Horeca-alan yritykset ja työntekijät ovat valmiita vetämään yhtä köyttä elvytystalkoissa. Keinoja olisi, mutta nyt pitäisi löytyä myös tahtoa ja valtiolta puhdasta rahaa. Myös edunvalvonta puhututtaa.

”Kukaan ulkopuolinen ei tee edunvalvontaa puolestamme. Alan toimijat voisivat katsoa peiliin ja pohtia, ovatko meillä oikeat ihmiset istumassa niissä saleissa, joissa päätöksiä tehdään.”

”Ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentamista eniten jarruttanut Saksa on saavuttanut Ranskan kanssa käymissään kahdenkeskisissä neuvotteluissa yhteisymmärryksen veron alentamisesta.”

”On aivan päivänselvää, että kotona pystymme pyristelemään globaalia ongelmaa vastaan vain kotimaisen kulutuksen avulla. Silloin palvelut ovat tässä kaiken kaikkiaan avainasemassa.”

Viime vuosi oli majoitus- ja ravitsemusalalla kohtuullinen. Alan liikevaihto kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna. Tilastokeskuksen arvion mukaan toimialan kasvun takana ovat olleet pienet eli alle 50 henkilöä työllistävät yritykset.

Vaikka monet asiantuntijat ennustavat kansainvälisen talouskriisin tsunamin lyövän Suomeen vasta vuoden 2010 puolella, vaikeuksia horeca-sektorille on luvassa jo lähikuukausina.

Teollisuus- ja vientiyritykset ovat vähentäneet hotelli- ja ravintolapalvelujen käyttöä, mikä heijastuu suoraan kysyntään. Ensimmäisenä tästä ovat kärsineet fine dining -ravintolat sekä kokous- ja konferenssihotellit.

Yhden synkimmistä ennusteista antoi taannoin Suomen Asiakastiedon palvelujohtaja Risto Kallio. Hän arvioi Turun Sanomissa, että vuodesta 2009 tulee kaikkien aikojen pahin konkurssivuosi. Kallion mukaan konkursseja tekevät etenkin pienet yritykset. Konkursseja nähdään varsinkin rakennus- sekä majoitus- ja ravitsemisaloilla.

Palvelualat mukaan elvytykseen

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) esitti tammikuun alussa kymmenien miljardien eurojen investointiohjelman, jolla on tarkoitus lääkitä talouskriisiä ja ruokkia työllisyyttä. Vanhasen rohtoja ovat ensisijaisesti yritysten rahoituksen saannin turvaaminen, työllistävän rakentamisen edistäminen sekä koulutus irtisanotuille ja lomautetuille.

”Kun vienti ei vedä, elvytämme tukemalla kotimaista kysyntää. Ostovoima kasvaa tuloveron ja ruokaveron kevennyksillä sekä sosiaalietuuksien parannuksilla”, Vanhanen totesi Keskustan Verkkoapilan haastattelussa. 

Työvoima- ja elinkeinoministeriön (TEM) selvitysmies Antti Tanskanen jätti loppiaisena elvytyspaketin, jonka tarkoituksena on ehkäistä luottolamaa ja yritysten rahoitusvaikeuksia. Sekä pääministerin että selvitysmiehen esitykset nojaavat perinteisen vientiteollisuuden varaan. Palveluilla menee vielä riittävän hyvin.

Paljon keppiä ja vähän porkkanoita saanut horeca-ala alkaa kuitenkin pikkuhiljaa vaatia omaa osaansa elvytysrahoista, sillä korostuuhan palvelualojen merkitys erityisesti työllistäjänä. Sekä yritykset että työnantajat ovat monin kohdin yhtä mieltä keinoarsenaalista, jolla horeca-sektorin kilpailukykyä pystyttäisiin jopa parantamaan maailmantalouden ravistellessa raskasta teollisuutta.

”On aivan päivänselvää, että kotona pystymme pyristelemään globaalia ongelmaa vastaan vain kotimaisen kulutuksen avulla. Silloin palvelut ovat tässä kaiken kaikkiaan avainasemassa,” tähdentää Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Ann Selin.

