Ruokatalouden asiantuntijoiden mukaan globalisaatio on vakava uhka kansallisen ruokatuotannon toimintaedellytyksille. Lisäksi kaikkialta ja ei mistään kotoisin olevan ruoan ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä ei juurikaan saa takuita.
 Eeropekka Rislakki Kuva: Pasi Hytti Globalisaation takia kuluttajan ja ravintola-asiakkaan huoleton arki on siirtynyt historiaan. Kauppojen hyllyjen äärelle ja ravintolapöytiin on ilmestynyt tietoisten kansalaisten joukko. Kuten Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius on todennut: "Kuluttajien huolena ei ole vain se, onko lehmällä ollut onnellinen elämä ja tuskaton loppu, vaan myös se, ovatko paistin tuottamiseen käytetyt luonnonvarat pois joltakin, joka tarvitsisi niitä meitä kipeämmin."
Kuten tunnettua, kokit eivät ole pääosin huolissaan ruoan terveydellisistä vaikutuksista, sillä lääkäreiden ammattikunta on erikseen. Kokkien intresseissä on se, että ruoka maistuu mahdollisimman hyvältä. Siksi lukuisat huippukokit päätyvät usein puhtaasti viljeltyihin ja tuotettuihin raaka-aineisiin.
Kokeilla on kaksi huolenaihetta: 1. Raaka-aineiden alkuperästä ei saa tietoa riittävästi - eikö raaka-aineiden tilaajilla ole oikeus tietää, ovatko tehotuotetut raaka-aineet esimerkiksi siirtogeenisiä? 2. Puhtaiden raaka-aineiden korkea hinta, jota on vaikea siirtää annoksen hintaan.
Maatalouden tukiaisjärjestelmä on sementoitunut tukemaan lähes aina alkutuotantoa eli tässä tapauksessa maatilaa. Mutta lisääntyneen tuotannon kysyntää se ei lisää. Myös tietoa saatavuudesta on huonosti. Viljelijät ovat vaikeuksissa, kun heiltä vaaditaan yhtäaikaisesti laadukasta, eettisesti tuotettua ruokaa ja halpoja hintoja.
Nykyjärjestelmällä ajatus siitä, että ruokaa kasvatetaan ja syödään paikallisesti, on kaukaista utopiaa. Vai onko?
Kannattaa pohtia, olisiko Englannin tie ratkaisu, jossa valtio tukee puhtaiden raaka-aineiden menekkiä suuntaamalla tukirahaa ravintoloille ja henkilöstöravintoloille, jotta ne pitävät luomu- ja puhtaasti tuotettua lähiruokaa listoillansa. Näin ruoka-annosten hinnat pysyvät kurissa, volyymimenekki on taattu, luomusta ja puhtaista elintarvikkeita tulee kuluttajien arkea ja kokit saavat sitä, mitä haluavat: puhtaita, maittavia raaka-aineita.
Toinen tie: maatalousvirkamiesten, poliitikkojen, jatkojalostajien, kaupan ja halvempaa ruokaa vaativien kuluttajien muodostaman ketjun rakenteiden ja toimintatapojen muuttaminen on iäisyysprojekti. Siinä kansallinen ruokatuotanto syleilee itsensä hengiltä. |
