Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevan, ja vuoden verran toimineen Boccan idea syntyi sen omistajien Kalev Tannerin ja Raul Uutmannin viettäessä aikaa New Yorkin ja San Franciscon trendiravintoloissa.

Kolmekymppisiä kavereita - Raul on taustaltaan eksklusiivisen Inspira-sisustusliikkeen omistaja ja Kalev investointipankkiiri - rupesi häiritsemään, ettei kotikaupungissa ollut vastaavia paikkoja. Kaveruksilla ei ollut ravintola-alasta juurikaan tietoa, mutta suuri halu oppia ymmärtämään ruoka- ja viinikulttuuria.

Ensimmäinen Boccan menestyksen avain on loistava sisustus, jota täydentää rentouttava chill-out musiikkitausta. Boccassa voi istua tuntikausia vain ilmapiiristä nauttien. Ravintolasalin suuria valaisimia on maailmassa kahdeksan kappaletta, kaksi Boccassa ja kuusi Barcelonan oopperateatterissa.

Keittiömestari Suomesta

Keittiömestariksi löydettiin Suomessa pari vuosikymmentä työskennellyt sardinialaissyntyinen rotisseur-kokki Nicola Tanda. Enimmät Suomen vuosistaan hän vietti Helsingin Töölössä: Careliassa, Andaluciassa ja Nybergillä.

Suureksi esikuvakseen sympaattinen 50-vuotias ja 32 vuotta keittiössä häärinyt Nicola pitää Jaska Nuutilaa (Savoy/Haaga).

Boccan ruokalista edustaa italialaispainotteista modernia Välimeren keittiötä. Alkuperäisestä ajatuksesta toteuttaa puhdasta fuusiolinjaa luovuttiin, koska markkinat eivät vielä olleet valmiita.

Nicola johtaa 11-henkistä keittiömiehistöään pikemmin omalla esimerkillään kuin karjumalla. Omasta nuoruudestaan koettuja epäonnistuneiden annoksien seinille heittämisiä hän ei harrasta. Ravintolan hyvä henki heijastuu myös asiakaspalveluun, joka on aina kohteliaan rentoa ja ystävällistä. Keskivertopäivänä keittiöstä lähtee 80-paikkaiseen ravintolasaliin kolmisensataa annosta

Kehityksessä vauhtia

Nicola selvästikin nauttii työsarastaan Eestissä. Erityisesti häntä miellyttää se vauhti, jolla ravintola- ja viinikulttuuri kehittyvät. Samalla hän myöntää, että yhteiskunta ei osaa vielä arvostaa ravintola-alan ammatteja samalla tavalla kuin perinteisissä ruokakulttuurimaissa tai jopa Suomessa. Tämä heijastuu koulutetun työvoiman puutteena. Samoin joitakin harvinaisempia raaka-aineita pitää usein tuoda mukana Suomesta, jossa Nicolan suomalainen perhe edelleen asuu.

Vapaa-ajallaan Nicola käy mielellään syömässä muissa Tallinnan ravintoloissa. Erityisesti hän arvostaa l'Artistea, le Bonapartea, Egoistia ja Vanaema juures -ravintolaa. Mutta mitä Nicola syö kotonaan? Atrian lihapullia.