattelin, että lippuni on peilikuva sen ympärillä olevasta maisemasta. Suomen lippuna liehuu kuva harmaasta taivaasta, kerrostalojen rivistöstä, palasta vihreää metsää, valkoisista kumpupilvistä koboltinsinisellä taivaalla. Se on alati muuttuva ja liikkuva kuva, joka äänettömänä toistuu erimuotoisina kuvina tuhansissa peileissä.

Omaan lippuuni otin elementeiksi keveyden, värin intensiteetin ja läpikuultavuuden. Lippuni on kuva ohikiitävistä pilvistä, hetkistä, jotka ovat tulossa tai jo menneet. 

Tämä ajatuksistani ja lähtökohdistani. Unelmissani olevaa liehuvaa, ohutta ja äänetöntä peilikangasta ei ole vielä kehitetty...

Jussi Pajunen, ylipormestari
Merta, Suomea ja maailmaa

”Deadline on luovuuden paras lähde.” Pitää minun lippuni kohdalla täsmälleen paikkansa. Parin kuukauden mitään tuottamattoman pohdiskelun jälkeen aihio syntyi viimeisenä iltana ennen määräaikaa. Löimme tyttäreni Julian kanssa luovat päämme yhteen. Minulla ei ole mitään aiempaa lippusuunnittelukokemusta. Julia sen sijaan on Annantalon kasvatteja.

Lipustamme piti löytymän merta, Suomea ja maailmaa. Lähdimme liikkeelle monimutkaisesta ja päädyimme yksinkertaiseen. Lopullisen vedoksen teki graafinen toimittaja Heli Laakso kaupungin hallintokeskuksesta.

Mitä lipusta löytyy? Laine on merta ja rantaa. Valkoinen on lunta ja pilveä. Sinisen sävyistä löytyy sekä Suomen että EU-lippujen sininen.

Nada Go-Go, Antti Hinkula, Teemu Suviala
One day it will be reaylly, really, really, really, really windy

Tuoreimman RISC Monitor -tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta sanoo olevansa toiveikas tulevaisuuden suhteen. Yksi neljästä tykkää isoista kangaspaloista.

Hans Välimäki, keittiömestari-ravintoloitsija
Siika ja siniristilippumme

Olin todella otettu kun minut kutsuttiin suomalaisten huipputaiteilijoiden harvalukuiseen joukkoon tekemään omaa versiota Suomen lipusta. Pahainen kokki huipputekijöiden joukossa! Oli siinä pikkuvaimolla ihmettelemistä. Toisaalta keittäminen korkeammalla tasolla taitaa jo nykyisin olla taide-establishmentin noteeraamaa toimintaa maailmallakin. Esimerkiksi espanjalainen mestarikokki Ferrán Adrià loi tänä kesänä taidemaailman olympialaisina pidetyn Kasselin Documenta -näyttelyn keskipisteen.

Minulle Suomen lippu sinällään on koskematon. Valitsin lippuni symboliksi sellaista, joka on sydäntäni lähellä. Sen keskeinen elementti on siian pyrstö, sillä se muistuttaa ympärillämme vellovasta vedestä. Samalla kalan kylmä ja kostea pinta sekä tietty teräksisyys kuvastavat suomalaista yhteiskuntaa – hyvässä ja pahassa: teräksistä järkähtämättömyyttä vaikean paikan edessä, mutta myös epäluuloa kaikkea vierasta kohtaan, muutosvastarintaa ja umpimielisyyttä.

Suomen lippu – se aito ja oikea – maalaa eteemme lumen ja jään (joka on siis kiteytynyttä vettä).

Ystäväni, valokuvataiteilija Sami Revon ottama lähikuva siian pyrstöstä tekee saman. Siitä huokuu suomalainen kestävyys ja katajaisen kansan periksiantamattomuus. Teräksisen kuoren alla piilee kuitenkin pehmeyttä ja huonoa itsetuntoa. Turhaan.

Ärsyttävän optimististen länsinaapureidemme lippu taas huokuu vaurautta ja valoa, aurinkoa ja lämmintä vettä. Voita ja tilkan akvaviittia. Siis tilkan. Se lippu kuvastaa lälläpöksyvaavelimaista epäaidosti hymyävää ruotsalaisuutta ja kansankoti-ajattelua. Siika tekee mielestäni saman suomalaisuudesta. Se kuvastaa puhtautta ja puritaanisuutta, joita suomalainen yhteiskunta pitää edelleen yhtenä perusarvonaan. Elämästä nauttiminen – ellei se ole ylenmääräistä viinan kittaamista – on vähintäänkin epäilyttävää. Tärkeintä on työnteko. Pää jäässä mennään.

Vesa Hinkola, Valvomo, muotoilu- ja sisustussuunnittelutoimisto
Suomen lippu 2.0

Suunnittelun lähtökohta oli etsiä uutta kolmiulotteista hahmoa Suomen lipulle, joka olisi kuitenkin helposti tunnistettavissa. Sopiva muoto löytyi lentokentillä tuulen tarkkailuun käytettävistä tuulipusseista. Toteutuksessa kolme tuulipussia on yhdistetty yhdeksi lipuksi, jolle on annettu Suomen lipun värit. Pussit on jätetty toisistaan irralleen, jolloin ne lepattavat vapaasti tuulen mukana ja muodostavat sattumanvaraisesti erilaisia variaatioita lipusta.

