Olimme tekemässä tähän numeroon James Bond -elokuvan ja Finlandia Vodkan yhteistyön innoittamana isoa juttua erään suomalaisen, ensi vuonna ensi-iltaansa tulevan elokuvan product placementista eli ns. tuotesijoittelusta.

Eeropekka Rislakki

Kuva: Pasi Hytti

Kaikki hankkeen osapuolet olivat innolla mukana kertomassa ja valottamassa tuotteiden valintaan johtanutta ajatuksenjuoksua sekä perusteluita.

Elokuvissa käytetään joka tapauksessa runsaasti tavaramaailmaa - miksei sitten kontrolloidusti lisärahoituksen apuna, sillä katsojien laatuvaatimukset luovat hurjia paineita elokuvien budjetteihin, joista Suomen Elokuvasäätiön rahoitus kattaa vain puolet.

Kun artikkeli oli valmis ja se lähti tarkistuskierrokselle, alkoi hämminki ja jopa panikointi. Artikkelia sinänsä pidettiin asiantuntevana ja hyvin kirjoitettuna. Mutta sen julkaisu kiellettiin. Kaikkein voimakkaimmin asiaan reagoi tuottaja, joka pelästyi omia sanojaan, perusteluitaan sekä tehtyjä tuotediilejä. Alkuperäiskäsikirjoituksen mukaisesti päähenkilöiden elämään kuuluvat elokuvassa niin tupakointi, oluen särpiminen kuin tiukankin viinan maistelu. Mistään ongelmakäytöstä ei kuitenkaan ole kyse.

Elokuva taiteenlajina heijastaa ympäröivää todellisuutta. Se kertoo tarinoita, liioittelee ja kärjistää draaman keinoin ja visuaalisuuden voimalla. Mutta taiteenlajina se näyttää olevan kuitenkin vailla taiteilijavapautta, vaikka sensorinvirastokin on Suomesta jo lakkautettu.

Mitä sitten kaikki eri osapuolet pelkäsivät? Sosiaali- ja Terveydenhuollon Tuotevalvontakeskusta! Onneksi sentään James Bond jatkaa sivistynyttä Finlandian juomistaan kaikissa medioissa yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta Bondhan pärjääkin kelle tahansa. Ruumiitakin saa tehdä ylitöinä, mutta viinapullon kylki ei saa vilahtaa.