Vain jäsenille tarkoitetut klubit ovat toimineet Suomessa perinteisesti heikosti. Poikkeuksiakin on, ja ravintoloitsijoiden suunnitelmat povaavat muutosta myös nykyisiin vip-käytäntöihin.

Kansakoulukadulla asustava Suomalainen Klubi on Helsingin lähes ainoa vain jäsenistölle avoin ravintola.

Klubi perustettiin 1800-luvun puolella, jolloin pääkaupungin ravintolaelämä oli kovin toisenlaista kuin nykyisin. Oli luontevaa istua grogilasin ääressä pelkästään herraseurassa. Vaimot asemoitiin kotiin hoitamaan varakasta yksityissektoria.
Suomalaisen Klubin ylläpitäjien mielestä ei ole ollenkaan huvittavaa pitää kiinni vanhoista säännöistä vielä nykyisinkin. Jäseniä on 2 200, ja viime vuosina jäsenmäärä on kasvanut runsaasti. Eikä se mitään, että jäsenistön keski-ikä on 60 vuotta. Klubin miehet ovat elinvoimaisia. He pelaavat biljardia ja golfia, metsästävät, kalastavat ja veneilevät.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvia miehiä pyrkii nykyisin jäseneksi Suomalaiseen Klubiin. Tämä voi hymyilyttää joitakin tarkkailijoita. Mehän tiedämme, että 60-lukulaiset miehet olivat sukupuolten tasa-arvon periaatteellisia kannattajia jo nuorina. Sittemmin, ankarien vuosikymmenten vieriessä heitä on naisten taholta uudelleen ja uudelleen pamputettu ja feministisöity oikeiden ajatusten varmistamiseksi. He ovat oppineet vaipanvaihdon lisäksi myös tiskaamaan ja imuroimaan.

Eläkevuotensa he ovat päättäneet kuitenkin viettää Suomalaisen Klubin rapu- ja konjakki-illoissa. Älkäämme unohtako myöskään jazziltoja, joiden sulosävelet klangaavat mukavasti psykedeliavuosina kolhiintuneisiin tärykalvoihin.

"Lepopäivä naisista"

"Suomalainen Klubi tarjoaa lepopäivän naisista. Se on paikka johon pääsee naisia pakoon." Toiminnanjohtaja Jouko Liusvaara.
Kuva: Pasi Hytti

Suomalaisen Klubin toiminnanjohtaja Jouko Liusvaara kertoo, että Klubin jäsenistössä on edustettuna monenlaisia ammattikuntia, kuten professoreita, virkamiehiä, upseereja ja liikemiehiä. Kaikki eivät ole kokoomuslaisia, kuten usein virheellisesti kuvitellaan. Jäseniä on demareista Kokoomukseen. Paavo Lipponen kuuluu Suomalaiseen Klubiin, ilmeisesti Päivin suostumuksella.

Ravintolassa järjestetään kirjailtoja ja lounaskokouksia. Kerran kuussa pidetään teemailta, johon kutsutaan korkeatasoinen esitelmöitsijä.

Sivustakatsojaa kuitenkin askarruttaa eräs kysymys: miten kerholaiset saavat naisia, jos he istuvat iltojaan pelkästään ukkoseurassa? Mimmithän isketään yleensä kapakasta.
"Klubin jäsenet ovat naimisissa", toiminnanjohtaja Liusvaara selittää. Naimisissa olevien miesten ei tarvitse iskeä naisia. "Suomalainen Klubi tarjoaa lepopäivän naisista. Se on paikka, johon pääsee naisia pakoon."

Vaikea laji

Jäsenpohjainen ravintolatoiminta ei yleensä ole onnistunut Suomessa, josta puuttuvat selkeät luokkaerot. Kun 80-luvulla bisnesväen ravintolana menestynyt Mikado yritti 90-luvun alussa uusiutua muuttumalla vain-jäsenille avoimeksi ravintolaksi, hanke kaatui parin viikon sisällä. Asiakkaita ei enää riittänyt ravintolaan tarpeeksi. Jäsenkortti poistettiin nopeasti.

