Suomen kokoisessa maassa vain harva ääsee toteuttamaan suuret ideansa. "Epäilijät ovat nyt aika hiljaa", Toni Virkkunen sanoo.
Kuva: Pasi Hytti

Ideapark on jättimäinen laajoine parkkipaikkoneen.

Urakoitsijoille projekti on ollut Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen: yli 100 000 neliömetrin eli 10 hehtaarin laajuinen katettu keskus vastaa kolmea Helsingin Messukeskusta tai 15 jalkapallokenttää. Pelkästään terästä on uponnut rakennuksen runkoon 2500 henkilöauton painon verran.
Kaiken lisäksi rakennusoikeutta on vielä jäljellä lähes 60 000 neliömetrin verran. Laajennus onkin jo suunnitteilla, vaikka keskus avataan vasta joulukuun alussa tänä vuonna.
"Epäilijät ovat nyt aika hiljaa", Ideaparkin markkinointipäällikkö ja osakas Toni Virkkunen sanoo hymyillen, eikä salaile innostustaan.
"On hienoa, kun saa olla tällaisessa projektissa mukana. Tilaisuus, jossa on käytettävissä tällainen tontti ja koko jutun saa suunnitella alusta asti, tulee äärimmäisen harvoin."

Ei ainoastaan suuri

Ostoskeskuksia rakennettaessa suuri on kaunista -ajattelu on vallinnut jo vuosikymmeniä. Kun automarketit ja lähiöostarit alkoivat 80-luvun puolivälissä saada rinnalleen katettuja kauppakeskuksia, lähes jokaista keskusta markkinoitiin suurimpana jollakin mittarilla - milloin liikkeiden, milloin kävijöiden, milloin käytetyn lasin määrällä, mikäli ei parempaa keksitty.
Lempäälän Ideaparkin pääsijoittaja, Maskun kalustetalon perustajana tunnettu Toivo Sukari on myöntänyt jättimäisen koon olevan idioottivarma konsepti sinänsä.

Liikekaupunki Ideaparkin pääideologi, entinen liikelentäjä ja perinteikkään tamperelaisen teollisuussuvun jälkeläinen Toni Virkkunen kuitenkin väittää, että Ideaparkissa on kyse paljon muustakin. Hänen mukaansa Ideapark on ensimmäinen laatuaan, kauppakeskus - tai idean isien suulla liikekaupunki - joka huomioi ihmisen kokonaisuutena.
"Ero muihin on jo siinä, että Ideapark on syntynyt sisällöstä", Virkkunen selittää. "Olemme siis ensin ajatelleet ihmistä ja hänen tarpeitaan. Sitten on lähdetty toteuttamaan konseptia sen mukaan. Siksi kaupunkimme sydän on Vanha Kaupunki ja sen vieressä oleva Keskuspuisto, jonka ympärille kaikki uusi on ikään kuin syntynyt."
Ihmislähtöisyyttä on osaltaan sekin, että kauppakeskusten yleiseen pullonkaulaan, liikennejärjestelyihin ja arkiseen riesaan, ostosten mukana kuljettamiseen, on Ideaparkissa haettu tuoreita ratkaisuja.
"Haluamme tarjota järjestelmän, joka mahdollistaa alueella liikkumisen ilman kantamuksia. Ostokset voi siis jättää järjestelmän hoidettavaksi ja hakea päivän päätteeksi yhdestä pisteestä tai saada ne jopa kotiin toimitettuna", Virkkunen hehkuttaa ainutlaatuista järjestelmää.




Ravintoloilla keskeinen merkitys

"Ideaparkin tilat on jo 80 prosenttisesti vuokrattu. Ravintoloille varattujen tilojen suhteen ollaan jo 100 prosentissa. Pääosin Keskuspuiston ympärille sijoittuvat ravintolapaikat täyttyivät pikavauhtia", Virkkunen kehaisee.

Ideaparkin kaltaiselle toimintaympäristölle on siis ravintolamaailmassakin tilausta, vaikka alan kannattavuudesta ollaan usein huolissaan. Ensivaiheessa katon alle tulee 12 ravintolayritystä, jotka tarjoavat kaikkiaan 1500 asiakaspaikkaa. Valikoima ulottuu kahviloista laaturavintoloihin. Virkkusen mukaan pikaruoka ei tule olemaan suurimmassa roolissa.

Havainnekuva Ideaparkin sisäänkäynnistä.

Havainnekuva sisäänkäynnin aulatilasta.

