Suomi tarvitsee uuden liiketoimintamallin, jossa palvelut nousevat keskiöön, sillä viennistä liian riippuvainen taloutemme elpyy muuten tuskallisen hitaasti. Ravintolapalveluiden alv on saatava alas, koska nykytaso on nähtävissä tässä taloustilanteessa työn verotuksena, joka hidastaa talouden elpymistä, Viisi Tähteä -lehden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa.

Tilastokeskuksen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto oli tammi-huhtikuussa 21 prosenttia pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Syvimmällä mennään Suomen perusaloilla metsä- ja metalliteollisuudessa. On yhä odotettavissa, että tuotannon lasku jatkuu.

Suomen viennin arvo laski maaliskuussa vuoden takaisesta 32 prosenttia. Tuonti laski 30 prosenttia vuoden takaisesta.

Pankkiryhmät ovat maalailleet noin 5 prosentin bruttokansantuotteen laskua tälle vuodelle. Elinkeinoelämän tutkimuskeskuksen arvio on 6,5 prosenttia. Synkin arvio on Tilastokeskuksesta, jonka mukaan ensimmäisen vuosineljänneksen bkt supistui tammi–maaliskuussa 7,6 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Karmeaa jälkeä. EU:n keskiarvo on 4 prosentin maisemissa.

Miksi Suomi on nyt syöksynyt vapaalla pudotuksella syvemmälle kuin EU-maat yleensä? Siksi, että viennin osuus bkt:stä on ollut lähes puolet ja viennin pysähtyminen lyö Suomen taloutta päin pläsiä. Talousviisaat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että vientivetoinen Suomi nousee tästä lamasta hitaasti, hitaammin kuin muut teollisuusmaat – koska olemme niin riippuvaisia viennistä (teollisuudesta).

Samaan aikaan palvelusektori on Suomessa rakenteellisesti kehittymätöntä ja poliittista aktiivisuutta vailla. Voi vain hämmästellä, miksei edes tämä aika muuta suhtautumista palveluihin osana kansantaloutta, vaikka tiedetään, että uudet työpaikat syntyvät helpoimmin palvelusektorille. Selvää on myös se, että taloutemme pohjan laajentaminen globaalin talouden heilahteluiden varalta – kotimaisen kysynnän voimistaminen – olisi viisasta.

Ei ole olemassa takeita siitä, että tästä synkkyydestä noustaan samoilla tuotteilla, jotka pitivät aiemmin viennin vauhdissa. Yleensä talouden rakenteet ennen ja jälkeen laman ovat eri maailmoista. Lisäksi vähähiilisen, vihreän globaalin talouden vaatimus on vain kasvanut ja pelkästään jo kuluttajien vaatimuksiin vastaaminen muuttaa asetelmia.

Ainoa kasvua osoittanut sektori on elintarviketeollisuus, jonka tuotanto on kasvanut puoli prosenttia vuoden takaisesta. Kasvu ei perustu vientiin, vaan se kertoo hyvin, että kotimarkkinat vetävät ja sillä on merkitystä.

Loppupäätelmä on, että Suomi tarvitsee uuden liiketoimintamallin, jossa palvelut nousevat keskiöön – tai ainakin vientiteollisuuden rinnalle. Uusiksi rakenteet menevät väkisin jo ikärakenteemmekin vuoksi. Palveluiden ymmärtämiseksi puolueiden ja virkamiesten kova ydin tarvitsee apua ja muistutuksia, sillä palvelun ideamaailma ja kotimaan kysynnän vahvistaminen ei ole kuulunut niiden toimintakulttuuriin.

Jyrki Katainen ja hänen luotsaamansa valtiovarainministeriön virkaatekevät eivät tätä suostu ymmärtämään, jos HoReCa -ala ei nyt lataa painetta ja ilmoita samalla, ettei se ole vapaaehtoisesti valmis teuraalle. Päinvastoin, HoReCan työllistävyyspotentiaalista on nyt otettava kaikki irti ja ala on nähtävä selkeänä osana Suomen uutta talousmallia. Ravintolapalveluiden alv alas!