Antoine De Saint-Exupéryn kirjoittaman Pikku Prinssin ydinajatuksia on "Sinun on aina vastattava siitä, mitä olet kesyttänyt" .

Ajatus raottaa ihmiselämän salaisuuksia. Ajatusta voi soveltaa myös hallintoon ja viranomaisiin, näihin järjestäytyneen yhteiskunnan tukipylväisiin, joille me muut olemme alamaisia ja sosiaalipartikkeleita.

Fidelin onkin aika ruveta rustaamaan pelkistäviä TOP-listoja, jotka kiteyttävät saint-exupérylaisittain kesyttämisen mekanismien ytimen.

TOP 3 -viranomaiset

1. Tuotevalvontakeskus STTV

Hämmentävä kokoelma lakkautettujen ja lakkautettavien virastotoimintojen drop-out -virkamiehiä, jotka saavat katkeruudessaan ja turhautuneisuudessaan kirjoittaa virkatyönä diktatuureista innoituksensa saaneita lakeja, jotka saattavat olla ristiriidassa sekä EU-direktiivien että Suomen lakien kanssa, ja jotka jättävät heille mielialavaihteluiden ja mielivallan mahdollisuuden.

Mikäli laki ei asiaa estä, STTV:n lain tulkinta niin kuitenkin tekee.

STTV kertoo joka päivä, millä tuulella se on. Myös ministereille. Ylimielisyys ja kansanedustajien, oikeusasiamiesten tai ministereiden avoin halveksunta on jo sillä tasolla, että STTV:n voidaan sanoa olevan demokraattisen yhteiskuntajärjestelmämme perusrakenteiden vastainen.

2. Sosiaali- ja terveysministeriö

Ministeriöistä ehdottomasti kaksinaamaisin. Puhuu toista ja tekee toista. Perustelee yhä sosiaali- ja terveyspoliittisin syin alkoholimonopolia, joka on toiminut jo vuodesta 1932 lähtien, vaikka se on epäonnistunut surkeasti tehtävässään alkoholikulutuksen rajoittajana.

STM:n doktriineissa alkoholin saatavuus ja hinta ovat kulutuksen hillinnän keskiössä. Sosiaalinen kontrolli ja tapakulttuuri eivät ministeriön lakimiesvirkamiehiä kiinnosta, sillä silloin kieltojen ja lakien kirjoittamisesta pitäisi siirtyä valistukseen.

Saatavuus on paradoksaalisesti ratkottu siten, että ministeriön omistamaa Alkoa johdetaan voittoa tavoittelevan yhtiön tavoin ja myymäläverkkoa on laajennettu vilkkaimmille kauppapaikoille.

Hinta tarkoittaa mm. Alkon korkeaa myyntikatetta ja EU-alueen korkeimpiin kuuluvaa alkoholiveroa, jolla ei ole sellaista kulutusta ohjaavaa funktiota kuin ministeriö väittää. STM on siten valtiovarainministeriön veron kannon apuministeriö; sekä elinkeinoministeriön omistaman Altia Oyj:n alkoholituotannon myynnin takaaja.

3. Kilpailuvirasto

Kilpailuviraston tunnus on variaatio Kolmen Apinan Viisaudesta: "älä kuule, älä puhu, älä näe mitään", mutta muodossa: "Ole kuulevinasi, ole puhuvinasi, ole näkevinäsi".

Kilpailuvirasto voi ja saa tutkia omaehtoisesti kilpailunrajoitteita ja esteitä - jos viitsii ja haluaa. Kilpailuviraston kartellitutkinnat ovat tähän asti olleet ns. omistajaohjausympäristössä tapahtuneita eli vapaita valtion tai kunnan omistusten vaikutuksista sekä niiden omistamien yhtiöiden puuhastelusta kilpailuvapaassa ympäristössä ilman viranomaistutkintaa tai tulkintaa.

Fidel huomasi pohtivansa kunnallisia liikelaitoksia - kuten Palmiaa. Helsingin kaupunki on yhtiöittämässä Ruokapalvelukeskusta eli Palmiaa osakeyhtiöksi sekä avaamalla uuden, kaupungin omistamien osakeyhtiöiden toiminnan. Yhtiöt kilpailevat - helsinkiläisten veronmaksajien subventiolla - samoista markkinoista vaikkapa Sodexhon ja Fazer Amican kanssa. Mutta ovatko kilpailun ehdot samalla viivalla?

Palmiaan voidaan pumpata konsernista eli Stadista taseeseen kiinteistömassaa vaikkapa kahden miljardin euron arvosta - ohi poliittisen valvonnan. Tämä mahdollistaisi kilpailun seuraavaksi viisivuotiskaudeksi vaikkapa Amican kanssa, jonka vuosiliikevaihto on 500 miljoonan tasolla.

Mikä on kunnan ja kaupungin tehtävä? Entä kilpailuviraston? Onko yhtiöittäminen kuntalaisten eli maksajien etu? Vai kenen etu? Politiikka sopii ainakin kunnan virkamiehille; syntyy paljon hallitusammattilaispaikkoja kunnan osakeyhtiöihin, joihin tarvitaan kunnallista osaamista ja isännän ääntä hyvillä lisätienesteillä ryyditettyinä.

bubbling under:

Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA

Kun terve järki ja virkamies kohtaavat ruokaraaka-aineen pientuottajan tontilla, virkamies voittaa aina, sillä hän voi piiloutua organisaationsa, EU:n tai lakiusvan taakse. Fiksu viranomainen antaa ohjeet ja määräykset puhelimitse - ei paperilla tai sähköpostilla, ettei tuottajalla ole käräjillä mitään näyttöä viranomaisten kiusanteosta ja tahallisesta disinformaatiosta, kun yritys on ajettu seinää vasten.

On mahdotonta uskoa, että Suomi, Ranska, Espanja tai esimerkiksi Kreikka ovat samassa EU:ssa. Niin erilaiset ovat käytännöt mm. eläinten kasvatuksen, teurastuksen ja mm. vähäkaupan käytännöissä. Suomen oleminen EU:n mallioppilaana tarkoittaa sitä, että kontrolli toimii, mutta yrittäminen ei. Siitä pitävät huolen lupakäytännöt, omavalvontabyrokratia ja mm. hygieniavaatimukset.

Toisessa päässä, jos yrittäjä ylittää EU-standardit ylivoimaisella teknologialla työn tehokkuuden takaamiseksi ja säädöksiä paremman lopputuloksen saavuttamiseksi, se ei viranomaiselle käy. Väärin ratkottu.

Eviran, Sitran ja muiden sisäistetyn herruuden omaavien organisaatioiden visiossa ("Uskonnollisessa hurmostilassa koettu hallusinaatio, ilmestys". Otavan uusi sivistyssanakirja) julkisen sektorin elintarvikehygieniaosaaminen on vientituote, eivät ruokatuotteet. Miten tässä näin pääsi käymään?