Jäätelö vastaa pienten ja keveiden jälkiruokien kasvavaan kysyntään. Turkulaisen Ravintola linnankatu 3:n asiakkaat nauttivat ravintolan omatekoisista jäätelöistä kesät talvet.

”Jäätelön tekemisessä ei ole suuria salaisuuksia. Kaiken pohjana ovat kermamaito, munankeltuaiset ja sokeri”, sanoo kokki Janita Taskinen.
Kuva: Robert Seger

Ravintola linnankatu 3:n syyslistalla on neljä jäätelömakua eli uuniomena, vanilja, chili-maitosuklaa ja mustikka sekä lisäksi vielä pari sorbettia. Neljä makua oli myös edellisellä listalla, ja jäätelöt ovat selvästi vakiinnuttaneet asemansa ravintolan asiakkaiden parissa viimeisen vuoden aikana.

Vaniljajäätelö on ollut klassikkomakuna mukana jokaisella listalla, mutta muuten maut pyritään vaihtamaan aina seuraavalle listalle sesonkeja seuraten. Makujen suhteen Linnankadulla on haluttu olla avoimia. Klassikkojen rinnalla on kokeiltu uudenlaisia lähestymistapoja jäätelöön.
  
”Hyvän vastaanoton sai esimerkiksi fenkolijäätelö. Aluksi sitä arasteltiin, mutta sitten keksimme tarjota sitä muutenkin suositun suklaakakkumme lisukkeena ja moni ihastui”, kertoo jäätelöiden valmistamisesta vastaava kokki Janita Taskinen.

”Fenkolin anikseen ja lakritsiin vivahtava maku toimii jäätelössä hyvin”, Taskinen jatkaa ja kaivaa maistiaiset pakastimesta sanojensa tueksi.
 
Jäätelö syntyy perusaineksista

Sen jälkeen Taskinen alkaa valmistaa chili-maitosuklaa jäätelöä. Kokki kertoo, että jäätelön tekemisessä ei sinänsä ole suuria salaisuuksia. Kaiken pohjana ovat kerma-maito, munankeltuaiset ja sokeri.

Chili-maitosuklaajäätelön maut syntyvät belgialaisesta maitosuklaasta sekä tuoreesta punaisesta chilistä, joka käytetään siemenineen. Liikkeelle Taskinen lähtee chilin glaseeramisella. Chili siivilöidään jäätelömassasta ennen jäähdyttämistä pois.

”Yritimme aluksi jättää sitä hieman mukaan, se olisi ollut värin vuoksi kiva juttu, mutta siitä tuli yksinkertaisesti liian tulista”, Taskinen toteaa ja lorauttaa kolme tetrallista kermaa maidon seuraksi kattilaan.
 
Jäätelö on vaihtoehtojälkiruoka

Chili-maitosuklaajäätelöön tarvitaan punaista chiliä, joka käytetään siemenineen.

Tulinen chili siivilöidään jäätelömassasta pois ennen jäähdyttämistä
Kuvat: Robert Seger

Jäätelön valmistaminen ei ole rakettitiedettä, eikä sen listalle ottaminen vaadi ravintolaltakaan suuria investointeja. Ravintola linnankatu 3 käyttää italialaista Musso-jäätelökonetta.

”Kone maksoi alle pari tonnia. Yhdellä kerralla siinä valmistuu kolmisen litraa jäätelöä noin tunnin pyörittämisellä”, ravintoloitsija Jukka Korkeela laskee.

Töiden jakamisen kannalta jäätelö on listalla kätevä tuote. Sitä voi tehdä varastoon työpäivän hiljaisimpina aikoina. Jäätelö myös kestää hyvin säilytystä.

Linnankatu 3:ssa jäätelöä käytetään useiden annosten lisukkeena, mutta pääosa myydään sellaisenaan.

”Kun jäätelö myydään palloittain, asiakas valitsee määränsä ja yhdistelmänsä itse. Monesti sellainenkin asiakas, joka ei jälkiruokaa aikonut syödäkään, saattaa ottaa jäätelön. On helppo ottaa yksi pallo, sillä se vaikuttaa kevyeltä vaihtoehdolta”, ravintolapäällikkö Anna Korkeela pohtii.
 
Jäätelö on äijäruokaa

Ravintolapäällikkö Anna Korkeela kertoo naureskellen, miten jäätelö menee hyvin kaupaksi yllättäville asiakasryhmille.

”Usein iso ja vaikutusvaltainen mies valitsee jäätelön. Se on hieman huvittavaakin. En tiedä, onko siinä samalla jonkinlaista paluuta lapsuuteen ja poikavuosiin, mutta usein miehet tuntuvat oikein innostuvan, kun näkevät listalla jäätelöä.”

Jukka Korkeela huomauttaa, että ravintolan jäätelömyynnissä kesä ei ole mikään sesonki. Linnankatu 3:ssa asia on oikeastaan päinvastoin, sillä kesällä jäätelöä syödään muutenkin paljon. Jälkiruokamyynti vetää ylipäätäänkin kivasti.

”Yli 90 prosenttia asiakkaista syö jälkiruoan lounasajan ulkopuolella. Meillä pikemminkin kolmesta ruokalajista ensimmäisenä putoaa pois alkuruoka”, Jukka Korkeela sanoo.
 
Jäätelö maistuu viinin kanssa

Linnankadun viinimestari Jouko Putula kertoo tarjoavansa jäätelöiden kanssa mielellään viinejä. Talossa on panostettu väkeviin viineihin. Etenkin portviinien valikoima on kaupungin parhaimmistoa. Tarjolla on 15 eri laatua laseittain.

”Klassinen jäätelöviini on makea madeira, mutta myös makeat sherryt toimivat. Jos taas ajatellaan chili-suklaajäätelöä, hyvä vaihtoehto löytyy porteista, esimerkiksi Smith Woodhousen LBV 1995 voisi toimia”, portviini-tastingejä talon 1600-luvulle periytyvässä viinikellarissa vetävä Putula esittelee.
 

__________________________

Jäätelön ihmeellinen historia

Jäätelön historia vaikuttaa olevan enemmänkin nippu hyviä tarinoita kuin todennettuja faktoja. Totta lienee ainakin se, että lähes kaiken keksineet kiinalaiset olivat pioneereiden joukossa jo pari tuhat vuotta sitten nauttiessaan jäädytettyä hunajaa ja vuohenmaitoa. Myös lumen, jään ja hedelmien yhdistäminen on tunnettu monella suunnalla. Kiinan ohella Persian, Egyptin, Kreikan ja Rooman muinaishistorioissa löytyy viittauksia jäätelöön.

Yksi hyvistä tarinoista kertoo kiinalaisen jäätelön maistuneen tutkimusmatkailija Marco Pololle kuin kunnon turistille nykypäivänä. Hänen Kiinasta mukanaan tuoma resepti levisi sitten Euroopan kuninkaallisissa hovikeittiöissä uusimpana hullutuksena. Kansan syvät rivit pääsivät nauttimaan jäätelöstä enenevissä määrin 1600-luvun lopulla, kun sitä tarjoiltiin ainakin pariisilaisissa kahviloissa.

Ensimmäinen teollinen jäätelönvalmistamo avattiin Yhdysvalloissa vuonna 1851. Suomessa teollinen jäätelönvalmistus alkoi vuonna 1922, kun italialainen Maggin perhe avasi Helsingissä jäätelötehtaan. Nyky-Suomessa kulutetaan jäätelö henkeä kohti mitattuna eniten Euroopassa. Vuonna 2006 kulutus oli noin 13 litraa per asukas.