Viimeisimpien tunnuslukujen perusteella kuluvasta vuodesta on tulossa horeca-alan kaikkien aikojen menestyksekkäin. Ei ole vaikea arvailla, että kodin ulkopuolella tapahtuva syöminen on lisääntynyt ja kertaostoksen keskihinta on noussut.

Arviolta vain viidennes aikuisikäisistä ei käytä ruokaravintoloiden palveluita. SHR:n TNS Gallupilla teettämästä ravintolaruokailun trenditutkimuksesta käy ilmi, että 60 prosenttia ravintolaruokailusta tapahtuu vapaa-ajalla. Kasvuvaraa on vielä reippaasti, sillä keskimäärin suomalaiset ovat ruokailleet tutkimuksen kattamissa ruokapaikoissa 2,5 kertaa haastattelua edeltäneiden kahden viikon aikana. Ruokailu ravintoloissa on kaksinkertaistunut 20 vuodessa.

Nyt kun lounas- ja iltaruokailu on saatu käynnistettyä, olisiko aika aloittaa opettelu kodin ulkopuoliseen aamiaisruokailuun?, joka mm. Yhdysvalloissa on n. 30 prosenttia ravintoloiden ruokamyynnistä.

Oluen osuus ravintolamyynnistä on pudonnut jo pidemmän aikaa. Syynä on vähäkaupan oluen sisäänheittotuotehinnoittelu, joka on siirtänyt asiakkaita olutravintoloista koteihin sohvaperunoiksi TV:n äärelle. Tämä kehityssuunta voimistuu vielä 1.6.2007 voimaan astuvan uuden tupakkalain myötä. Moni ns. märkä ravintola joutuu sopeutuman tilanteeseen tai sulkemaan ovensa. Jo klassikoksi muuttunut sanonta ”riittää, että kalja on kylmää, ja tarjoilijalla on pystyt rinnat” voidaan samalla siirtää nostalgiamausoleumin pölyiselle hyllylle. Vaativamman konseptoinnin aika alkaa. Oluen on liittouduttava ruokatuotteeseen ja syntyy eri asteisia gastropubeja tai ruokabaareja.

Ensi kesänä mikään ei ole niin kuin ennen. Näemme myös myyntiin päätyvien olut- ja seurusteluravintoloiden aallon, jonka olisi jo luullut alkaneen, mutta myynti alkaa vasta, kun kaikki muutkin myyvät – silloin kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja hintataso painuu kipurajan alapuolelle. Ei ole vaikea ennustaa, että myyntiin ilmaantuu myös joitain lajityyppinsä klassikoita.

Kun kerran ennustajaeukoksi ryhtyy, kurkataan kevään eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. Vanhan hallituksen jäljiltä on toteutettu ”Valtioneuvoston alkoholipoliittista ohjelmaa 2003–2007”, jossa hallitus sitoutui vähentämän alkoholin kokonaiskulutusta. Sen jäljiltä on nähty tempoilevaa politiikkaa, populismia, propagandaa ja ikiaikaisia traumoja.

Uuden hallituksen myötä oletus on, että jos emme saisikaan ”Valtioneuvoston ylipainopoliittista ohjelmaa 2007–20011”, ainakin sosiaali- ja terveysministeriön on suunnattava voimavarojaan ja tarmoaan kansalliseksi vitsaukseksi sekä kansantaloudelle rasitteeksi muuttuneiden liikakilojen suitsemiseksi. Muualla Euroopassa ja mm. USA:ssa asiassa ollaan jo pitkällä, mikä antaa suuntaa. Läskisodassa on jo käytössä kieltojen valikko, joka kohdistuu transrasvojen käyttöön, roskaruoan mainontaan, pakkausmerkintöihin, roskaruoan syömiseen julkisilla paikoilla ja jopa ravintoloiden sulkemisuhkaan, jos ne tarjoavat lihottavaa ruokaa.

Näin ravintolat ovat jälleen hyvä paha vihollinen, joten jopa fine dine -ravintolat joutuvat varautumaan hyökkäyksiin epäterveellisen ruoan tarjoamisesta.