Ruoka on kulttuuria. Mutta missä on sen filosofinen ja teoreettinen taidepuhe? Pyysimme kahta nuoren polven taiteilijaa, jotka sekoittavat korkea- ja populaarikulttuuria teoksissaan, arvioimaan McDonald'sin taiteellista antia. Jani Leinonen ja Riiko Sakkinen maistelivat hampurilaisia Suomessa ja Espanjassa.

Varoitus! Sisältää taidepuhetta

Mikään kulutushyödyke ei vaikuta meihin niin voimakkaasti kuin ruoka. Ruoka on identiteetin rakennusaine, sosiaaliluokan ja poliittisen suuntautumisen mittari. Suomalaiset suuttuivat kun Berlusconi haukkui suomalaisen keittiön. Mutta mitä suomalaista ruokaa kansa ajatteli? Mummon tekemää karjalanpaistia, Chez Dominiquen rengastähtiruokaa, Saarioisten einespitsaa vai BigMacia?

Globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa ensimmäisinä hajoitetaan McDonald'sin ravintolat. Harva kuitenkaan kiukuttelee siitä, että kaikkialla ajetaan samanlaisilla Fordeilla ja hampaat pestään samalla Pepsodentilla. Hammastahnamerkin valinta ei muovaa omakuvaamme niin kuin se, mitä hampaiden väleistä harjaamme pois.

Pikaruoka on huippumodernismin tuote. McDonald'sin franchisingimperiumi levisi räjähdysmäisesti 50-luvulla, samalla kun amerikkalaisen abstraktin expressionismin, modernin taiteen ekstaasin, voittokulku näytti vääjäämättömältä.

Roy Crock, McDonald'sin menestyksen luoja on ruoan Willem de Kooning. 60-luvulla abstraktia expressionismia vastaan iski poptaide, joka sekä kuvasi roskaruokaa että muistutti sitä käsitteellisesti. Sekä pikaruoka että poptaide tasapainoilevat taitavasti ja euforisesti kehitysuskon ja katastrofismin välillä. Poptaide kuvaa triviaaleja kulutustuotteita ja myy teokset miljoonilla dollareilla. McDonald's yhdistää mainonnassaan rasvaisen ruoan ja muodikkaat, laihat ihmiset.

BigMac-indeksi toimii

McDonald'sin ravintoloissa käy 51 miljoonaa ihmistä päivässä. McDonald's on levinnyt Suomessakin vuodesta 1984 lähtien, ja nyt ravintoloita on 86.

BigMacin lisäksi asiakkaat syövät perinteisiä makutottumuksiaan vastaavia McAnnoksia. Suomalaisille tarjotaan McRuista, kreikkalaisille McGreekia ja juutalaisille McKosheria. Muslimimaissa McDonald's ei tarjoile pekonia, ja Intiassa tarjotaan kasvisruokaa, koska ylimpien kastien hindut, joilla on varaa ostaa McDonald'sin hienostotuotteita, ovat kasvissyöjiä. Kehittyvässä maailmassa tuotteet suunnataan kasvavalle ylemmälle keskiluokalle, kun taas yrityksen kotimaassa tärkein kohderyhmä on white trash, valkoisen köyhälistön luokka.

The Economist -talouslehden BigMac-indeksi vertaa maittain vaihtelevaa BigMacin hintaa kansantalouksien ostovoiman mittana. BigMacin ostamiseen vaadittava työaika vaihtelee Hong Kongin yhdeksästä minuutista Nairobin lähes kahteensataan minuuttiin.

Tällä hetkellä Espanjan televisiossa pyörii McDonald'sin mainosspotti, jossa kerrotaan, kuinka paljon kiinteistönvälittäjän pitää tehdä työtä ansaitakseen rahat juustohampurilaisen (2€) ostamiseen. Mainoksen helppoheikki avaa oven asiakkaille ja läimäyttää sen saman tien heidän nenänsä edestä kiinni. Kiinnostavampi mainos kertoisi, kuinka paljon McDonald'sin työtekijä Espanjassa (minimipalkka on reilut 600 euroa kk) saa paiskia hommia työnantajansa tuotteen ostamiseksi.

McDonald's, Helsinki

Jani Leinonen, Suomi

Valitsin Helsingin 20:stä McDonald'sista sen, joka on lähimpänä kotiani. Oscar Bomansonin ja Bertel Jungin suunnitteleman jugendtalon, Iso Roobertinkatu 1:n kulmassa sijaitsevan kaksikerroksisen ravintolan sisustuksessa on hillityn vähän McDonald's-tilpehööriä. Sisällä on korttelikahvilamaisen rauhoittava tunnelma. Seinillä roikkuu kehystettyjä julisteita urheilevista, eri rotuisista nuorista. Iso Roobertin asiakkaat ovat kaikenikäisiä ja kaikennäköisiä.

Taideteoreetikko Steve Kurtz on sanonut, että keltaiset holvikaaret ovat korvanneet nykyihmiselle kirkkojen holvit: mihin tahansa matkustat Ronald McDonald toivottaa sinut tervetulleeksi ja päästää suojaan sateelta.