"Varsinaisia pikaruokaketjuja on mukana ainoastaan yksi. Tietenkin pitää olla nopeaa ruokaa saatavilla, mutta myös riittävä kirjo muuta."
Paikallisuus näkyy tarjonnassa, esimerkiksi tamperelainen Linkosuo lähtee mukaan kahvila-konditoriallaan, mutta yleislinja on Virkkusen mukaan ajan hengen mukaisesti kansainvälinen.
"Kotimaan lisäksi tänne tulee ravintolayrityksiä, jotka eivät ole aikaisemmin Suomessa lainkaan toimineet", Virkkunen vinkkaa, mutta ei sopimussyistä voi kertoa toimijoiden nimiä.
Ravintoloiden merkitys etenkin asiakkaiden viipymiselle on Virkkusen mukaan oleellinen.
"Ravintolat ja tapahtumat ovat tässä meidän konseptissa aivan keskeisiä. Ravintolapalvelut ovat oikeastaan kuin peruskivi. Emme silti ajattele, että yksin ravintolat tänne vetävät ihmisiä, vaan yhdistettynä tähän Keskuspuistoon, tapahtumiin ja siihen pikniktunnelmaan, jota täällä voidaan synnyttää. Yhdessä tämä muodostaa kombinaation, jossa on vetovoimaa", Virkkunen uskoo ja muistuttaa, että koko Keskuspuiston ravintoloineen voi tarvittaessa muuttua esimerkiksi olutfestivaalin tapahtumapaikaksi, eivätkä liikkeiden aukioloajat rajoita sen käyttöä.

Ihmisen tarpeet

Se, että Ideaparkin vieraat huomioidaan "kokonaisina ihmisinä" ei ole Virkkusen mukaan vain fraasi. Kyse on ihmisten tarpeiden ymmärtämisestä, joka syrjäyttää Virkkusen mukaan aggressiivisen markkinoinnin.
"Täällä täytyy tapahtua bisnestä, mutta siitä on tehtävä mukavaa, ja se ei ole kaikki. Ihminen ei kuitenkaan ole yksinomaan kuluttaja, vaan on monenlaisia tarpeita. Hän haluaa esimerkiksi hyvää ruokaa, viihtyisää ympäristöä ja viettää aikaa muiden joukossa. Se, että me voimme järjestää täällä kukkaisviikot tammikuussa, on iso piristys ihmisten talveen."

"Puhdas kaupassa käymisen ajatus on jäämässä historiaan. On oleellista, että ihmistä ei nähdä vaan kaupassakävijänä. Uskon, että yksilöllisyyden kunnioittaminen vetää pisimmän korren myös kaupan liikennetoiminnassa seuraavan kymmenen vuoden aikana."
Ideaparkiin on sijoitettu myös monenlaisia vapaa-ajanpalveluita jää-, keila- ja uimahallista sekä hiihtoputkesta alkaen. Virkkusen mukaan Ideapark onkin kaupunki kunnan sisällä. Liikekaupunkimaisuus näkyy kokonaisuudessa.
"Tavoittelemme katumaista ja eloisaa ilmapiiriä, emme steriiliä kauppakeskustunnelmaa", Virkkunen linjaa.

Kävelykatua Ideaparkiin tulee ensivaiheessa 1,2 kilometriä eli sopivasti hieman enemmän kuin Tampereen keskustan pääkauppaväylällä, Hämeenkadulla on mittaa. Lisäksi Ideaparkiin tulee muun muassa suihkulähteitä ja puistoalue puineen. Keskuspuiston katto on puolestaan avattavissa.

Ideaparkiin on kaavailtu myös 17-kerroksista hotellia.

Havainnekuva Ideaparkin kakkossisäänkäynnistä.

Ideaparkin pehmeitä arvoja edustaa lastenkulttuurikeskus Pii Poo työpajoineen ja leikkikenttineen. Myös "kaupungin" henkilökunnan palvelut päiväkodeista terveydenhuoltoon on suunniteltu Ideaparkin yhteyteen.

Ei ruokakaupan keskus

Ideaparkin Vanhan Kaupungin kapeille kujille aiotaan sijoittaa ennen kaikkea käsityöläishenkisiä pikkuliikkeitä. Siellä sijaitsee myös "gourmet-katu", jonka varrella on pieniä erikoisruoka- ja herkkuliikkeitä.
"Kalaa, lihaa, juustokauppa, leipomoita, vihanneskauppa, suklaata", Virkkunen luettelee muististaan.
Ideapark haluaakin keskittyä erikoisliikkeisiin myös ruoan osalta.
"Yksinhuoltajaisänä tiedän kyllä, millaista on kantaa perheelle kaupasta ruokaa. On järkevää, että elintarvikehuolto on lähellä kotia. Me emme mene ruoka, vaan palvelut edellä. En usko, että maitokassia kantaessa ihmisiä kauheasti kiinnostaa tutkailla, millaiset uudet silmälasit tai sohvan sitä ostaisi. Tulevaisuus ei voi olla sellainen, että kauppakeskukset rakennetaan elintarvikemyynnin ympärille", Toni Virkkunen pohtii.

Tavoitteena vientituote

Virkkunen ei suostu nimeämään Ideaparkille esikuvaa maailmalta. "Amerikkalaiset "moolit", Tukholman outlet-kylät ja Berliinin Aquadomet on kuitenkin katsastettu", hän myöntää.
"Monet paikat on kierretty ja katsottu, mutta mitään ei ole suoraan käyty hakemassa tänne, vaan pääsääntöinen ajatus on ollut Suomen vallitsevan tilanteen hyödyntäminen. Tämä on ennen kaikkea suomalainen tuote ja toivottavasti tulevaisuudessa myös vientituote."
"Pistetään kuitenkin nyt tämä ensin pystyyn. Ennen kaikkea tämä on suomalainen tuote, mutta näen, että tätä on mahdollisuus monistaa. Tässä on selvä toimintamalli. Menestys on siinä sitten tärkeä myyntiväline", Virkkunen myöntää.