Kohina-ryhmä: muotoilija Harri Koskinen, muusikko-säveltäjä Tapani Rinne, säveltäjä-tuottaja DJ Slow
Shh…

Kun saimme briiffin lipun suunnittelusta, olimme samaan aikaan sekä hyvillämme että hämillämme. Meiltä ei kuitenkaan joka päivä tilata visuaalista näkemystä. Hetken mietittyämme, päätös oli, että lipun pitää soida! Olimme siis uuden ongelman edessä, joten soitimme Harri Koskiselle, jonka kanssa olimme jo aloittaneet yhteistyön tulevan SlowHill ”sshh…”-albumin tiimoilta.

Yhteistyömme tuloksena syntyi lippu joka soi – visuaalisesti.Lippumme on myös muisto, yhden aikakauden päättymiselle Suomessa – viva la analogue!

Jani Leinonen, kuvataiteilija
Palava Suomen lippu

Kaksi vuotta sitten näin televisiossa, kun Ruotsin lippua poltettiin Afganistanissa Jumalan pilkan vastaisissa mielenosoituksissa, joiden syypää olikin tanskalainen lehti Jyllands Posten. Lipun polttaminen on yleismaailmallinen teko, mielenilmaus kuten rintaliivienkin polttaminen 70-luvulla. Uutiskuvat palavista länsimaalaisista lipuista ovat meille arkipäivää. Halusin tarjota mielenosoittajille tuotteen, joka toimii myös ilman sytkäriä.

Nina Hyvärinen, tanssija
Sininen liike

Leikin ensin eri väreillä.
Palasin kuitenkin aina siniseen.
Olen eri puolilla maailmaa,
tanssinut lukemattomia kertoja sinisenä.
Olen ollut sininen.
Liikkeeni on ollut sininen.
Lippuni on sininen, liikkeessä
ja valkoinen.

Sara La Fountain, ruoan ja muodin ammattilainen
Toivo ja tulevaisuus

Halusin tuoda esille visuaalisesti monimuotoisemman ja samalla selvästi nykyaikaisemman version lipusta. En halunnut kuitenkaan eksyä liian kauas perinteistä, joten kulta, hopea ja muutama kuviointi korostivat uudistumista. Tärkeimpänä värinä oli kuitenkin perinteinen Suomen lipun sininen. Mielestäni se on kaunis väri ja antaa minulle voimakkaita isänmaallisia tunteita.

Alusta asti halusin laittaa lippuun myös tekstiä ja sopiva löytyi Kalevalasta; yhdessä perinteitä kunnioittaen, mutta kuitenkin rohkeasti uudistusta ja nuorekkuutta etsien. Perinteinen kokemus ja kansainvälistyvä nuoruuden voima voivat nyt toteuttaa suomalaisuutta yhdessä.

RinneNiinikoski, Piia Rinne ja Noora Niinikoski, muotisuunnittelijat
Isän viimeinen kirje

Haaveilimme pimeydessä loistavasta, hulmuavasta valolipusta. Kävimme haastattelemassa 90-vuotiasta Hiljaa saadaksemme lipun ikäisen näkökulman. Lopulta päätimme nostaa salkoon Piia Rinteen isoisän viimeisen kirjeen rintamalta 7-vuotiaalle tyttärelleen Tellervo Rinteelle (os. Vaalto).

Isä Arvo Vaalto kaatui 28.6.1944 Karisalmessa.

"Isän viimeinen kirje", maanantaina 1.6.1944, Tellervolle
Terveisiä vaan sinulle. Rupesin sinulle kirjoittamaan koska pääsin perille hyvin. Ei ole täällä sen lämpempää ilma kuin sielläkään. En nähny Toivoa lainkaan reissulla, että olisin saanu kysyä niistä kaneista, mutta jos ei Toivo saa niin minä koitan sitten hommata, kun ensin tulen lomalle. Ei muuta kun hauskaa kevättä. Isä

Hanna Sarén, muotisuunnittelija
Historian palasia ja mielikuvia

Omassa lippuversiossani on historian palasia ja mielikuvia Suomen vaiheista. Olen säilyttänyt Suomen lipun sinivalkoisen ristin sellaisenaan, koska se on hyvä ja vakaa pohja uutta muokattaessa. Valitsin lippuun materiaaleja, joita käytän työssäni, uusia trendejä luodessani. Olemme työstäneet lippua samoin menetelmin kuten työstämme mallistojemme malleja. Leikkaamme käsin, ompelemme käsin ja viimeistelemme käsin. Ateljeetyötä siis.

Lippuun olen tuonut kulta-punaisen kimaltelevan kruunun. Se kuvastaa aikaa Ruotsin vallan alla. Kruunun alla on iso silmä. ”Iso silmä valvoo”, sanotaan. Se kuvaa aikaa Venäjän vallan alla. Silmä kertoo myös jotain Suomesta nykypäivänä. Silmä on viehkeä, mystinen ja utelias. Kielekkeinen lippu kultaisine tupsuineen on viite sotalipusta, ylväänä ja komeana taistossa Suomen puolesta.

