Kuva: Pasi Hytti

Suomen uusi kokkimaajoukkue valittiin vähän yli vuosi sitten, keväällä 2002 Lappeenrannassa. Kilpailukutsun ja valmistelujen takana oli vanha, Lasse Lundqvistin puheenjohtama Suomen Keittiömestarit ry:n hallitus. Yleensä Suomen joukkue on valittu heti kokki-olympialaisten jälkeen. Saksan Erdfurtissa vuonna 2000 pidetyistä kisoista oli kulunut jo hyvän aikaa, mutta keittiömestariyhdistyksen 7-jäseninen hallitus halusi siirtää maajoukkueen valinnan liittopäiville, joka myöhästytti uuden joukkueen harjoittelun alkamista.

Samana päivänä maajoukkueen valinnan kanssa valittiin myös keittiömestarijärjestölle uusi hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin kokenut Martti Lehtinen. Ratkaisu merkitsi suorapuheisen Lundqvistin toimikauden päättymistä monien ristiriitojen jälkeen. Silloin kyseltiin myös, pyyhkäistiinkö Lundqvistin kaudella vuodesta 1995 lähtien aikaansaadut maajoukkuesaavutukset sivuun ja yhteen sopimattomat henkilökemiat nousivat päällimmäisiksi.

Monien mielestä kuitenkin Lundqvistin ja joukkueenjohtaja Pekka Terävän kaudella Suomi kiri Ruotsin ja Norjan kantaan ja otti kiinni naapureiden 20 vuoden aikana tehdyn työn muutamassa vuodessa. Suomen joukkue nousi 10 parhaan maan joukkoon. Myös pohjoismaiset ja kansainväliset yhteydet aukesivat.

Järjestökenttää kuitenkin ehkä tyydytti se, että uusi puheenjohtaja oli Jyväskylästä. Kaikki maajoukkueen jäsenet toimivat kuitenkin Helsingissä.

Taustalla kiistoja

Järjestäytymiskokouksessaan Suomen Keittiömestarit ry perusti uuden kilpailutoimikunnan vastaamaan maajoukkueesta sekä "muusta kansallisesta ja kansainvälisestä kilpailutoiminnasta". Ryhmään valittiin Jorma Haaranen, Esa Anttila, Tapio Laine ja Juha Niemiö. Kyse on ekonomi Anttilaa lukuunottamatta suomalaisen gastronomian konkareista, jotka edustavat myös järjestön selvästi toivomaa, entistä suurempaa alueellista tasapuolisuutta Helsingin hegemonian vastapainoksi.
Kansainvälisen kilpailutoiminnan edellytyksiä pohtivien tahojen mukaan ryhmällä ei ollut ainakaan alussa kovin läheistä kontaktia 20-30 -vuotiaista koostuvaan joukkueeseensa.

Pitkään OLI ollut julkinen salaisuus, että keittiömestarijärjestön joidenkin jäsenten suhde Lundqvistiin ja Vuoden Kokki ry:hyn oli tulehtunut. Julkisesti asiasta ei puhuttu, selän takana sitäkin enemmän. Osa Keittiömestarijärjestön alueosastojen edustajista vierasti Lundqvistin nopeaa, itsevaltaiseksi koettua toimintapaa ja päätöksentekoa. Asiaan liittyvät konkreettiset tosiasiat ovat jääneet ulkopuolisilta pimentoon.

Äänestystuloksen jälkeen osa Lundqvistin vetämien organisaatioiden vaikuttajista vetäytyi maajoukkuetoiminnasta. Samoin osa yritysyhteistyökumppaneista. Kotimarkkinoilla medianäkyvyydeltään suurempi Vuoden kokki -kisa saattoi yksinkertaisesti kiinnostaa niitä enemmän kuin hidassykkeinen maajoukkuetoiminta.

Odottelua ja turhautumista

Kokkimaajoukkueeseen joka tapauksessa valittiin ryhmä maan lahjakkaimpia nuoria kokkeja. Toisena joukkueenjohtajana toimivan Juha Niemiön sanoin tämä joukkue on toiminut vain nykyisen, toimessa olevan hallituksen aikana.
Haastattelimme keväällä ja kesällä 2002 aika ajoin joitakin joukkueen jäseniä, ja joidenkin mieliala vaihteli turhautumisesta masennukseen.

Joukkue valitaan lähes neljäksi vuodeksi kerrallaan; sitoutuminen ja oma investointi on mittava, sekä henkisesti että taloudellisesti. Vastapainoksi nuoret lahjakkuudet odottavat suunnitelmallista, osaavaa valmennusta, kansainvälisiä kilpailukokemuksia ja hyödyllisiä kontakteja. Sekä tietysti mahdollisuutta edustaa Suomea arvostetuissa joukkuekisoissa eri puolilla maailmaa.

