| Kuluttaja saa samalla rahalla entistä huonompaa |
| Kirjoittanut Viisi Tähteä |
| 25.04.2008 11:47 |
|
Fidel otti aikalisän ja nojautui mukavaan, upottavaan nojatuoliinsa hetkeksi meditoimaan. Suitsukkeen ja mirhamin virkaa ajoivat paksun sikarin ja rommin aromit. Mantrat olivat "Atrian tulosvaroitus", ja "raaka-aineen kohonnut markkinahinta". Joten tajunnan seitsemän tasoa sikseen, eikä jäädä tuleen makaamaan.
Fidelin silmien ohi kulki ensin videostrippinä joukko tulosvastuullisia kokkikasvoja, jotka kaikki päivittelivät EU:n päätöstä sulkea brasilialaisen pihvilihan hanat. Jo 1950-luvulta saakka käytössä ollut kaava, minkä mukaan sisäfilepihviannos on voitu hinnoitella ravintola-asiakkaalle, on nyt käyttökelvoton. Kaavan mukaan annoksen hinta on yhtä kuin sisäfileen kilohinta. Tällä hetkellä siis 40–60 euroa, kun se vielä puoli vuotta sitten oli 24–26 euroa. Kummankaan – ei kuluttajan eikä ravintoloitsijan perse tätä hinnan nousua kestä ja siksi ulkofilee on ottanut sisäfileen paikan lautasilla. Nyt myös ulkofileen hinta on nousussa, joten kohta syödään ruohoa… On aika kaivaa vuodelta 1942 Toivo Rautavaaran perusteos Mihin kasvimme kelpaavat, joka opetti pula-aikana, miten hyödyntää luonnonkasveja ihmisten ruokana sekä eläinten rehuna. Fidelin näkömuistin powerpointista pulpahti kuitenkin ruutu Atrian kesäuutuuksista kertovan tiedotteen alkulauseesta: "Atria-tuotemerkillä varustettu liha on aina 100 %:sesti suomalaista lihaa. Suomalaisen kuluttajan ostopäätökseen vaikuttaa ensisijaisesti lihan kotimaisuus". Hmm. Tässä ei nyt jokin täsmää, Fidel pohtii. Lihayhtiöt selittävät heikkoa tuloskehitystään kallistuneella raaka-aineella. Siankasvattajat kuitenkin lopettavat sikaloita, sillä jokainen possu tuottaa tappiota – siitäkin huolimatta, että tammikuusta lähtien possumme ovat siirtyneet nielemään halvempaa, GMO-soijapohjaista rehua. Tähän on päädytty siksi, että tuottajahinta ei ole voinut nousta. Tuottaja valittaa, että teollisuus painaa hintoja, teollisuus taas antaa ymmärtää, että kauppa kuristaa teollisuutta. Keskittynyt kauppako tässä nyt ulosmittaa, minkä irti saa? Jos ideana on se, että kuluttajahinta ei saa nousta, mutta kaupan katteet silti paranevat, kuluttaja saa samalla rahalla entistä huonompaa. Mikä idea tässä on? Fidel kysyy. Sianlihan hinta on kuitenkin Euroopan alueella ollut laskussa. Kauppa näyttää painostavan kotimaisuudella ratsastavaa elintarviketeollisuutta muuttamaan julkisuuskuva- ja hankintapolitiikkaansa: ostakaa raaka-aine sieltä, mistä edullisimmin saatte, me emme kalliimmalla osta. Kyse on rakennemuutoksesta, missä kauppa on reaktiivinen – siis re-aktiivinen, jälkikäteen toimiva – Lidlin kaltaiseen hinnoittelun ja tavaranhankintakulttuurin suhteen ja se ennakoi mahdollisesti muihin Suomen markkinoille tuleviin kauppaketjuihin. Kauppaoppineiden mielestä kilpailu tuottaa kuluttajalle hyvää. Fidelin mielestä jossakin vaiheessa hintakilpailu lakkaa olemasta kuluttajan etu – erityisesti, kun laatu laskee edullisuuden nimiin vannottaessa. Ehkä näemme sen päivän, jolloin nykytasoista Atria-bulkkia aletaan kutsua kaiken muun moskan keskellä kotimaiseksi super premiumiksi. Puistattaa jo etukäteen. |