Työllisyyttä ja hyvinvointia

Ravintolaruoan arvonlisäveron alentaminen, yritysten kassakriisejä paikkailevat ja ehkäisevät suhdannelainat sekä investointiavustusten suuntaaminen myös hotelli- ja ravintolasektorille olisivat nopeita työkaluja, joilla kotimaista kysyntää pystyttäisin pitämään yllä.

Näiden lisäksi alan yrittäjät toivovat valtiolta keinoja yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi ja kevennyksiä työnantajien sivukuluihin. Myös sijoittaminen kulttuuriin ja ihmisten hyvinvointiin pitäisi muistaa suhdannetaantuman aikanakin.

”Koko palvelusektori on työllistäjänä niin merkittävä, että sinne kannattaa panoksia pistää. Kokonaisvaltainen hyvinvointi tulee olemaan tärkeämpi arvo tulevaisuudessa. Sille on luontaista kysyntää, mutta jostakin syystä palvelutyöpaikka on aina vähän toisarvoisemmassa asemassa kuin sellainen, jossa investoidaan seiniä, koneita ja tekniikkaa”, ihmettelee Tahko-Tours Oy:n toimitusjohtaja Veikko Halonen.

Yhtä mieltä on Pohjois-Karjalan kehittämisestä vastaava maakuntajohtaja Pentti Hyttinen. Rajamaakunta tunnetaan erityisesti vahvasta puunjalostusteollisuudesta.

”Meilläkin on aika pitkälti keskitytty siihen, että tuotannollinen teollisuus luo työpaikkoja ja tuo maakuntaan vientituloja. Kyllä uuden ja luovan talouden sekä kulttuuritoiminnan kautta palveluyrityksiin on mahdollista synnyttää ansaintamahdollisuuksia ja luoda työpaikkoja”, Hyttinen myöntää.

Arvonlisäveroa alennettava heti

Sekä Selin, Hyttinen, Halonen että Matti Kyytsönen ottavat haastattelussa heti esille ravintolapalveluiden arvonlisäverotuksen alentamisen nopeimpana keinona parantaa yritysten kannattavuutta ja työllisyyttä.

”Suomen ravintolapalvelujen 22 prosentin arvonlisävero on Euroopan mittakaavassa huikean korkea, ja sitä pitäisi ehdottomasti alentaa. On olemassa kansainvälistä näyttöä, miten alv:n laskemisen myötä ihmisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu ja syntyy lisää työpaikkoja”, Halonen selvittää.
”Alennus olisi nyt tarpeen varsinkin näissä olosuhteissa, kun kaupasta ostettavan ruoan arvonlisävero syksyllä alenee. Tämä puolestaan heikentää suhteellisesti kilpailutilannetta edelleen koko alan osalta”, PAMin Selin sanoo.
Eduskunta on päättänyt, että päivittäistavarakaupoissa myytävän ruoan arvonlisäveroa lasketaan ensi syksynä 17:stä 12 prosenttiin. Viisi Tähteä -lehden verkkosivujen (www.viisitahtea.fi) kyselyssä joulun alla myös poliitikot vakuuttivat yksimielisesti, että työvoimavaltaisten ravintolapalvelujen alv:n laskeminen lisäisi alan kysyntää ja vaikuttaisi myönteisesti työllisyyteen.
”Selvityksen mukaan ravintolapalveluiden alv-alennus toisi suurempia positiivisia vaikutuksia verrattuna useimpiin muihin aloihin, kuten esimerkiksi parturi-kampaamoihin tai pienkorjaamoihin”, myöntää Kokoomuksen ryhmäjohtaja Pekka Ravi.

Vasemmistoliiton Annika Lapintie vakuuttaa, että ruoan ja ravintolaruoan arvonlisäveron alentaminen olisi suhdannepoliittisesti järkevää.

”Nyt olisi selvitettävä voiko samassa yhteydessä laskea myös ravintolaruoan arvonlisäveron samalle 12 prosentin tasolle. Heikossa taloustilanteessa ravintoloissa syöminen voi ilman veronalennusta laskea liikaa”, Lapintie pohtii.

