Suomalaisen ruokakulttuurin kehittäminen on uuden hallituksen ohjelmassa. Vaikkakin hieman piilotettuna. Mutta hyvä näinkin, sillä asiaa voidaan pitää signaalina siitä, että suomalainen ruoka ja siihen liittyvät kulttuuriset ulottuvuudet alkavat saada hahmon ja muodon – ja mikä tärkeintä, ruoka alkaa nauttia valtion suojelua.

Toisaalta ruoka ei ole hallitusohjelmassa kulttuurinen määre vaan osa maatalouspolitiikkaa, maatalouspolitiikan jatke. Toisaalta latinistit tietävät, että kulttuuri tarkoittaa viljelyä.

Hallitusohjelman (www.vn.fi) läpikulkeva kärki on osaamis- ja innovaatio-Suomi. Näkemyksen takana on kirkastettuna se, että Suomi on maailmassa pieni toimija ja kansakunta, joka voi selviytyä vain osaamisella, luovuudella, erikoistumisella ja laatutuotteilla, joilla on myös vientimahdollisuuksia.

Hallitusohjelman sivulla 29 todetaan otsikon alla Maatalouspolitiikka ja elintarviketalous:

”Hallitus käynnistää suomalaisen ruoan edistämisohjelman, jonka tavoitteena on ruoan arvostuksen kohottaminen, laadun kehittäminen, ravitsemuskäyttäytymisen ohjaaminen sekä luomu- ja lähiruoan edistäminen. Suomalaisen terveellisen ja turvallisen ruoan vientiä edistetään ja siihen liittyvät ylimääräiset, julkisen vallan toimin poistettavissa olevat, kustannukset minimoidaan.”

Osasyy ruoan ja sen merkitysten nousulle on lukuisten eri tahojen hiljainen ja äänekäskin toiminta sekä painostus ja puolesta puhuminen. Joukko on lukuisa kuten Suomen Keittiömestarit, Finfood, Ruokatoimittajat, yksittäiset gastronomivisionäärit sekä mm. Viisi Tähteä -lehden organisoima ravintoloiden gastronomisen osaamisen ja pientuottajien huippuraaka-aineiden Eat&Joy -kansainvälistämisprojekti.

Ruoan pääsy mukaan hallitusohjelmaan ei tarkoita sitä, että gastronomian ympärillä tehty kansalais- ja vapaaehtoistyö olisi nyt tehty. Nyt työ vasta alkaa, sillä elävä ruokakulttuuri on liian tärkeä asia, jotta se voitaisiin jättää vain hallinnollisten päätösten virran huomaan. Rikas ruokakulttuuri, jos mikä, on kuva kansalaisyhteiskunnasta, jossa jokaisella on mahdollisuus puheenvuoroihin. Annetaan äänten kuulua, ja hyvän ruoan maistua. Tässä ravintolakeittiöillä on suuri merkitys suunnannäyttäjinä – eikä ole enää pitkä matka siihen, että innovatiiviset keittiömestarit ja ravintoloitsijat ovat myös yhteiskunnallisia vaikuttajia – suomalaisen identiteetin rakentajia.