Ari Larnemaa
Kuva: Pasi Hytti

Ari Larnemaa on ravintola-alan yrityskauppias, hyvän palvelun ja hyvän ruoan intohimoinen ystävä. Hän on tehnyt yhdessä Kauppalehti Option päätoimittaja Pekka Ritvoksen ja valokuvaaja Kaius Henderströmin kanssa paikallisia erikoisuuksia ja lähiruokaa esittelevän Suomalainen Ruokaretki-kirjan.

Tuhon tiestä varoittelijoita riitti niin ammattilaisten kuin amatöörienkin joukossa. Allekirjoittanut mukaan lukien.

Muistuteltiin entisten, tämän ravintolalajin suuruuksien kuten Mäyränkolon ja Groovyn kohtalosta. Tiedettiin, ettei Helsingin Asematunnelissa vaikuttanut UMO vedonnut oikein mihinkään yleisölohkoon. Jatsin ammattipiireissä pelättiin eniten sitä, että moinen kaupallinen hanke voisi jopa onnistua. Ja vielä ilman valtion tai kaupungin tukia.

Liikeidean lisäksi epäiltiin syrjäistä liikepaikkaa Töölön perukoilla: kuka kumma lähtee keskustan kultaisesta kolmiosta kuuntelemaan musiikkia ratikkamatkan päähän. Ja vielä jatsia muka? Maailmalla tiedettiin kyllä löytyvän menestyviä jazzklubeja, mutta Suomessa ei sellainen tulisi lyömään leiville. Sehän on nähty!

Moni on kuitenkin lähtenyt elämystä etsimään, löytänyt ja viihtynyt entisessä hiilikellarissa pitkään. Yleisöä on tullut ja tulee kauempaakin kuin keskustasta, syntymäpäiville aivan Mäntyniemestä saakka. Tasavallan päämiehet ja -nainen lienevät aika harvoin osallistuneet kapakan, varsinkaan jazz-kapakan, syntymäpäiväjuhlallisuuksiin, mutta Storyvillessäsekin ihme nähty.

Storyville täytti siis vastoin kaikkia odotuksia ja ennustuksia kunniakkaat 10 vuotta tammikuussa 2003. (Mikko Leisti kumppaneineen muuten perustivat Helmensä - hengissä edelleen sekin - samana vuonna 1993). "Eihän kymmenen vuotta ravintolalle ole ikä eikä mikään", sanoo nyt moni. Mutta juuri nämä viimeksi kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet ravintolabisnekselle erityisen kovia aikoja. Moni yrittäjäksi halajanut on avannut suurin odotuksin ja investoinnein ja lähes saman tien vaipunut unohduksen yöhön. Joukkoon mahtuu yrittäjien koko kirjo pienistä yksityisistä suuriin ketjuihin, jotka ovat jättäneet pelikentän osittain tai kokonaan. Vaan ei siis Storyville Happy Jazz Club, Etu-Töölön maamerkki Vuokko Mattilan legendaarisen kampaamon ja Eduskuntatalon välissä Museokadulla.

Diplomi-insinööri (maanmittaus) Jorma Railonkosken koulutus ja uravalinta ovat alalla aika erikoinen yhdistelmä sekin. Koulutustaan vastaavissa töissä Railonkoski lienee ollut vain yhden päivän ja silloin mittanauhan niin kutsutussa nollapäässä. Tutkijan ura Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa vaihtui aikanaan rakennusyhtiön toimitusjohtajan hommiin, josta olikin jo lyhyempi matka ravintoloiden perustamiseen ja pystyttämiseen.

Jorma Railonkoski suunnittelee ja rakentaa ravintolansa aina itse. Rosmariini Lauttasaaressa (nykyinen Casa Mare Gyldenintiellä), Linnunrata Tapiolassa, Casablanca (aikaisemmin ja taas nykyään Kerhonen) Mechelininkadulla ovat olleet Railonkosken hoidossa aikoinaan. Sittemmin erinomaisesti menestynyt Santa Fe (myyty) Aleksilla, Copacabana Hallituskadulla ja On the Rocks Rautatientorin laidalla kuuluvat Railonkosken ryppääseen. Aika vaikuttava lista, noin insinööriltä siis. Lisäksi Railonkoski on hyvin utelias ja perinpohjainen mies. Häntä kiinnostaa ruoka ja sen valmistaminen privaatissakin: majoneesi valmistuu käden käänteessä, eikä mikään muukaan laji ole vieras: lauantaimakkarasta syntyy tarvittaessa timbaali.

Jorma Railonkoskelta oli niin sanotusti palaa hihat 90-luvun puolivälissä - Storyville oli silloin toiminut jo jonkun vuoden - kun Helsingin Sanomat laukoi kylttyyritoimittajansa suulla: "Milloin Helsinkiin saadaan oikea jazz-klubi? Sellainen puuttuu Euroopassa vain täältä ja Albanian Tiranasta".