Alv:stä ratkaisu maaliskuussa

EU-säännösten mukaisesti Suomella on oikeus päättää elintarvikkeiden arvonlisäveron tasosta. Sen sijaan ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentaminen edellyttää verodirektiivin muuttamista. Tämä taas vaatii EU:n yksimielistä päätöstä.

Ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentamista on eniten jarruttanut Saksa, joka on saavuttanut Ranskan kanssa käymissään kahdenkeskisissä neuvotteluissaan yhteisymmärryksen veron alentamisesta. Saksan valtiovarainministeri Peer Steinbrück on myös julkisuudessa näyttänyt verokantojen alentamiselle vihreää valoa. 

Taustalla on Euroopan komission esitys, että EU-maissa palvelujen arvonlisäveroa laskettaisiin alle 15 prosentin perustason. Tämä olisi tarkoitus saada voimaan vuoden 2010 aikana. 

Joka tapauksessa alv-asia on poliittisessa keskustelussa EU:n talous- ja valtiovarainministereiden eli ns. Ecofin-neuvoston kokouksessa 10. helmikuuta. Mikäli asiassa löytyy poliittinen yksimielisyys, ensimmäistä kertaa mahdollinen päätöskäsittely olisi Ecofinissa maaliskuussa.  

Silloin tulisi sopia myös käytännössä, kuinka paljon pelivaraa korkeaa alv-kantaa soveltavat maat, kuten Suomi, saavat laskea omaa verotasoaan. Toisena on uuden verodirektiivin voimaanastuminen eli toteutusaikataulu.

”Mikäli asia etenee tällaisella aikataululla, parhaimmassa tapauksessa, Suomessa voitaisiin ryhtyä uutta, alennettua ravintolapalvelujen arvonlisäveroa soveltamaa yhtä aikaa elintarvikkeiden alv:n laskemisen yhteydessä eli jo tämän vuoden lokakuussa”, esittää Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n tutkimuspäällikkö Heikki Lankinen.

Kansallisesti asia vaatii poliittisen kädenväännön, johon olennaisena liittyvät toteutettavan verokannan suuruus ja voimaanastumisen aikataulu. Suomen hallitus on kuitenkin sitoutunut asiaan hallitusohjelmassa.

MaRa:n mielestä ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentaminen 22:sta 12 prosenttiin olisi erittäin tärkeää matkailu- ja ravintolapalvelujen kasvulle ja työllistämismahdollisuuksille.

”Siitä huolimatta asiasta tullaan todennäköisesti käymään eduskunnassa vielä melkoinen kamppailu, joka saattaa vaikuttaa myös aikatauluun”, Lankinen aprikoi.

Suomen jarrupolitiikka ihmetyttää

EU-maiden johtajat sopivat Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus halutessaan soveltaa tietyillä aloilla alennettuja alv-kantoja osana koko unionin laajuista elvytyspakettia.

Ravintolaruoan alv-alennus oli mukana jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa. Saksan vastustuksen vuoksi asia on roikkunut meillä lähinnä juhlapuheiden ja ohjelmien tasolla. Poliittinen yksimielisyys on olemassa, mutta yhteistä tahtoa ja toimintaa puuttuu.

”Ravintolaruoan alv:n alentaminen voitaisiin aloittaa heti, kun se on sallittua. Alentaminen samalle tasolle elintarvikkeiden kanssa olisi hyvä. Sen voi kuitenkin sanoa että ravintoloiden tilanne heikkenee, mikäli veroalennusta ei tehdä”, Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis tähdentää.

”Suomi voi toimia asian puolesta, ja päätöstä pitää ryhtyä valmistelemaan heti, kun EU:n suunnasta asialle saadaan vihreää valoa. Varmaankin vuoden 2010 budjetti olisi luontevin paikka uudistukselle”, Vihreiden Anni Sinnemäki sanoo.

Elinkeinovirkamiehiltä poliitikkojen jaanaamiselle ei löydy ymmärrystä.