Epäonnistunut yritys ehti vahingoittaa Mikadon imagoa entisten asiakkaiden silmissä niin paljon, että ravintola joutui uusimaan liikeideansa kokonaan ja orientoitumaan seksiin.

Nykyisin Helsingin ravintolamaailmasta löytyy hyvin tiukkoja vip-korttisäännöksiä. Liikutaan melko lähellä suljetun klubin ideaa. Onko siis 1990-luvulla alkanut yhteiskunnallinen eriarvoistuminen edennyt niin pitkälle, että ravintoloiden on ryhdyttävä kehittelemään suljettuja klubeja ollakseen riittävän eksklusiivisia?

Ravintola päättää VIP-kortista

Ravintola Teatterin vip-tila laajenee kesäksi, Royal Ravintolat Oy:n liiketoimintaryhmän johtaja Pia Kämppi kertoo.
Kuva: Pasi Hytti

Teatterin ravintolatoiminnan johtaja Pia Kämppi sanoo, että Teatteri on periaatteessa avoin vain vip-kortin haltijoille ja heidän vierailleen. "Teatteri on tavallaan suljettu, mutta ei yhtä suljettu kuin monet paikat maailmalla. Sky Bar Tukholmassa rajoittaa jäsenistöään vielä enemmän."

Pia Kämppi ei tarkemmin kerro vip-korttien jakoperiaatteista. Asian yllä leijuu saman kaltainen salaperäisyyden ilmapiiri kuin formulatalleissa. Jonkinlainen lausunto voidaan sentään antaa: "Meiltä on kyselty, että voisiko vipin tai yritysvipin ostaa, mutta siihen ei ole lähdetty. Se ei sovi meillä olevaan konseptiin. Jos vip-kortti ostetaan, niin asiakkaan odotukset ovat paljon kovemmat. Toivotaan esimerkiksi ohjelmaa kortin vastineeksi."


Onko suljettujen klubien saralla tulossa jotakin uutta, Pia Kämppi? "Ei... tällä hetkellä..."

Myös Sedu avaa jäsenklubin

"Vain jäsenille tarkoitetun klubin perustaminen on ollut koko ajan mielessäni." Sedu Koskinen.
Kuva: Pasi Hytti

Ravintoloitsija Sedu Koskinen ei ole ainoastaan puheliaampi, hän myös lupaa aloittaa suljetun, vain-jäsenille tarkoitetun klubin "viimeistään ensi syksynä."

"Se on ollut koko ajan mielessäni. En vain ole löytänyt sopivaa paikkaa", Koskinen sanoo.

Suljettuja klubeja perustettaessa on Koskisen mukaan sorruttu aina samaan virheeseen. "Ne on tehty elitistiselle porukalle."

Sedu Koskinen sanoo, että klubi voidaan suunnata samanmieliselle ja -ikäiselle porukalle ilman elitistisyyttä. Klubin jäsenistön ideana on viettää iltaa omissa oloissaan. "Kukaan ei katso, kun pussaa. Ei soiteta heti lehtiin."

Klubitila ei saa olla liian suuri. Sopiva jäsenmäärä on 250-300 henkilöä, ja liittymismaksu sekä vuotuinen jäsenmaksu ovat välttämättömiä. Jäsentuloilla pidetään klubin toimintaa yllä.

"Jäsenistön hankinnassa täytyy vain olla hyvin tarkkana", Sedu Koskinen pohtii. Viimeaikaiset huumeisiin liittyneet tapahtumat Tiikerissä ovat Koskisen mukaan osoittaneet selvästi, että annettuja vapauksia käytetään helposti väärin.
Viranomaiset ovatkin toistaiseksi suhtautuneet epäillen vain-jäsenille tarkoitettuihin klubeihin. Suljettujen ovien takana saattaa tapahtua laittomuuksia.
Miten asiaa voidaan valvoa? Harva ammattiravintoloitsija haluaa ainakaan itse liittyä perustamaansa klubiin. Jäsenkriteerien täytyy sitä paitsi olla niin tiukat, ettei ravintoloitsijaa edes hyväksyttäisi klubin jäseneksi.

