Tee-sanan syntymiseen on useita tarinoita. Yksi tarina kertoo Kiinan keisarista Shen Nungista, joka hallitsi maataan 2735 eKr. Keisari uskoi keitetyn veden tekevän ihmisestä terveemmän ja keitti juomavetensä avotulella. Kerran tuuli lennätti kiehuvaan veteen läheisestä pensaasta thea sinensin -kasvin lehden. Keisarin maistettua juomaa, huomasi hän sen elinvoimaa lisäävän ja mieltä rauhoittavan ominaisuuden. "Juoma poistaa väsymystä ja vähentää unen tarvetta, se tekee hyvää sielulle", julisti keisari.

Toinen kertomus tulee Intiasta. Noin 520 eKr. Daruma (valkoinen Buddha) istui yhdeksän vuotta nukkumatta Pohjois-Intiassa Himalajan juurella. Eräänä yönä hän kuitenkin nukahti ja herättyään hän leikkasi silmäluomensa pois ja pudotti sen maahan. Tuohon kohtaan kasvoi teepensaita, joiden lehdistä keitetty tee poisti väsymystä. Näin synty Intiassa kasvava Thea Assamica.

Kiinassa oli tapana keittää juomavesi, eikä keitetty vesi aina maistunut kovinkaan hyvältä. Niinpä idän miehet lisäsivät veteen eri yrttejä parantamaan makua. Pian lääketieteen harjoittajat havaitsivat kasvien parantavat ominaisuudet ja teellä alettiin lääkitä eri vaivoja. Teen kaupallinen viljely on alkanut Kiinasta.

TEE OSAKSI EUROOPPAA

Tee löysi aluksi tiensä muihin Kaukoidän maihin maustekaupan mukana. Teen katsotaan saapuneen Eurooppaan 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa hollantilaisten tuomana. Ensimmäisenä haudutettua juomaa nautittiin Ranskan ja Portugalin hoveissa. Suuri osa mieltää, että tee rantautui Eurooppaan Englannin kautta. Oxfordin yliopistossa opiskeli vuonna 1647 kreikkalainen opiskelija, joka tiettävästi haudutti ensimmäisen teen. Muutamaa vuotta myöhemmin kuningas Kaarle II sai kilon teetä Intian kauppalaivastolta ja pian siitä tulikin englantilaisten kansallisjuoma.

Suomi on portti idän ja lännen välissä. Tee tuli Suomeen sekä Venäjältä, että Ruotsista. Ensimmäiset maininnat teestä löytyvät Porista 1700-luvun puolestavälistä. Kaupungin eliitti nautti teetä lauantaina punssin kanssa. Viipuri oli oikea teekeskus 1800 -luvulla. Pietarilaiset tukkukauppiaat toivat teetä Pohjolan Pariisiin ja lisääntyneet tarjonnan myötä juoma pääsi myös tavallisten perheiden pöytiin.