Juha Niemiökin harmitteli toiminnan hidasta liikkeellelähtöä. "On valitettavaa, että nykyisen joukkueen valinta viivästyi alkuperäisestä suunnitelmasta yli vuoden, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että joukkueen yhteiset harjoitusmahdollisuudet siirtyivät ja viivästyivät. Maajoukkueen valinta tapahtuu yleensä heti kokkiolympialaisten jälkeen. Edelliset olivat jo vuoden 2000 syksyllä Erdfurtissa, Saksassa."

Eurooppa jäi väliin

Juha Niemiö totesi, että myös riittävien taloudellisten resurssien puuttuminen hidasti liikkeellelähtöä. Uusi hallitus oli vasta aloittanut toimintansa, eikä varoja kilpailutoimintaan ollut varattu vuodelle 2002. Aikaisemmin varojen keruun keulahahmona toimi Lundqvist, jonka into ehkä kuitenkin hiipui kiristyneessa toimintailmapiirissä.

Uusi organisaatio onnistui kuitenkin vuonna 2002 keräämään toiminnan tueksi varsin voimakkaan ryhmän uusia yhteistyökumppaneita. Teollisuuden, kaupan ja muiden vaikuttajatahojen tuki on gastronomiamme kannalta maajoukkueen menestykselle ehdoton edellytys.

Tässä tilanteessa jouduttiin kuitenkin luopumaan Luxemburgin arvostetusta ExpoGast-kisasta, jonka huolella valmentautunut Ruotsi voitti. Joukkueen järjestäytymis- ja valmentautumisaikataulu ei olisi Niemiön mukaan riittänyt Suomen osallistumiseen.

Syksyllä 2002 tehtiin sen sijaan päätös osallistumisesta Chicagon The American Culinary Classic -kilpailuun toukokuussa 2003. Varsinainen toiminta lähti kuitenkin liikkeelle niin hitaasti, että ainakin osa maajoukkuekokeista ehti turhautua.

Niemiön mukaan Chicagon kilpailun suunnittelu ja harjoittelu aloitettiin jo syksyllä 2002. Keväällä 2002 oli pidetty järjestäytymiskokous ja syyskaudella oli kokoonnuttu "muutaman kerran pitäen joukkuetta tilanteen tasalla ja motivoiden tulevaa kautta varten".

Joukkuetta valmennettiin myös tiimityöskentelyyn. Kouluttajana oli jääkiekkovalmentaja Pertti Matikainen.

Syksyllä joukkue matkusti seuraamaan Luxemburgin kisaa, joka omalta osalta siis jäi väliin. Haastatellut maajoukkuekokit huolestuivat yhä enemmän varsinaisen harjoittelun viivästymisestä.

Kriisikokous koolle

Juha Niemiön mukaan "joukkueen harjoittelu on edennyt aikataulun mukaisesti ja jokaisen henkilökohtainen edistyminen on ollut ansiokasta". Samalla hän korosti, että joukkue kilpaili kansainvälisellä tasolla ensimmäistä kertaa. Vanhasta maajoukkueesta mukana on vain kapteeni Jarmo Laitinen.
Niemiö painottaa kuitenkin, että joukkueen jäsenet tuntevat hyvin toisensa ja monilla heistä on myös henkilökohtaista kilpailukokemusta.

Chicagon tavoitteena oli sijoittuminen kuuden parhaan joukkoon. Kisaan osallistui joidenkin tietojen mukaan neljätoista, toisten mukaan yksitoista maata. Mutta kokkikisojen varsinaiset menestysmaat loistavat poissaolollaan.
HS Ruokatorstaissa 8.5. todetaan harjoittelun vähäisyys: "...aiempiin Suomen joukkueisiin verrattuna yhteistä kokkaamista on takana melko vähän", toimittaja Katja Bäcksbacka kirjoittaa kertoessaan joukkueen lämpimän keittiön kenraaliharjoituksesta.

Joukkue oli matkaan lähtiessään harjoitellut toden teolla yhdessä kymmenkunta kertaa. Palace Gourmet´n Sami Rekolan mukaan kylmän ja lämpimän keittiön "lopullinen kilpailupaletti " oli toteutettu alusta loppuun vain yhden kerran kummankin osalta.

Joukkue oli kuitenkin sen verran huolissaan valmennuksesta ja koko toiminnan tilasta, että maaliskuun lopulla järjestettiin Palacessa nuorten kokkien kutsusta yhteinen kriisikokous.