Henkilökunta on ystävällistä ja tietäväistä, kun kyselen tuotteiden alkuperämaiden ja yritysfilosofian perään. Varmuuden vuoksi saan mukaani kirjasen, josta yksityiskohdat löytyvät. Henkilökunnassa ei näy jälkeäkään kritiikistä, jota McDonald's on saanut työntekijöiden huonosta kohtelusta. McDonald'sin tuntipalkka on Suomessa 8,32 euroa, mikä on lähellä perushoitajan minimipalkkaa. McDonald's on iso työllistäjä maailmanlaajuisesti. On laskettu, että joka kahdeksas henkilö Yhdysvalloissa on ollut töissä McDonald'silla.

Sodanestoravintola

Tilaan McFeast-hampurilaisen (3,80€) Coca-Cola Lightin ja ranskalaiset perunat (2€). Lisäksi otan 6 kappaletta Chicken McNuggetteja (3,40€) chilidipillä, jälkiruoaksi euron jogurtin marjoilla. Yllättävän suuri ja esteettisesti valmistettu hampurilainen on kuin Mel Ramosin Barbie Burger -maalauksesta, jossa alaston naishahmo istuu burgerin päällä.

McFeast maistuu tuoreelta vaikka hieman yllätyksettömältä. Coca-Cola on hanajuomaksi virkistävän hapokasta ja kylmää. On sääli, ettei Suomen McDonald's tarjoa paikallista vaihtelua juomavalikoimaan, vaikkapa simaa tai sahtia.

Aterian ongelmaksi nousevat McNuggetit, jotka maistuvat lämmitetyiltä, maissijauhoisilta pakastetuotteilta. Nuggettien kanssa tullut chilidippikastike kuitenkin yllättää positiivisesti tulisuudellaan, laakerinlehdillä ja kuminaripauksellaan. Nautin kastikkeen ranskalaisten kanssa, ja jätän McNuggetit syömättä.

Jälkiruoka piristää iloisesti. Danonen jogurtti maistuu kermaiselta ja marjat päällä sopivan kylmiltä, makeilta ja tuoreilta. Suomalaisena tosin vierastan Belgiassa viljeltyjen mustikoiden luonnottoman suurta kokoa.

Käydessäni läpi aterian valmistusmaaluetteloa kansainvälisyys yllättää. McFeast-hampurilainen on tehty kotimaisesta Baco Oy:n leivästä, välissä on ruotsalaisesta, suomalaisesta ja norjalaisesta naudanlihasta tehty pihvi, englantilaista kastiketta, itävaltalaista Cheddaria, saksalaista suolakurkkua ja sinappia. Ranskalaiset perunat ovatkin hollantilaisia perunoita, kuivakat McNuggetit tulevat Tanskasta ja jälkiruokajogurtti on valmistettu Unkarissa. Ennen Balkanin sotia yksikään maa, jossa on McDonald's, ei ollut käynyt sotaa keskenään.

Sama kama rikkaille ja köyhille

Yhteensä ateria tuli maksamaan 10,20€. Samalla hinnalla olisin voinut syödä hieman paremman lounaan ilman jälkiruokaa vain parissa kohtuuhintaisessa kortteliravintolassa Etelä-Helsingissä. Helsingin McDonald's pyrkii pitämään hintansa selvästi alle paikallisten lounasravintoloiden hintatason, mutta nopeudellaan ja valikoiman laajuudellaan se houkuttelee paikalle myös keskiluokan kiireistä väkeä.

Elokuvassa Riku Rikas Macaulay Culkinin esittämä poika oli niin rikkaasta perheestä, että hänen vanhempansa rakennuttivat pihamaalleen oman McDonald's-ravintolan. Tämä kertoo Yhdysvaltojen rikkaudesta haaveilevasta, valkoisesta köyhälistöstä elokuvan kohdeyleisönä, siellä varakkaat ihmiset eivät syö McDonald'sissa, vaikka andywarholilainen idea Amerikan toteutuneesta utopiasta, kuten Baudrillard sanoisi on, että rikkaat ja köyhät kuluttavat täsmälleen samoja tuotteita. Englannin kuningatar oli yllättynyt kun Eisenhower osti hänelle puistosta hot dogin.

McDonald's, Talavera de la Reina

Riiko Sakkinen, Espanja

Talaveran ainoa McDonald's sijaitsee ulosmenoväylän suulla. Pihalla kohoaa korkean tolpan päässä iso M-kaari, joka näkyy pitkälle toiselle puolelle pikkukaupunkia, ja sen alla penkillä istuu miehenkokoinen muovinen Ronald McDonald.

Astun sisään espanjalaiseen lounasaikaan puoli kolmelta. Vaikka ravintolasali on puoliksi täynnä, tiskille ei ole jonoa. Suurin osa asiakkaista on lapsiperheitä ja parikymppisiä pariskuntia. Vaikutelma on siisti ja raikas marmorijäljitelmäpöydillä olevista kertakäyttötuhkakupeista huolimatta. Ensi vuonna Espanjassa tulee voimaan tupakkalaki, joka tekee ravintoloista savuttomia.

