| Urheilupolitiikkaa ja poliittista urheilua |
| Kirjoittanut Viisi Tähteä |
| 29.08.2008 09:41 |
|
Vaikka Fidel on urheiluhullu, raskas päätös oli pakko tehdä. Fidel boikotoi Pekingin Olympialaisia. Samalla Fidel boikotoi käytännössä niitä ravintoloita, joissa seurataan screeniltä kisoja. Kun boikotoi, sen pitää olla aukotonta. Vain köyhällä on varaa periaatteisiin.
Kiinan Tiibet-politiikka, ihmisoikeuskysymykset, oikeusvaltion rakenteiden puuttuminen, korruption arvostelun kriminalisointi jne. ovat sinänsä jo riittävä syy boikottiin, mutta päätöstä helpotti erityisesti Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen sekä keihäsmanageri Tero Heiska, jotka vaativat poistamaan keihäänheittäjien Tero Pitkämäen ja Teemu Wirkkalan nimet Sports for Peace -järjestön Kiinan ihmisoikeuksia ja Tiibetin tilanteen rauhanomaista ratkaisua penäävästä vetoomuksesta. Perustelu kuului: "pojat olivat epätietoisia paperin merkityksestä". Niinpä niin. Urheilijan tehtävä on urheilla. Suomen Olympiakomitea ajattelee urheilijan puolesta. Mutta niinpä urheilijakin urheilee komitean jäsenten puolesta. Olympiaadit tulivat ja menivät. Seuraavaksi on vuorossa äärinationalistinen Suomi-Ruotsi –maaottelu. Kun kerran urheilupolitiikan ja poliittisen urheilun hien makuun on päässyt, Fidel on päättänyt boikotoida myös maaottelua. Miksi? Siksi, että naapurissa poljetaan ihmisarvoa ja oikeutta olla ruma, läski ja tyhmä, jotka kuuluvat sentään Suomessa jokamiehenoikeuksiin. Ruotsissa kansankodin jäsen tarvitsee yltääkseen tasa-arvoon henkilökohtaisen treinerin ja stylistin. |