Tutkiessani kirjaa "Siniristilippumme" (Caius Kajanti) tunsin suurta kunnioitusta lippuamme kohtaan ja ymmärsin sen syvyyden ja vakavuuden asiaa kohtaan, kun lippuehdotuksia ja versioita eri taiteilijoilta on alettu koota vuonna 1919 kartongille ulkoasianministeriön toimesta.

Paola Suhonen, muotisuunnittelija
Diamond, Stripes and revolver

He was truly darklove knight and taiga-desert rider. He was a rowdy romantic and his time was ruthlessly running the wrong way. He was second from God. He was hardly none.

And I loved him. More than anything.

I loved him until one day again, he shot me to death. With hi siron revolver. And wounded I was. And finally dead.

Ilkka Suppanen, muotoilija
Rannikko ja sielu

Lippuni on rikkonainen kuin suomalainen rannikko ja rosoinen kuin suomalainen identiteetti.

Timo Salli, muotoilun professori
Kunnianosoitus Suomen lipulle

Kaikki Suomen liput viimeisten 90 vuoden ajalta.

Petteri Luoto, keittiömestari, taiteilija
Livsfarlig ledning

Jos historian saisi kirjoittaa uusiksi, olisin suonut isillemme mahdollisuuden taistella ruotsalaisia vastaan. Siltä reissulta olisi tarttunut lippuumme hieman kirkkaammat, mutta demokraattisemmat värit. Ja se kruunu.

Voidaan olla ilmeisen tyytyväisiä, että bolsevikkien rauniolta punainen väri huuhtoutui ja vaihtui huomattavasti neutraalimpaan sini-valkoiseen väritykseen.

Risto Suomi, kuvataiteilija
90 sydäntä

Lippua suunnitellessani halusin käyttää jotain minulle tunnusomaista symbolia, ja päädyin sydämeen. 1980–90-lukujen vaihteessa tein maalauksia, joihin liitin kipsistä valmistamiani sydämiä.

Lipun sininen taustaväri on myös useissa maalauksissani oleva immateriaalinen ja kosminen väri. Sininen ilmentää minulle parhaiten isänmaallisuutta.

90 vuotta Suomen itsenäisyyttä on vaatinut moniselitteisesti paljon sydämiä. Sydän on voimakas symboli – Pyhä ja arkipäiväinen.

Olli Hanhirova, arkkitehti
Rehtiys, luovuus ja suvaitsevaisuus

Peilipinnan ja saunavihtamaisen pallomeren uuskömpelö liitto heijastelee katselukulmasta riippuen niin nyky-Suomen urbaania teknosykettä kuin taivasta.

Lippuni toimikoon tribuuttina itsenäisen Suomen 90-vuotisesta historiasta voimansa ammentavalle rehtiydelle, luovuudelle ja suvaitsevaisuudelle.

Visa Norros, kuvataiteilija
Alussa oli pimeys

Musta on alkuvoima, valkoinen on tulevaisuus – kaiken näkyvän täytyy jatkaa tietään näkymättömään.

Kun minut kutsuttiin lippuprojektiin, minulla ei ollut aavistustakaan mitä voisin tehdä. En pidä itseäni edes kovin isänmaallisena, vaan lähinnä maapallolaisena.Samalla kun tuskailin idean synnytyksessä, yhtäkkiä lippu tuijotti minua silmiin ateljeen pöydällä. Siinä se oli ollut odottamassa lipuksi tuloaan jo kuukausia.

Marika Mäkelä, kuvataitelija
Kokonainen

Tribuutti Suomen lipulle on kunnianosoitus suomalaisen naisen käsityölle kautta aikojen.

Kuutti Lavonen, kuvataiteilija
Läpinäkyvä valkoinen

Ostin aikanani, noin 18-vuotiaana, Ludwig Wittgensteinin kirjan ”Remarks on Colour” lähinnä siksi, että siinä oli kirkkaanpunaiset kannet. Kirjassa Wittgenstein esittää kysymyksen ”Miksi ei ole olemassa läpinäkyvää valkoista?” Vuosia myöhemmin löysin esitettyyn kysymykseen vastauksen, kun ostin lapsilleni eräältä huoltoasemalta kiinalaisvalmisteisen shakkipelin, jonka alusta oli lasinen. Siinähän ”valkoiset” pelipohjan ruudut olivat läpinäkyviä.

Vastaus Wittgensteinin kysymykseen oli siis puoliksi käsitteellinen ja kielipelin sisäinen – puoliksi abstraktio. Lippuehdotuksessani läpinäkyvä edustaa valkoista.

Lisätietoja:
Anne Berner (0400 468 180), Vallila Interior Oy
Aki Arjola (0400 300 654), Eeropekka Rislakki (0400 436 825), Jari Etelälahti (0400 500 940), Unione Oy / Eat&Joy
Krista Mikkola (040 7584483), Galleria Krista Mikkola