Lontoon salatut tilat

Englantilaiset jakautuvat selkeästi yhteiskuntaluokkiin, ja Lontoo on tänä päivänäkin yksityisklubien luvattu kaupunki. Siellä toimii vanhanaikaisia "herrasmiesten kerhoja" kuten Brook's, White's ja Boodle's, joihin maaseutulinnoissa asuvat aristokraatit kokoontuvat kaupunkimatkoillaan imemään yläluokkaista ilmaa.

Suljettujen klubien maailma alkoi kuitenkin muuttua Lontoossa 1980-luvulla. Silloin perustettiin Groucho Club ja Home House, joista tuli media- ja elokuva-alan nuorten tekijöiden suosittuja liitopaikkoja. Naisiakin kannustettiin liittymään kerhoon.
Klubi-illoissa ei enää pyritty olemaan hiljaa vaan pikemminkin meluamaan. Työasioista sai puhua, toisin kuin vanhemmissa klubeissa. Oli suotavaa verkottua ja klikkiytyä, flirttailla ja ylvästellä. Klubin jäsen saattoi kännipäissään jopa läimäyttää toista jäsentä isällisesti avokämmenellä. Takapuoliakin on näytetty.

Vuonna 1995 muuan Nick Jones perusti Sohon Creek Streetille Soho House -nimisen suljetun klubin. Se on ollut siinä määrin menestys, että Jones yrittää nyt aloittaa Soho Housen myös New Yorkissa. Hankkeen budjetti on 15 miljoonaa dollaria ja rahoittajajoukkoon on saatu jopa David Bowie.

New Yorkin Soho House avautuu huhtikuussa. Melko laajoihin tiloihin tulee kuntosali, kylpylä, katolla sijaitseva uima-allas, 20-paikkainen hotelli, kirjasto sekä ravintola. On jännittävää nähdä, miten hanke onnistuu, koska New York ei ole lainkaan yhtä kypsä kaupunki suljetuille klubeille kuin Lontoo.

New York on periaatteessa tasa-arvoisten ihmisten kaupunki. Käytännössä newyorkilaiset kuitenkin rakastavat eksklusiivisuutta. Heistä on ihanaa päästä sisään jonnekin, minne juuri kukaan muu ei pääse.

Yksityisklubin ongelma on vain siinä, että newyorkilaiset ovat myös hyvin vaihtelunhaluisia. Skeptikot epäilevätkin, että ensimmäisen puolen vuoden jälkeen Soho Housen jäsenet loistavat poissaolollaan.

Soho Housen jäseniksi on saatu noin 700 henkilöä, joista jokainen on maksanut 750 dollaria plus verot. Seuraavat halukkaat joutuvat jonotuslistalle ja heiltä velotetaan ylimääräinen 900 dollarin maksu. Kymmenkunta henkilöä on saanut ilmaisen jäsenyyden. Heidän joukossaan on Graydon Carter, Vanity Fair -lehden päätoimittaja, läntisen maailman halutuin vieras. Jos hän ei osallistu kutsuille New Yorkissa, se on suunnilleen saman luokan pettymys kuin jos Wallu Valpio ei lainkaan tulisi Helsingissä.

New Yorkissa klubeja käytetään kuitenkin myös myynnin edistämiskanavina. Esimerkiksi Tommy Hilfiger ja Puff Daddy markkinoivat vaatteitaan klubeilla. Vain-jäsenille avoimet klubit voivat menettää yhteistyökumppaneita, koska niiden illoissa ei ole läsnä riittävästi tavallisia klubbaajakuluttajia. Tavaroiden markkinointi ei kannata.




Ne, jotka eivät pääse kaikkein suljetuimpiin klubeihin, epäilevät usein, että lukittujen ovien takana tapahtuu jos jonkinlaista kiellettyä. Tatler-lehden New Yorkin painoksen päätoimittaja Jeffrey Podolsky on liittynyt Soho Housen jäseneksi, koska hän toivoo, että siellä saa polttaa tupakkaa. Tupakanpoltto kielletään New Yorkin julkisissa pubeissa ja ravintoloissa maaliskuun 30 päivästä lukien.
Judie Frostin ja Jude Law'n 2-vuotias tytär jouduttiin viime lokakuussa kiidättämään Lontoon Soho Housen lastenkutsuilta sairaalaan. Hänen oletetaan nielaisseen lattialta löytämänsä ekstaasipillerin.

