Eeropekka Rislakki

Kuva: Pasi Hytti

Näillä päätöksillä on toivottavasti vaikutusta uutta tekijänoikeuslakia säätävään eduskuntaan, jotta se ei antaisi liikaa liikkumavaraa huonosti käyttäytyville järjestöille, jotka vievät tulkintavaltansa mafiakäytöksen asteelle.

Gramex alkoi periä oman tulkintavaltansa puitteissa vuonna 1991 tekijänoikeuskorvauksia ravintoloilta, kahviloilta, partureilta ja pikkuliikkeiltä ns. välillisestä käytöstä eli radion tai TV:n pitämisestä auki liiketilassa, vaikka sillä oli siihen laillinen oikeus vasta 1995. Maksamista vauhditettiin perintätoimistoilla ja uhkaamalla oikeustoimilla.

Uuden tekijänoikeuslain erityispiirteet ovat puhuttaneet viime aikoina erityisesti kuluttajia, jotka ovat löytäneet itsensä lähes varkaan roolista. Kuvaavaa tilanteelle on se, että eri intressitahojen pyrkimykset etenevät piilossa. Kuka tietää, mitä linjaa esimerkiksi SHR ajaa? Miten uuden teknologian suomat mahdollisuudet voivat toteutua ravintolaympäristössä, ja mihin hintaan?

Toinen oireellinen piirre on se, että itse taiteilijat ovat hiljaa: Miksi? Siksi, että heitä edustavat tekijänoikeusjärjestöt ovat kaukana jäsenistöstään - pikemminkin viihdeteollisuuden suuryhtiöiden asialla.

Itsekin Teoston ja Gramexin jäsenenä olen usein kokenut järjestöjen toiminnan jopa vihamielisenä: ne ajavat etujani tavalla, jota en koe edukseni. Järjestöille luovuttamani valtakirja ei anna juurikaan jäsenelle itselleen liikkumatilaa esimerkiksi suhteessa uuteen teknologiaan, uusiin levityskanaviin, promootioon tai isoista yhtiöistä riippumattomaan tuotantoon.