Sosiaali- ja terveysministeriön huoli kasvaneesta alkoholin kulutuksesta on lisääntynyt sitä mukaa kun on tullut näyttöä kasvavista haitoista. Uusin päihdetilastollinen vuosikirja 2005 on lohdutonta luettavaa ja osoittaa toteen sen, mitä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat olisivat osanneet kertoa jo etukäteen veronalennuksesta päätettäessä. JOS sitä olisi heiltä muistettu kysyä.
 Kuvitus: Milla Ahola Leena Warsell on Stakesin Päihdetyö -ryhmän kehittämispäällikkö. Hän on työskennellyt vuosina 1985 - 1996 Alkon pääkonttorissa alkoholiasioiden tiedottajana ja toimittajana. Hän väitteli valtiotieteitten tohtoriksi syksyllä 2004 sosiaalipolitiikasta Helsingin Yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella aiheesta "Perikato vai uuden alku? Alkon purku 1990-luvulla".
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
.
Suomalaiset joivat viime vuonna alkoholia keskimäärin 10,3 litraa sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna. Kokonaiskulutus kasvoi lähes 10 prosenttia. Myös alkoholiin liittyvät sairaalahoidot lisääntyivät. Suurin lisäys, 25 prosenttia, oli 55-64 -vuotiaiden hoitojaksoissa. Alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuoli viime vuonna kaikkiaan 1860 henkilöä eli 300 ihmistä enemmän kuin edellisenä vuonna. Maksakirroosikuolemat lisääntyivät 30 ja alkoholimyrkytykset 20 prosenttia. Sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla kirjattiin viime vuonna lähes 36 500 alkoholiin liittyvää hoitojaksoa, mikä oli yli 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Päihtymystilan aiheuttamia hoitojaksoja oli 12 prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Sukupuolierotkin tasoittuvat: sekä miesten että naisten hoitojaksot kasvoivat yhtä paljon.
Hälyttävin tieto koskee alle 14-vuotiaiden alkoholimyrkytyksiä. Alkoholin juominen vei välittömästi sairaalaan kaikkiaan 306 alle 14-vuotiasta lasta eli 74 lasta enemmän kuin vuonna 2003. Siis kolmesataa, ei kolmekymmentä. Yhtään kuolemaan johtanutta myrkytystä tässä ikäryhmässä ei ole sattunut - toistaiseksi.
Ovatko lapset alkaneet taas kokeilla kirkkailla ja väkevillä, ei enää "sidulla ja bissellä"? JOS meillä olisi yli 300 nuorta sairastunut lintuinfluenssaan tai saanut hengenvaarallisen ruokamyrkytyksen, olisi asiasta noussut melkoinen haloo. Mutta että viina - sattuuhan sitä.
Haittaluvut paljastavat turhautuneen alkoholipoliitikon: tämänhetkinen alkoholipolitiikka on ollut voimaton kamppailemaan sairautta ja kuolemaa vastaan. Turhaanko on solmittu kumppanuussopimuksia, lisätty ravintolavalvontaa ja polkaistu projekteja? Onko keinot valittu ja onko ne kohdennettu oikein?
Ravintoloiden taholta on usein aiheellisesti muistutettu, että alkoholin kokonaiskulutuksesta ravintolamyynti kattaa nykyisellään vain reilun kymmenyksen. Tuotevalvontakeskuksen mukaan ravintoloiden osuus tilastoidusta alkoholin kulutuksesta on nykyisellään noin 16 prosentin luokkaa ja kokonaiskulutuksesta 13 prosenttia. Ravintolamyynti on vuodesta 1997 koko ajan vähentynyt, vaikka viime vuosi osoittaa jo hienoista elpymistä.