Pietarin salatut tilat

teksti: Aki Arjola

Venäjä on ollut aina luokkayhteiskunnan takia suljettujen klubien luvattu maa.
Eri hallitsijat ja aikakaudet eivät ole olennaisesti vaikuttaneet suuren kansan olemattomiin mahdollisuuksiin päästä nauttimaan harvojen ja lähinnä herrojen huvituksista suljetuissa klubeissa. Pieni lohtu oli kuitenkin Leninin parhaaksi päätökseksi nimetty oivallus perustaa kuohuviinitehtaita eri puolille Neuvostoliittoa: "luksusta proletariaatille"

Uusin klubitulokas on tässä kuussa Pietarin Sadovajakadulle avattu suljettu klubi, joka kantaa Onegin -nimeä lähinnä Pushkinin henkeä tavoittelevan sisustuslinjan takia. Klubin avautumista on odotettu pitkään ja rakentaminen kesti lähes kaksi vuotta. Kustannukset olivat 1 000 000 euroa, jolla saisi Pietarin kustannustasolla aikaiseksi 10 tavallista ravintolaa.

Uutta ja vanhaa

Oneginin sisustus on mielenkiintoinen miksaus (tyylikkäästi toteutettu ja viimeistä piirtoa myöten harkittu) niukkaa minimalismia ja runsasta barokkia. Huonekkalut on haalittu rahasta tinkimättä eripuolilta maailmaa. Esimerkiksi Pariisista tuotu barokkinen samettinojatuoli kullattuine jalkoineen soi yhteen nykymuotoilun enfant terribleksi kutsutun Philippe Starkin Ero/s -avaruusmuovituolien kanssa.

Seinämaalaukset hyödyntävät visuaalisten illuusioiden Trompe L´Oeil -perinnettä, joka on tuttua palatseista ja kartanoista. Ranskalais-venäläinen keittiö tarjoaa mm. marmoroitua härkää ja hanhen maksaa, joka on vallannut uusrikkaiden ja trendikkäiden nautiskelijoiden pöydät. Pushkinin Oneginille tämä kaikki oli itsestäänselvää, mutta klubilaisille siinä riittää vielä pähkäilyä.

Klubi on rakennettu vanhan asuintalon kellariin entisen vodkakaupan tilalle (pinta-ala 400 m2). Tila on jaettu neljään eri alueeseen: valkoiseen ja vaaleansiniseen vierashuoneeseen, sikarihuoneeseen ja baariin.

Lisää klubeja

Klubin takana on promoottori ja yökerhonikkari, ravintoloitsija Mihail Orlov, jonka aikaisempia saavutuksia ovat mm. klubit Konjushenij Dvor, Candyman ja La Plage. Kaikki ne ovat oman aikansa suosituimpia konsepteja, tosin avoimia kaikille. Omistaja Orlov ilmoittaa Oneginin kohderyhmäksi oligarkit, poliitikot, paikallisen kulttuurieliitin ja rahakkailla sukunimillä varustetut uusperilliset.

Sisäänpääsy Oneginiin tapahtuu ainoastaan nimillä varustetuilla jäsenkorteilla. Jäsenkortit ovat kiven ja rahan alla, eikä ainakaan Orlov suostu paljastamaan, millä keinoin kortti halukkaalle irtoaisi.

Mielenkiintoista Oneginissa on myös se, että vaikka klubin seinämaalit eivät ole ihan kuivuneet, Orlov julistaa klubinsa tulevan myyntiin. Syytä myyti-intoon Orlov ei paljasta, mutta hän kertoo avoimesti seuraavan hankkeensa, Flat -klubin (asuntomainen luxus-yökerho, joka on varustettu keittiöllä, kirjastolla ja jopa sisätossuilla) aukeavan Krestovskin saarella jo Pietarin kevään 300-vuotisjuhlille.