Julkaistu Viisi Tähteä -lehdessä 11.3.2009

MTK ärähti ruotsalaisen maidon invaasiota Suomeen.

MTK "älähtää" ja "ärähtää". Näitä termejä viljellään mediassa, kun viljelijöiden ja metsänomistajien taloudelliset intressit ovat uhattuina milloin mistäkin suunnasta. MTK:ssa on selvästi punnittu parhaimmaksi tavaksi, että sen on tuotava julki joka päivä millä tuulella se on.

Hui, MTK on vihainen!

Mitä sitten? Fidel kysyy.

MTK on oppinut ohjaamaan Suomea ja suomalaisia huonotuulisuudella ja negatiivisella tunnetilalla. Se kiukuttelee, uhoaa ja kiristää.

Emmehän me herkkämieliset tietenkään halua, että huonotuuliset isännät järjestävät traktorimielenosoituksen – jonne kaiken lisäksi on kaivettu maatalouskonehallin viimeisestä nurkasta se kaikkein vanhin, vintage-traktori, jottei kansan silmissä syntyisi väärinkäsitystä sen perusteella, millaisilla superkoneilla agribisnestä hoidetaan.

MTK:ssa tiedetään muutenkin, että mielikuvat ovat puoli leipää. Mielikuvien hallintaan perustuu sekin, ettei missään tapauksessa haluta näyttää kuluttajalle esimerkiksi eläinten todellisia kasvatusolosuhteita, ja mistä ruoka oikeasti tulee. Tuotantoihin liittyy salaamista ja tuotteiden markkinointiviestintään valehtelua. Tuotemainonta ylläpitää mielikuvaa ruohoniityillä syövistä lehmistä, kippurahäntäisistä telmivistä porsaista ja onnellisten kanojen munista. On mummon lihapullia ja äitien tekemää ruokaa.

MTK on vihainen! EVVVK! Maatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on vain 0,8 prosenttia. Huolehtisivat edes siitä, että tuotettujen raaka-aineiden ja elintarvikkeiden maku on ylivertainen verrattuna Keski-Euroopan tuottamaan bulkkiin.

Pitäisikö HoReCa-alankin alkaa kertoa päivittäin, millä tuulella ollaan? Nythän ylikävelyä harjoitetaan kaikista ilmansuunnista, vasemmalta oikealle ja läpi ministeriöiden, vaikka HoReCan osuus bruttokansantuotteesta on tuplat verrattuna maatalouteen eli 1,5 prosenttia.

Fidelin mielestä on kiinnostavaa, että vaikka maataloutta ja sen rakenteita on tuettu vuosikymmenet, sen osuus BKT:stä on alati laskeva. Vuonna 1995 se oli 2,1 prosenttia ja nyt siis 1,5 prosenttia. Samalla ajanjaksolla HoReCa on pysynyt tasaisesti 1,5 prosentissa koko ajan kasvavasta kokonaiskakusta. Fidelin perushavainto on se, että HoReCa:ssa on iso käyttämätön kasvupotentiaali, sillä tukitoimien ja paapomisen sijaan alaa on lyöty ja potkittu kuin vierasta sikaa. Mitä tapahtuisikaan, jos joskus siliteltäisiin vuosikaudet myötäkarvaan?

Olisiko syytä siirtyä edunvalvonnassa mielikuvabisnekseen?