Tuntuu varsin loogiselta, ettei alkoholikuolemia voi torjua pelkästään ravintoloiden (oma)valvontaa lisäämällä. Myynnin rajoittamiseen suunnatut keinot pitää kohdentaa vähittäismyyntiin ja sen (oma)valvontaan. Ei niitä myöskään estetä kalliillakaan yksittäisellä joukkotiedotuskampanjalla tai varoitusteksteillä. JOS käytetään vaikuttavaa hinta-asetta, silloin on merkitystä myös kaikilla muilla suostuttelun ja vakuuttelun keinoilla.
Valtiovarainministeriön yhdessä alkoholielinkeinon kanssa junailema veronalennus on ollut terveyspoliittinen katastrofi. Omien alkoholimarkkinoiden suojaaminen on tappanut satoja kansalaisia. Jos kerran alkoholipolitiikkaa todellisuudessa johdetaan valtiovarainministeriöstä, ei sosiaali- ja terveysministeriö voi kantaa vastuuta kansalaisten joukkokuolemasta. Sen kantaa Heinäluoman putiikki, ei Hyssälän.
Stakesin asiantuntijat kävivät vastikään läpi tutkimuskirjallisuutta siitä, mitä kansainvälinen ja kansallinen tutkimusnäyttö kertoo alkoholipolitiikan eri keinoista ja niiden vaikuttavuudesta. Se osoittaa hinta- ja veropolitiikan edelleen olevan kaikkein tehokkain keino. Sille ei pärjää mikään vastamarkkinointi - ei päihdevalistus, ei kampanjat, ei myynnin rajoitukset eikä paikalliset saatavuuden sääntelytoimet. Siksi Stakes ehdotti 10 prosentin hinnan korotusta. Tiedotus ja valistus on poliittisesti kaikkein suosituinta, mutta myös kaikkein tehottominta.
"Jos kerran alkoholipolitiikkaa todellisuudessa johdetaan valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriö ei voi kantaa vastuuta kansalaisten joukkokuolemasta. Sen kantaa Heinäluoman putiikki, ei Hyssälän."
Mainonnan rajoittamisen vaikuttavuudesta on Suomessakin taitettu peistä viimeiset 30 vuotta. Surkuhupaisin sovellus siitä oli ykkösolut, jonka mainonnan sallimisen kautta oluen piilomainonta sai käsittämättömän aggressiiviset puitteet. Vuoden 1994 alkoholilain yhteydessä haluttiin mahdollistaa tuoteinformaatio. Katsokaapa nykyisiä olutmainoksia, missä niissä on kaivattu tuoteinformaatio?
Mainonnalla ei kuitenkaan ole voitu osoittaa olevan alkoholin kulutusta lisäävää vaikutusta, vaikka kumulatiivinen altistus mainonnalle näyttäisi muovaavan lasten ja nuorten käsityksiä alkoholista ja juomanormeista. Eli mainonnan rajoittamisen toimet ovat alkoholipolitiikan rajatoimia.
Hallitus pisti jälleen päänsä pensaaseen. Lähestyvät vaalitko johtivat siihen, ettei hintoja uskallettukaan korottaa kaikesta näyttötiedosta huolimatta? Kaikkea muuta näppärää kyllä tehtailtiin mainonnan rajoituksista happy hour´ien mainontakylttien poistamiseen. Elokuvateattereissa ei enää saa olla alkoholimainoksia alaikäisille sallituissa näytännöissä. Ovatko ne sitten tähän saakka olleet luvallisia?
Opetusministeriökin (3.3. Helsingin Sanomat) "neuvottelee alkoholimainonnan lopettamisesta niiden urheiluliittojen kanssa, joiden lajin yhteydessä mainostetaan alkoholia". Miten niin neuvottelee? Pistäisivät vain valtion rahahanat kiinni, jos liiton etiikka sotii hyviä kasvatusperiaatteita vastaan.
Voi aikoja, voi tapoja, huokaa alkoholitutkija ja ehkäisevän politiikan suunnittelija. Olisiko edes teoriassa mahdollista, että joskus syntyisi sosiaalipoliitikko, joka selättää sekä valtiovarainministeriön ahneuden että kauppa- ja teollisuusministeriön kilpailuvietin? |
