Ruoan raaka-aineiden hinnan nousu on ruokaravintoloille totinen paikka.

Vielä vuosi sitten hintojen nousu oli maltillista, 2 prosenttia, jolloin marginaalit kestivät. Yhtäkkiä elämme aivan toisessa toimintaympäristössä. EU:n asettama tuontikielto brasilialaiselle lihalle on tuplannut lihan hinnan ja muuttanut jo ruokalistoja. Ruokammekin on osa globaalia taloutta.

Se, että maailma kuluttaa tällä hetkellä ruokaa enemmän kuin se tuottaa, johtaa hintojen nousuun, mutta myös viime viikkoina nähtyihin ruokamielenosoituksiin eri puolilla maailmaa – pahimmissa ennusteissa jopa nälänhätiin. Tätä taustaa vasten ongelmamme ovat pieniä, mutta omassa lähitodellisuudessamme kiusallisia.

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan ruoan jo toteutunut hinnan nousu viime vuoteen verrattuna on 7 prosenttia. Myös pitkään aktiivisanastosta poissa ollut inflaatio on pompannut esiin. Rahan arvon heikentymisen viimeisin luku on jo 3,9 prosenttia.

Ravintoloiden olisi pakko reagoida nostamalla hintoja, mutta pelko asiakkaiden kukkaron sulkeutumisesta, jopa asiakkaan menettämisestä, syö marginaaleja. Ensin höylätään katteista, sitten säästetään ja lopulta kurjistutaan. Eipä käy kateeksi suuria operaattoreita, jotka eivät voi kesken sopimuskauden nostaa henkilöstöravintolan ruokatarjoilun hintoja.

Ruokaravintolan kulurakenteesta kolmasosa kostuu ruoan hankintahinnoista. Toinen kolmasosa on työvoima- ja palkkakustannuksia, jotka nekin ovat nousseet (1.10.2007: 3,4 %) ja nousevat yhä (1.9.2008: 3,1 %). Loppukolmannes koostuu muista kuluista kuten vuokrista ja mm. energiasta. Pelkästään öljyn maailman markkinahinta on noussut puolessa vuodessa 23 prosenttia. Viime vuonna sähkön hinta tuplaantui sähköpörssissä, ja sama jatkuu sillä EU:n yksipuolinen päätös vähentää kasvihuonepäästöjä ja toisen päästökauppakauden alkaminen nostavat jo sellaisenaan energian hintaa arviolta neljänneksellä.

Ruoan hinnan arvioidaan nousevan ensi vuonna (ilman globaalin ruokatalouden yllätyksiä) noin 2 prosenttia kun syksyllä 2009 toteutettava vähäkauppaa koskeva ruoan arvonlisäveron alennus 17:stä 12:een prosenttiin otetaan huomioon. Tämä onkin viimeinen niitti ravintolaruoalle, jonka alv pysyy 22 prosentissa, sillä veroero kotiruoakaan nähden kasvaa 10 prosenttiyksikköä. Ratkaisu suosii lisäksi kauppaa lisäämään ravintola-annosten kaltaisten valmisannosten ulosmyyntiä.

Ajatus siitä, että olutravintolat voisivat kehittyä tupakkalain seurausten jälkeen myös ruokatuotteen tarjoajana, ei voi toteutua, ja niiden on keskityttävä myymään edelleen vain litroja. Nyt alkoholin litrakaupasta huolissaan olevien sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden ministeriöiden pitäisi nähdä metsä puilta ja huomattava ruoan tarjoamisen merkitys juomatapojen muuttamisessa. Ajakaa ravintolaruoan alv-alea!

Mihin ihmeeseen muuten vaatimus ravintolaruoan alv-alennuksesta jäi? Vuosien 2005 ja -06 vaihteessa poliitikot antoivat lausuntoja, joissa puollettiin ravintola-alv:n alentamista työllisyyssyistä. Asia luvattiin ottaa esille uuden hallituskauden aikana. Siis nyt!

Viimeksi ravintolaruoan alv-ale jäi EU:n yksimielisyysmekanismin jalkoihin, jolloin Saksa ei hyväksynyt alennetun alv-kannan soveltamista ravintolapalveluihin. Lisäksi EU-tasolla piti tutkia alennetun arvonlisäverokannan työllisyysvaikutuksia, minkä jälkeen talous- ja valtiovarainministerit käsittelisivät ravintolaruoan mahdollista alv-alea uudelleen.

Onpa hiljaista.