”Ilman muuta ravintoloiden arvonlisäveroa pitäisi alentaa. En olisi liian itsekriittinen niiden EU-pykälien kanssa, että kokeillaan vaan. Suomi voisi toimia tässäkin EU:n sisällä aloitteellisesti”, muistuttaa Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen.

”Ylipäätänsäkin yritysten välillistä verotusta tulisi pohtia aivan uudelta pohjalta. Ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentaminen pitäisi olla kansallinen kysymys. Onko meidän joka riivatun asiassa oltava mallioppilas?”, jyrisee Savonlinnan seudun yritysasiamies Matti Kivipelto.

Suhdannelainoista ja -takauksista apua

Kivipelto on työskennellyt neljännesvuosisadan Punkaharjun ja Savonlinnan seudun pienten ja keskisuurten yritysten parissa. Näistä merkittävä joukko edustaa Saimaan alueen perinteistä matkailu- ja horeca-sektoria. Hänen mielestään suurin ongelma alan yrityksillä on se, että raha on todella tiukassa.

”Palvelusektorilla neljä viidestä asiakkaasta tulee kotimaasta. Kotimaisen kysynnän turvaamiseksi valtion pitäisi satsata verovaroja yritysten kassavirtojen ja käyttöpääoman turvaamiseksi”, Kivipelto esittää.

Näitä ovat esimerkiksi Finnvera Oy:n kautta kanavoidut suhdannelainat ja -takaukset elinkelpoisille yrityksille, joiden kannattavuus on talouden taantuman vuoksi merkittävästi heikentynyt. Näin turvattaisiin yritysten elinkelpoisuus hiljaisen kauden aikana. Samaa on esittänyt myös selvitysmies Antti Tanskasen raportin pohjalta työvoima- ja elinkeinoministeriö.

”Jos kassavirta loppuu ja rasitteet pyörivät normaalisti, tulee vaikeuksia. Tämän estämiseksi suhdanneluototus palvelusektorille rauhoittaisi tilannetta parhaiten” yritysasiamies perustelee. 

PAMin Ann Selin pitää todella valitettavana, mikäli yrityksiä kaatuu pelkkiin likviditeettipulmiin.

”Jos yritys on muuten vakaalla pohjalla, talous terve ja kysyntää on riittävästi, kyllä silloin pitää kaikki mahdollisuudet käyttää. Tässä pitäisi olla myös huolellinen, jotta veronmaksajien rahoilla ei tueta sellaista yritystoimintaa, joka ei muutenkaan ole kannattavaa”, Selin tähdentää.

Kaikki elvytys tukee horeca-alaa

Hotelli- ja ravintolayritykset toivovat, että elvytysohjelmat lähtevät mahdollisimman pian liikkeelle. Käytännössä kaikki ratkaisut, jotka säilyttävät työpaikat ja ylläpitävät kansalaisten ostovoimaa, ovat tervetulleita. Raha on saatava liikkeelle.

”Tärkeää on, että kokonaistyöllisyydestä pidetään huolta ja luodaan työpaikkoja. Jos ihmisillä on ostovoimaa, siirtyy osa siitä – jos ei suoraan niin ainakin välillisesti – hotelli- ja ravintolayrityksille”, vakuuttaa Center-Inn-ravintolaketjun toimitusjohtaja Matti Kyytsönen.

Kyytsönen saa tukea ay-liikkeeltä. PAMin Ann Selinin mielestä julkinen elvytys, infrastruktuuriin panostaminen ja yritysrahoituksen turvaaminen ovat elvytyslistan kärjessä. Silti palvelusektoria ei saa unohtaa, kun euroja aletaan jakaa.

”Julkiset investoinnit pitää hoitaa kuntoon. Teiden ja rataverkon parantamiseen liittyvät hankkeet on saatava liikkeelle. Matkailuelinkeinomme tarvitsee niitä mitä suurimmissa määrin. Tämä elvyttää pitkällä tähtäyksellä myös horeca-sektoria”, Selin vakuuttaa.

Selin toivoo, että ihmiset eivät anna periksi lamauutisten, lomautusten ja työttömyysuhan edessä.

