Käteeni sattui ravintola-opas Syö hyvin Helsingissä vuodelta 1986. Sen julkaisija oli Suomen Gastronomien Seura ry ja kustantaja Tietoteos ky.

Eero Mäkelä
Kuva: Juhani Pitenius

Viiden tähden kolumnistin Eero Mäkelän tiedon ja näkemysten taustalla on 39 vuotta keittiötä turbovauhdilla. Työ on tuottanut Michelin-tähden ja punaisen ukon, Vuoden Ravintola -maininnan kahdesti ja Parhaan Palvelun Ravintolan kolmasti. Kirjojakin on tehty. Töitä on paiskittu Suomessa ja kymmenessä muussa maassa, ja tuttuina on kaarti maailman huippuammattilaisia.

18 vuotta on lyhyt aika historiassa, mutta onko se lyhyt aika ravintoloiden, keittiömestareiden tai kokkien historiassa? Mennäänpä kirjan sivuille ja katsotaan mikä silloin oli pinnalla ja mitä sen ajan mestareille kuuluu.

Kirja antaa tähtiä seuraavasti: ***** = Helsingin parasta tasoa, **** = erittäin hyvä, *** = hyvin suositeltava, ** = hyvä ja * = suositeltava. Painotus on ruoan laadussa.

Alexander Nevski, neljä tähteä, omistaja Palace Hotel, keittiömestari oli Hariton Ivanovits ja erikoisuudet kaviaarijäätelö ja ruukkuruoat. Hariton Ivanovitsin poika Tuukkanen on nykyään Pokrovan luostarin omistaja ja munkki, varmasti oikean olotilansa löytänyt ja ennen tänne päätymistään teki visiitin Moskovan Savoy-hotelliin ja piti kymmenkunta vuotta Hariton-ravintolaa. Hauska väriläiskä ravintolamaailmassa, joka uskalsi kouluttaa jopa Tavelaa. Nevskin taru päättyy nyt toukokuun lopussa 2004.

Amadeus, kolme tähteä, omistaja Timo Kakkuri ja keittiömestari Jarmo Huuhtanen, erikoisuus riista. Kakkurista en tiedä mitään. Jarmo Huuhtanen oli erinomainen kokki ja keittiömestari. On nykyään Electroluxin suurkeittiöosaston toimitusjohtaja. Amadeus profiloitui todellakin riistaan, mikä tuntui oudolta, kun sesonkia on parhaimmillaankin puolisen vuotta. Amadeus on nykyään Nuevo.

Amigo, kaksi tähteä, omistajat Ritva Halinen ja Marja Svendblad, keittiömestari Liisa Selvenius. Johan tuli harvinaisuus, korttelikapakka espanjalaisella konseptilla, puikoissa salissa edelleen Marja ja Liisa keittiössä - Ritva Halinen kuoli viime vuonna. Erikoisuudet silloin olivat lankkupihvi (suosittu muuallakin), tournedos gorgonzola ja zarzuela de mariscos, jota saa edelleenkin.
Hauska nähdä, että Amigo edelleen on voimissaan, eikä sisustukseen ole paljoakaan koskettu.

George, kolme tähteä, omistaja Yrjö Saarela, keittiömestari Markus Maulavirta ja erikoisuudet vuodenajan mukaan kala ja riista.
Täältä lähti Maulavirran tähti nousuun ja mies on edelleenkin Suomen kokkien kermaa. George koki välillä koviakin aikoja kunnes Patricia Seppälä päätti ottaa sen "harrastuksekseen" ja George pääsi uuteen yritykseen, joka Markus Aremon pitkäjännitteisellä työllä palkittiin ansaitusti tänä vuonna Michelin-tähdellä.

Havis Amanda, viisi tähteä, oli myös Palace yhtiön omistuksessa ja keittiömestarina oli Erkki-Matti Ritola. Kirjan luonnehdinnan mukaan ravintola tunnettiin eräänä Helsingin eleganteimpana. Sekä keittiö, että palvelu oli huippuluokkaa. Missä on Ritola, ei ole tietoa. Keskolla pyöri, kun viimeksi kuulin ja siitäkin jo on aikaa…

Kaivohuone, omistaja City-ravintolat Oy (Vuoristo-yhtiöt), keittiömestarina Juha Niemiö ja erikoisuutena jälkiruokapöytäjääkaivo. Kaivohuone pääsi huippuluokitukseen ja siihen se ei sen jälkeen enää ole päässytkään.
Konseptit ja omistajat muuttuivat, paikkakin rapistui ja taas odotetaan uutta nousua. Niemiö teki harvinaisen pitkän uran samalla työnantajalla ja lähti pääsiäisen jälkeen kotinurkilleen Tampereen puoleen vetämään Saludin keittiötä.

Kala-Rivoli, neljä tähteä oli Ragni Rissasen luomus keittiömestarina Olli Lindholm - kaupungin "suurimpia ja kauneimpia" ja suustaan niin vaatimattoman hiljainen, nykyään laskee penninvenytystä Scandicilla. Mutta Olli oli persoonastaan huolimatta hyvä mestari ja Rivoli ehkä kaikkein ranskalaisin ravintola Helsingissä. Rissanen oli myös äyriäisten myynnin ja oman tuonnin uranuurtaja Suomessa.

Marski Gourmet, neljä tähteä, omistaja Arctia ja mestarina Erkki Onkalo, joka myös pitkään vastasi presidentin linnan ruoasta. Marskin jälkeen Onkalo oli hetken El Grecossa (nyk. Vespa) ja sen jälkeen ei tietoa. Marskin ilme on muuttunut moneen otteeseen ja sitä yritystä, mitä talossa aikanaan oli, ei ole ollut aikoihin.

Svenska Klubben, täydet viisi tähteä, omistaja Rivoli-yhtiöt, keittiömestarina Aini Makkula, oli yksi kolmesta Helsingin viiden tähden paikoista. Ihmekös tuo, niin jämpti mestari Makkula oli - nykyään eläkkeellä. Svenskanin kaunistus oli hieno hummeriakvaario eteisessä. Enää ei Svenskanista puhuta samaan tapaan kuin ennen ja jossain vaiheessa se taisi toimia vain tilausravintolana.

Palace Gourmet, viisi tähteä, omistaja Palace Hotel Oy ja keittiömestarina Eero Mäkelä. Kirja suitsuttaa niin, ettei sitä viitsi tähän panna. Seuraavana vuonna tuli ensimmäinen Michelin-tähti tänne. Palace on aina ollut Helsingin huippua ja on sitä edelleenkin.

Niitä, joilla nimi on vaihtunut ovat esim. Bulevardia (nyk. Saaga), Central (Martina), El Greco (Vespa), Engel (Laivakoira), Ex Libris (Kirja), Fino's (Helmi), - näitä olisi lisää vaikka kuinka ja lopettaneita kokonaan esim. Céline, Chez Marius, Kauppakilta, Kazbek, Pam Pam, Suomalainen ravintola, Säkkipilli ja Valkoinen lammas.

Majatalon pito ei ole helppoa, mutta onnistuessaan palkitsevaa - ja ainakin näkee ihmisiä.