Matti Wikbergillä on pitkä ja vankka kokemus modernista ranskalaisesta ruoanlaitosta. Hänet muistetaan ravintola Chez Dominiquen toisena omistajana ja keittiömestarina. Sieltä hän siirtyi La Societe du Cochonin keittiöpäälliköksi. Varsinainen pakkomielle Wikbergille on kuitenkin aasialainen ruoka. Siitä osoituksena on elokuussa Helsingin Tadehalliin avattava aasialaisravintola Farang. Nyt kuitenkin Tomi Björck ja Susanna Vuori saavat selvitä Farangissa keskenään, sillä noutaja saapui Wikbergin luo.

Kuva: Liisa Valonen

Uusi ravintola on pitkällä. Mitä tapahtui viime metreillä, kun noutaja saapui?

Kaipa tässä vauhtisokeus yllätti kesken hulinan.

Miten tavalla ranskalainen lähtö eroaa tavasta siirtyä ajasta iäisyyteen Kaukoidässä?

Lähtö on lähtö, lopputulos on sama. Piisistä kaaduin, saappaat jalassa.

Pidetäänkö läksiäisjuhlat Farangissa, Chez Dominiquessa vai jossakin muualla?

Farangissa. Pöydät ovat siellä pidemmät, kun meno saattaa yltyä sellaiseksi, ettei se sovi Dompan rauhalliseen tunnelmaan.

Mitä tarjoat muistotilaisuudessa?

Pitkät pöydät notkuvat ruokaa ja juomaa, aasialaista tykitystä, ranskalaista hifistelyä ja suomalaista elostelua...

Entä keitä on vieraina, ja minkälaiset ovat muistojuhlat?

Paljon vanhoja ystäviä, kollegoita ympäri maailmaa, perhettä. Hans (Välimäki) pitää sydäntä särkevän muistopuheen. Loppuillasta meno on kuitenkin sitä luokkaa, ettei kukaan aamulla muista mitään.

Mitä kirjoitat viimeisen keittokirjasi loppulehdelle?

At the end of the day, it's just food...

Ja itämaiseen tapaan, synnytkö jossakin uudelleen vai lähdetkö sielunvaellukselle.

Synnyn uudestaan keittäjäksi Suomeen, jossa kuuma kesä kestää yhdeksän kuukautta ja
välissä on kunnon talvi, ja jossa jengi käyttää puolet liksasta syömiseen, eikä asumiseen.