”Toivottavasti kansalaisten keskuudessa ei synny paniikkia, ja ainakin he, joilla ei ole omassa taloudessa radikaalia muutosta näköpiirissä, eivät säästäisi varmuuden vuoksi. Näin kotimainen kulutus saadaan pysymään kohtuullisessa jamassa”, puheenjohtaja motivoi.

Ei kenenkään edunvalvontaa

Palvelualan yritykset ja edunvalvontaorganisaatiot ovat olleet viime kuukausina varsin vaitonaisia vaatimuksissaan elvytyksen suuntaamisesta omille toimialoilleen. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa on vuosikaudet tuottanut perustavaa laatua olevaa tutkimusta erilaisten veroratkaisujen vaikutuksesta horeca-sektorin palveluiden hintoihin ja elinkeinotoimintaan, kiitos tutkimusjohtaja Heikki Lankisen.

Vaikka aineisto on kelvannut myös ay-väen näkökantojen tueksi, alan oman politiikan teon apuvälineiksi luvuista ei ole ollut. Siinä missä metsäteollisuutta ja muita vientiyrityksiä edustavat järjestöt ovat esittäneet vaatimuslistojaan MaRa ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ovat ajaneet sammutetuin lyhdyin.

Aktiivisuutta ei ole löytynyt sen enempää kauppakamareista, maakuntien liitoista kuin työvoima- ja elinkeinokeskuksistakaan. Myös alan yritykset ovat olleet nihkeitä käyttämään elvyttämisen instrumentteja, jotka ovat arkipäivää teollisuusjohtajille.

”Palveluyrittäminen on usein pienten mikroyritysten toimintaa, jonka verkostoituminenkin on vielä huonoa. Sen takia meillä ei ole puolestapuhujia. Kun vertaamme palvelualaa teollisuuteen, rakentamiseen tai maa- ja metsätalouteen, meiltä puuttuvat vahvat organisaatiot”, Tahko-Tours Oy:n toimitusjohtaja Veikko Halonen myöntää.

”Tämä on hyvin suomalainen ilmiö, että olemme aika lailla tottuneet toimimaan omillamme. Tässä on yhtäältä mukana tällaista opittua ja kulttuurista tekijää, ihan varmasti”, Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Ann Selin selittää.

Center-Innin toimitusjohtaja Matti Kyytsönen ei halua päästää yrityksiä ja edunvalvojia vastuusta. Hänellä on selkeä näkemys, miksi horeca-alan ääni ei kuulu niissä pöydissä, joissa päätetään elvytyksestä ja verotuksesta.

”Kukaan ulkopuolinen ei tee edunvalvontaa puolestamme. Kyllä se on yritysten itse tehtävä. Alan toimijat voisivat katsoa peiliin ja pohtia, ovatko meillä oikeat ihmiset istumassa niissä saleissa, joissa päätöksiä tehdään”, Kyytsönen jyrähtää.

Kyytsöstä jyrkemmällä kannalla on Kuopion Ravintolamestarit Oy:n toimitusjohtaja Tauno Laukkarinen, joka toimii MaRa:n paikallisosaston johtokunnan jäsenenä.

”Olen ollut kymmenisen vuotta liitossa jäsenenä. Nyt olen ilmoittanut MaRan johdolle, että teillä on vuosi aikaa panna asiat kuntoon tai eroan koko liitosta”, Laukkarinen sanoo vakavana.

Laukkarisen mukaan järjestö on kertonut julkisuudessa vain, kuinka huonosti asiat alalla menevät, ja miten yritykset ajautuvat konkurssiin. Sen sijaan liiton pitäisi tuoda selkeästi esille, että enää 13 prosenttia alkoholijuomista nautitaan ravintoloissa, mikä on ravintoloitsijan mielestä alalle erittäin tuhoisa kehityssuunta.

”Samalla pitäisi painaa täysillä päälle arvonlisäveroasiassa. Pitäisi olla räväkämpää edunvalvontaa ja selkeämpiä kannanottoja. Myös positiivista kuvaa alasta pitäisi tuoda entistä enemmän esille lehdistössä ja televisiossa”, Laukkarinen summaa.