Uudet taantumat, uudet kujeet. Mutta joitakin yhteneväisyyksiäkin 1990-luvun alun lamassa ja tässä ajassa on. Molempina aikoina valtiovarainministerinä on kokoomuslainen. Lisäksi kumpaakaan ei käy kateeksi. Iiro Viinanen jää aikakirjoihin valehtelijana, joka Suomen suurella näyttämöllä aiheutti tragedian vailla vertaa vakuuttamalla, että Suomi ei devalvoi. Pian sen jälkeen Suomi devalvoi kahdesti, ja ulkomaisista rahoituslaitoksista lainaa saaneet yritykset ja kotitaloudet kaatuivat jättimäisiksi kasvaneen velkataakan alle.

Onneksi presidenttimme keskittyy nyt kahden tai kolmen lautasen politiikkaan Suomen EU-suhteissa, eikä Mauno Koiviston tapaan talouspolitiikkaan. Presidentti Koivisto piti jopa vanhan työhuoneensa Suomen Pankissa ja ohjaili ns. vakaan markan politiikkaa ja päätöksiä, vaikka talouspolitiikka ei kuulu presidentin valtaoikeuksiin. Jälki oli rumaa ja silloisia päätöksiä maksetaan yhä.

Edesmennyt professori ja nykytaiteen kerääjä Pentti Kouri kirjoitti kirjassaan Suomen omistaja ja elämäni muut roolit, ketkä tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Fidelille on jäänyt mieleen ihokarvat nostattava lause kirjasta: "Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä".

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ateria on hyvää vauhtia jäähtymässä. Ymmärtämättömyys nykytilanteen rakenteista leimaa Kataista jo tavalla, joka pyyhkii lattiaa talouslehti Financial Timesilla, joka valitsi Kataisen vuoden 2008 eurooppalaiseksi valtiovarainministeriksi. Valinnan kriteerinä oli valtiontalouden tila, kuten maan yleinen vakaus ja joustavuus. Arvioon vaikuttivat myös tilastotiedot ajalta, jolloin Katainen ei ollut valtiovarainministeri.

Vakautta ei enää pääse hehkuttamaan, sillä Suomen talouden vientivetoisuus aiheuttaa sen, että Suomi on nyt reilusti syvemmällä kuin EU:n keskiarvo.

Aikaisemmin Suomessa vientiteollisuuden vetovoimaisuuden lasku maksatettiin kansalaisilla devalvoimalla markka. Sittemmin EU-jäsenyyden ja euron myötä devalvaatio ei ole ollut käytettävissä. Suomalaisten teollisuustuotteiden viennin kilpailukykyä on ylläpidetty palkkakurilla, jolla suomalaisten ostovoima on pidetty EU-alueen kurjimmassa päässä. Suomi on toteuttanut Japanin ja Saksan viitoittamaa talouspolitiikkaa. Samalla tämä on tarkoittanut palvelusektorin kehittämättömyyttä.

Japanin talousihmeen tie päättyi jo 1990-luvun alun lamaan, josta se ei ole toipunut koskaan. Saksa on nyt samoissa vaikeuksissa kuin Suomi. Parhaiten ovat selvinneet maat, joiden taloudessa on vahva palveluiden sisämarkkina – sekä ostovoimaa palveluiden kulutukseen.

Tätä taustaa vasten on suuri virhe olla tarttumatta ravintolapalveluiden arvonlisäveron alentamiseen, jonka EU-päätökset mahdollistaisivat. Kyse olisi selkeästä suuntauksesta Suomen talouden pohjan laajentamiseksi. Jos emme näe tämän hallitusohjelmaan kirjatun operaation toteutumista (se siitä joustosta), Fidel kehottaa Financial Timesia hakemaan palkintonsa pois, jo aivan oman uskottavuutensa pelastamiseksi.

Hei Katainen ja valtiovarainministeriön virkamiehet! On suuri virhe nähdä ravintolat ja koko HoReCa perinteeksi muodostuneen alkoholiverotuksen johdannaisena vain siksi, että ruokaravintoloissa myydään viiniä ja olutta. Suomen tulevaisuuden näkökulmasta on suuri virhe olla aloittamatta palvelusektorin rakentamista nyt heti. On suuri virhe laskea ravintolaruoan alv-ale valtion menetetyiksi verotuloiksi, sillä kyse on investoinnista tulevaisuuteen. On suuri virhe elvyttää vain EU:n keskiarvon mukaan, sillä Suomen luvut ovat nyt veret seisauttavat.

Fidel muistuttaakin Jyrki Kataista: "Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä + alv 22 % ".