Seinillä on glokaaliin (global + local) tyyliin I'm Lovin' It -julisteita ja maailmankuulua käsinmaalattua Talaveran keramiikkaa. Nappaan ruokalukemiseksi esitteitä, joissa kerrotaan, että "Hampurilaiset sisältävät korkealaatuisia proteiineja" ja "McDonald'sissa tarjoiltavat tuotteet sopivat täydellisesti monipuoliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon".

Asiakkaat tilaavat tiskillä kuin pankkiautomaatilla. He katsovat tarjoilijan yli valokaappiruokalistaa, katsekontaktia ei synny. Hymyilevä nuori naistarjoilija ehdottaa minulle jätti-isoja "kesä-aterioita".

Missä on TV?

Valitsen normaalikokoisen McRoyal DeLuxe -aterian DeLuxe-perunoilla ja oluella (5,30€). Tilaan lisäksi kuusi Chicken McNuggetia (2€) ja McGazpachon (1,55€). Tarjottimelle tulee pyytämättä kaksi pussillista ketsuppia, pussillinen sinappia, rasiallinen tulista sinappikastiketta ja rasiallinen DeLuxe-perunoiden kastiketta. Pöytään istuttuani saan Heinz-ketsupin auki hampaillani ja sitä roiskuu paidalleni kuin amerikkalaisen taiteiljan Paul McCarthyn videoissa, joissa ketsuppia ja majoneesia ei säästellä.

Hörppään Mahou 5 Estrellas -olutta muovimukista ja avaan hampurilaiseni, joka on pakattu tyylikkääseen pahvirasiaan. Andy Warhol sanoi rakastavansa lentokoneruokaa, koska se tulee joululahjojen tapaan yllätyspaketeissa. Warhol uneksi omasta Andy-Mats -ravintolaketjusta, jossa ihmiset olisivat syöneet yksin television ääressä.

McRoyal DeLuxe on rapea, vaikken sitä luksukseksi kutsuisikaan. Siinä on paljon valkoista, suussasulavaa mutta suolaisenmakuista kastiketta. Lihaa ja vihanneksia on runsaasti. Liha Espanjan McDonald'seihin tulee aivan Talaveran lähellä sijaitsevasta Esca Foodsolutions -lihajalostustehtaasta. Olen tyytyväinen syödessäni muodikkaasti lähiruokaa.

Pidän DeLuxe-perunoista, ne ovat isompia ja maukkaampia kuin tavalliset ranskanperunat. Chicken McNuggetit ovat mauttomia, olisi mahdoton arvata sokkotestissä, onko kysymys kanasta lainkaan. Niiden mukana tullut vahva sinappikastike peittää olemattoman maun, mikä varmasti onkin tarkoitus.

Omena vaihtoon

McDonald's tarjoilee kaiken ruoan haaleana. Se nopeuttaa syömistä ja asiakkaiden vaihtuvuutta. Tänne ei ole tarkoitus jäädä viettämään aikaa. Siksi sisutukseen ei kuulu televisiota, joka kuuluu Warholin unelman lisäksi jokaisen espanjalaisen baarin vakiovarustukseen.

Lopuksi maistelen virkistävää gazpachoa, perinteistä espanjalaista kylmää vihanneskeittoa. Paketissa kerrotaan, että keittoon on käytettty vain neitsytoliiviöljyä eikä lainkaan lisäaineita. Se maistuukin virkistävän hyvältä ja vahvasti valkosipuliselta, ei lainkaan McDonald'silta.

Syömisen lomassa luen tarjottimen suojapaperista tuotteiden kalorimääriä. Taulukossa mainitaan myös omena. Käyn tiskillä tilaamassa jälkiruoaksi punaisen Lumikki-omenan (0,50€), jonka tarjoilija pesee huolellisesti vesisuihkun alla.

Ateriani maksoi 9,35€ joka on kallista verrattuna Talaveran perinteisiin ravintoloihin, joissa normaalin arkilounaan, kolme ruokalajia ja viini pöytään tarjoiltuna, saa seitsemällä tai kahdeksalla eurolla. Täällä McDonald's ei kilpaile hinnoilla vaan myy selkeästi elämäntapaa. Yksi McElämäntavan rakennuspalikoita on vapaus - luonnollisesti sen amerikkalainen versio.

Ystäväni toimi venäläisen taiteilijan Ilya Kabakovin assistenttina hänen rakentaessaan Madridissa installaatiotaan Projektien palatsi, joka käsittelee utopioita. Menestynyt taiteilija kuulemma söi joka päivä saman lounaan: BigMacin ja teen. McDonald'sin kannattaisi kuitenkin vaihtaa jälkiruokahedelmänsä toiseen, sillä liettualainen nuori taiteilija Alma Skersyte sanoo McDonald'sin olleen tärkeä vapauden symboli neuvostodiktatuurin kaaduttua, mutta eniten demokratialta odotettiin banaanien vapautumista.

Tietokilpakysymys
- Minkä takia jalkapalloilija Ronaldon pojan nimi on Ronald?
- Aivan oikein, Ronaldo pitää niin paljon Ronald McDonaldista.