"Palaverista oli hyötyä", Sami Rekola kertoi. "Meitä ainakin kuunneltiin, ja yhteishenki parani". Kokkien kanssa keskustellessa kävi kuitenkin selväksi, että nuorten kontakti kokeneeseen joukkueenjohtoon oli edelleen varsin etäinen.
G.W.Sundmansin Marko Palovaara suhtautui kokeneena kilpailija tilanteeseen rauhallisemmin. Hänen vastuullaan oli muun muassa lämmin pääruoka, ja Vuoden Kokki 2002 oli harjoitellut oman osuutensa hyvin.

Mahtavaa yhteishenkeä

Haastatellut maajoukkueen kokit olivat kaikki kuitenkin sitä mieltä, ettei palautetta ja opastusta saatu toivotussa määrin.

"Kun kylmän keittiön vadit olivat esillä Suomen kansallisoopperassa, arvioimme enimmäkseen keskenämme toistemme töitä", Sami Rekola kertoi. Kokkien keskinäinen työn arviointi olikin Rekolan mielestä ehkä tärkeintä lopullisen suorituksen hiomisessa.

Kokkien kanssa keskustellessa syntyi kuva, että tehtävät oli jaettu, ja jokainen joutui vastaamaan liiankin yksin suorituksestaan. Lahjakkaat ammattilaiset toki tekevätkin hienoja yksilösuorituksia. Mutta kysymys, syntyykö niistä ehjä kokonaisuus, askarrutti kokkeja.

Kun joukkue matkusti Chicagoon, esimerkiksi muut kuin Marko Palovaara eivät ehtineet arvioida hänen lopullista lämminruoka-annostaan.
Myönteisenä asiana sekä Palovaara että Rekola pitivät joukkueen mahtavaa yhteishenkeä ja jokaisen kokin halua näyttää parhaat taitonsa.
"Kuinka korkealle tällä lailla sitten päästään, on ainakin minulle täysi arvoitus", Sami Rekola naurahti.

Aina myönteinen Palovaara korosti, että matka joka tapauksessa hitsaisi ryhmää yhteen ja antaisi kokemusta joukkueena kilpailemisesta.
Joukkueenjohtajana toimivan Juha Niemiön mukaan matkaan lähti hyvin harjoitellut, taidokas ja yhteishengeltään hyvä joukkue. Haastatellut joukkueen jäsenet olivat epävarmemmissa tunnelmissa.

Miksi nyt - miksi Chicagoon?

Monissa kisoissa menestyneet Ruotsi ja Norja eivät osallistuneet Chicagon kilpailuun. Marko Palovaara päätti ottaa selvää naapureiden poisjäämisestä: "Norja piti kilpailumatkaa kalliina ja kisaa luonteeltaan kovin erilaisena kuin päätavoitteet Euroopassa."

Norjan maajoukkue kerätään useimmiten maan huippukokeista, ja sen harjoittelu organisoidaan Norjan Gastronomisen Instituutin luoman pitkäjänteisen suunnitelman ja tavoitteidenasettelun mukaan.
"Ruotsi taas testasi jo taitojaan ja voitti kultaa Luxemburgissa. Ruotsin joukkueessa on myös monta kokkia edellisestä maajoukkueesta, joten heille kilpailutilanne on tuttu", Palovaara kertoi.

Joukkueenjohtaja Juha Niemiö painotti, ettei ennen vuoden 2004 kokkiolympialaisia olisi ollut muita kisoja, joista saisi kilpailukokemusta. Suomen osalta Chicagon kilpailun menobudjetti oli Niemiön mukaan noin 40.000 euroa.

Matkaa joutuu tietysti arvioimaan myös kokkien oman investoinnin kannalta. Nuorille miehille lähes kahden viikon poissaolo kevätkauden työkiireistä oli iso uhraus, kun huomioidaan palkattomat lomat ja sosiaalisetkin järjestelyt. Olisiko tiivis harjoittelu ja kilpailutilanteen simulointi Suomessa ollut sittenkin hyödyllisempää?

Tähtikokki Marko Palovaarakin panosti matkaan yhden kesälomaviikoistaan, toinen viikko oli palkatonta omaa lomaa.

Chicagon jälkeen ohjelmassa on vielä kriittinen arviointi ja analysointi. Samalla tehdään Juha Niemiön mukaan toimintasuunnitelma ja harjoitusaikataulut syksylle 2003 ja keväälle 2004. Päätavoite, Kokkien Olympialaiset Saksassa odottaa syyskuussa 2004.