Kovat odotukset

Ideaparkissa pelataan kovin panoksin. Projektin kokonaiskustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa. Keskuksen kävijätavoite on noin 8 miljoonaa ihmistä vuosittain. Virkkunen ei pidä tavoitetta hurjana vaan varovaisena.
"Olen aivan varma että mennään sen yli, mutta laskelmat on tehty tuon mukaan. Esimerkkinä voin sanoa, että läheisellä Teboil-huoltamolla on vuosittain noin 1,2 miljoonaa kävijää."
Ideaparkissa kävijöiden keskimääräisen vierailun kesto halutaan kasvattaa kolmeen tuntiin, kun se on nyt Virkkusen mukaan suomalaisissa ostoskeskuksissa keskimäärin tunti ja viisitoista minuuttia.
"Sillä olisi todella iso vaikutus kaupankäyntiin."

Vierailuaikaa pyritään Ideaparkissa pidentämään myös siten, että perhe voi jakaantua mielenkiinnon kohteiden mukaan.
"Tämä on kaupunkikohde, ei pelkkä ostospaikka."

Hotellihanke hakee muotoaan

Havainnekuva Ideatorista.

Havainnekuva erikoisliikkeitä sijaitsevasta käytävästä.

Ideaparkin yhteyteen ollaan rakentamassa myös hotellia. "17-kerroksiseksi suunnitellun hotellin huoneet ja ilme noudattaisivat Marimekon designin linjaa", linjataan Ideaparkin internetsivujen havainnekuvan yhteydessä.
"Kun Ideaparkissa ollaan rakentamassa suomalaiselle kaupalle kilpailukykyä suomalaisena toimijana, mikä design-alan toimija olisi sellainen, joka sopisi tähän maailmaan? Marimekko", Toni Virkkunen vastaa itse.
"Kirsti Paakkasen ja meidän yhteinen pyrkimys on, että siitä hotellista rakennetaan Marimekon brändihotelli. Nyt täytyy vain löytää siihen se kolmas palikka eli sopiva hotellioperaattori."
Virkkusen mukaan rakennuksen perustukset on jo tehty. Nyt odotellaan hotellialan toimijoiden seuraavaa siirtoa.
"Uskon että syksyllä ollaan jo tilanteessa, jossa käydään keskustelua jo euroista. Nyt tässä nähdään mahdollisuuksia ja ollaan kiinnostuneita, mutta halutaan nähdä lisää."

Ideaparkin palikat eivät kuitenkaan taida olla vielä aivan niin kasassa kuin Virkkunen antaa ymmärtää, sillä Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen ei haluaisi yritystä yhdistettävän tässä vaiheessa hankkeeseen lainkaan "vaikka Marimekko suhtautuukin aina myönteisesti uusiin asioihin" kuten Paakkanen toteaa.
"Marimekon sisällä ei ole edes keskusteltu asiasta millään tasolla. Mitään neuvotteluja tai sovittuja palavereita ei asiasta ole vireillä", Paakkanen huomauttaa.
"Totta kai hotellinkin sisustaminen sinänsä Marimekkoa kiinnostaa, koska Marimekko on myös julkisten tilojen sisustaja. Olemme Ideaparkissa nyt mukana yhdellä myymälällä, joka on 600 neliön myymälä kuten vastikään Kampin keskuksessakin avattu."

Sareston mukaan suuntaus on yhä enemmän siihen, että ihmisiä houkutellaan viettämään aikaa kauppakeskuksissa muutenkin kuin ostoksia tehden.
"Ajatus on tietenkin, että ihmiset samalla ostavatkin. Ei ehkä niin suunnitellusti vaan enemmänkin heräteostoksia, ikään kuin ohimennen."
Ostoskeskusten prototyyppeinä Suomessa ovat toimineet kauppatorit ja kauppahallit. Niiden tarjonta ja tuoteryhmät ovat tosin olleet historiallisesti varsin rajoitetut. Katettujen ostoskeskusten myötä ostoskeskusten pääartikkeleiksi nousivat pukeutumisen ja vapaa-ajan tuotteet. Nyt kärkeen ovat nousemassa koti ja sisustaminen.
Ostoskeskuksista on tullut paljon muutakin kuin kuluttamisen temppeleitä, jota varten ne toki oli rakennettu. Ajanvietto- ja kohtaamispaikkoina katetut ostoskeskukset ovat siirtymässä seuraavalle asteelle, kun aikaisemmin niistä poissa pysyneet institutionaaliset toimijat kuten kirkko ja kunta ovat siirtäneet toimintojaan niihin. Seuraavaksi vuorossa saattavat olla vaikkapa Kela tai Verohallinto, toisaalta keskusten tavoitteena on ennen kaikkea luoda mukava ilmapiiri kuluttamiselle, joten kaikki toimijat eivät imagoltaan ostoskeskuksiin sovi, vai kuka on nähnyt ostoskeskuksissa hautaustoimiston?