Se siis Storyvillen varhaisesta arvostuksesta valtakunnan mediassa, joka on kuitannut miljoonia Storyvilleltä saaminaan ilmoitustuloina: liikeideaan kuuluu, että esiintyjät julkaistaan miltei päivittäin Hesarin ravintolapalstalla. Sama politiikka on Copacabanalla ja On The Rocksilla.
Hesari ei kuitenkaan ole ainoa Storyvillen markkinointikapine. Kuten monilla ravintolalegendoilla (Torni, Motti) Storyvillelläkin on oma lehti. Happy Hour News levittää 30.000 kappaleen painoksena paitsi sanomaa ravintolan palveluista sen oikeille asiakkaille myös Jorma Railonkosken viljelemää (teekkari)huumoria.

Jälkeenpäin ajatellen on itsestään selvää, että jazz-ravintolan pitää olla kellarissa. Railonkoski ei ollut pysyä nahoissaan, kun hänelle esiteltiin Realinvestin omistama tila, johon oli saatu rakennuslupa ravintolaksi. Hän tiesi heti, että "tässä se on" ja pääsi nopeana päätöksentekijänä mukaan lempilajiinsa eli suunnitteluun.

Storyvillestä oli tuleva tismalleen perustajansa näköinen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Railonkoski teki kaikki asiat päinvastoin kuin muut (ravintoloitsijat). Lähipiiri tunteekin hänet miehenä, joka kehottaa mielellään ajattelemaan omilla aivoillaan. Henkilöstöideassaan hän on sitä mieltä, että kukin pystyy kantamaan vastuuta vain oman arvostelukykynsä mukaan.

Vastuuta Railonkoski itse on joutunut todella ottamaan - ehkä ylikin kohtuullisen arvostelukyvyn taistellessaan Storyvillen vihollisvoimia vastaan. Milloin on neuroottinen ympäristön asukas ollut valituksineen kimpussa, milloin vuokrasopimus katkolla. Terassiravintolan perustaminenkin vei prosessina vuosia. Railonkosken itsepäisyydelle on ollut käyttöä.

Kellaritila on kustannusmielessä ravintolalle hyvä ratkaisu. Mutta 300-asiakaspaikkaisen Storyvillen kohdalla tässä ei ole kyse säästämisestä. Ravintolaan tuleva asiakas saa fiiliksestä kiinni heti laskeutuessaan kierreportaat hämärään luolaan.

Storyville on rakentanut alusta saakka rennon tunnelman varaan niin miljööllään kuin musiikkilinjauksella. New Orleans -jazz, dixieland ja swing ovat kolahtaneet aikuiseen yleisöön kuin metrin halko. Mikään nuorisoravintola Storyville ei ole, vaan nimenomaan aikuisille tehty paikka, jos kohta yökerhomainen toimintatapa tuo myös nuorempaa väkeä.

Niin kutsutun taidejatsin Railonkoski on jättänyt muiden hoidettavaksi ja kyllä siinä hoitamista on riittänytkin.

Liikeidea eli monipuoliset ravintolapalvelut (mm. cajun-keittö), soittamisestaan nauttivat muusikot ja iloinen yleisö on se pyhä kolminaisuus, mille toiminta pohjaa. Tosin asiaa tarkemmin analysoidessa havaitsee, että Storyvillen liikeidea on varsin monisäikeinen ja nerokas kooste, jopa mystinen ja siten ilmeisen mahdoton kopioitavaksi.
Kaikkea Storyvillessä tehtyä leimaa harras paneutuminen ja suuri huolellisuus. Mm. ravintolan graafinen ilme on huippuluokkaa: AD:na on toiminut alusta saakka mainosammattilainen Tuula Railokoski, Jorman tytär.

Storyvillen lauteilla ovat soittaneet sadat niin kotimaiset kuin ulkomaiset bändit. Railonkosken laskelman mukaan hikeä on vuodatettu yleisön ilahduttamiseksi 225.000 miestyötunnin verran. Mm. DDT Jazzband, Matti Oiling, Antti Sarpila ja Risto Oinaala ovat kaikille tuttuja nimiä kotimaisen jazzin huipulta ja usein nähtyjä vieraita Storyvillessä. Ulkomaisten soittajien lista on loputon alkaen vaikkapa Kenny Ballista ja päättyen Sam Buteraan.

Asiakaspuolella Storyvillessä nähdään paljon poliitikkoja ja liikemiehiä, asiakaskäyntejä lasketaan olevan keskimäärin 1900 viikossa. Tähän mennessä Storyvillessä lasketaan juodun noin 2 miljoonaa litraa olutta ja suosituinta pihvi-annosta, Blackened Steakia on syöty 10.000 kertaa.

Storyvillessä tehtyjen avioliittojen solmimis- ja purkamissopimusten määrää on vaikea arvioida, mutta kuultujen tarinoiden perusteella lista on mittava.

Ravintolayli-insinööri Railonkoski voi unohtaa Helsingin Sanomien muinaisen piruilun ja hän voi halutessaan kuitata nyrpeilyn toteamalla, että amerikkalainen, Hesaria arvostetumpi jazzjulkaisu Down Beat valitsi Storyvillen vuonna 2002 yhdeksi maailman sadasta merkittävimmästä jazzklubista. M.O.T.

Onnittelut kymmenvuotiaalle ravintolalle, omistajalle, muusikoille, henkilökunnalle ja asiakkaille!



Lähde: Harri Aavaharju - Tuula Railonkoski: Storyville. Hiilikellarista suosituksi jazzklubiksi. Storyville Oy 2003.