"Kovia äijiä, saatana"

Suomeen saatiin kokkimaajoukkueen Chicagon tulostiedot ensi kertaa keskiviikkona 21.5. Finfoodin internet-sivuilta. Uutinen hämmensi: "Tuomarit arvioivat sekä joukkueen lämpimän että kylmän pöydän hopean arvoiseksi. Kun tulos suhteutettiin muiden joukkueiden kilpailusuorituksiin, Suomen joukkue ylsi lämpimän keittiön osuudessa viidennelle ja kylmän keittiön osuudessa kuudennelle sijalle."

Mitä "suhteuttaminen" merkitsee? Eikö kaikkia kilpailusuorituksia arvioida suhteessa muihin?

HS Ruokatorstai kertoi torstaiaamuna 22.5. Suomen sijoittuneen kokonaiskilvan viidenneksi. Lämpimässä keittiössä oli saavutettu kolmas sija, ja kylmä buffet-pöytä arvioitiin viidenneksi.

Kilpailun järjestäjän internet-sivut puolestaan kertovat, että Suomi oli kylmässä keittiössä kuudes, lämpimässä jaetulla pronssilla Skotlannin kanssa, yhteispisteissä viides. Edellä olivat USA, Saksa, Skotlanti ja Kanada, kylmässä keittiössä myös Wales.

Vastoinkäymisiä ja improvisointia

Air Francen lento AF 2298 laskeutui keväiseen Helsinkiin 22.5. kello 14.55. Tuloaulaan kerääntyi väsynyt joukkue - takana oli lento Chicagosta Pariisiin, koneenvaihto ja jatkolento Helsinkiin.

Ongelmia matkalla oli riittänyt. Koko pöytärekvisiitta jäi Juha Niemiön mukaan jo mennessä Chicagon kentälle. "Toivottavasti saadaan edes takaisin", joukkueenjohtaja huokaisee. Improvisointia tarvittiin usein. Raaka-aineiden hankinnan kannalta tuotti vaikeuksia matkan viivästyminen päivällä Ranskan yleislakon takia.

"Vastoinkäymisiä oli paljon, mutta selvittiin. Kovia äijiä, saatana," Marko Palovaara kiteytti mielipiteensä joukkueesta. Neljän vuorokauden aikana oli kyllä saatu untakin 13 tuntia, ja osa kokeista aikoikin olla piisin ääressä jo seuraavana päivänä.

Sijoitus vastaa toki ennakko-odotuksia ja julkistettuja tavoitteita.

Tosityö alkaa kesän jälkeen

Mitalien väreistä ei saanut kentälläkään täyttä selvyyttä. Hopeita oli jaettu enemmänkin, ja suomalaisten kaulassa niitä roikkui koko joukko. Marko Palovaaraa koristanut pronssi oli toisaalta muita suurempi, aivan oikea, lopullinen mitali. Palkintoja jaettiin, mutta tarkka pisteytys ratkaisi lopputulokset. Järjestäjien nettisivuilla julkaisemat lopputulokset ilmeisesti pätevät.

Juha Niemiön mukaan joukkue oli joka tapauksessa tyytyväinen tulokseen. Kritiikkipalaveri seuraisi torstaina 29.5, ja kesätauon jälkeen järjestäydyttäisiin uudelleen.

Aikaa olympialaisiin on silloin reilu vuosi. Hyvää henkeä on luotu - nyt on kyse säännöllisestä, systemaattisesta ja tavoitteellisesta valmentautumisesta ja kaikkien voimien kokoamisesta. Suomen valkoinen maajoukkue voi Saksassa hyvinkin yllättää.



Finnish Culinary Team

Kari Aihinen, Palace Gourmet
Jyri Hänninen, Lyon
Oula Hänninen, G.W.Sundmans
Tom Laaksonen, Lyon
Markus Lattunen, PalacenRanta
Marko Palovaara, G.W.Sundmans
Sami Rekola, Palace Gourmet
Juha Rissanen, Vikig Line
Jari Vesivalo, Savoy

Kapteeni: Jarmo Laitinen, Savoy
Joukkueenjohtajat:
Jorma Haranen
Juha Niemiö


Pääyhteistyökumppanit: Atria Oyj, Finfood, KesPro, MMM, Metsäliitto.
Muut tukijat: Vihannespörssi Oy, Helsingin palvelualojen Oppilaitos / Roihuvuoren yksikkö, Palace-ravintolat Oy, Royal Ravintolat Oy, ravintola Lyon, Turun Ammatti-instituutti, Viking Line, Vuoristo Yhtiöt Oy.