Stakesin mukaan alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa viime vuonna 10,6 litraa 100 %:alkoholia asukasta kohti eli 2,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004.
Tästä tilastoidun alkoholin osuus on 8,3 litraa. Loppu, 2,3 litraa on ns. tilastoimatonta alkoholia, joka tarkoittaa matkustajatuontia, laillista ja laitonta kotivalmistusta, salakuljetusta ja korvikealkoholeja sekä suomalaisten matkoillaan juomaa alkoholia.
Matkustajatuonnin osuus tilastoimattomasta viinasta on lähes 80 prosenttia. Tilastoimattoman alkoholin osuus kokonaiskulutuksesta on 21,5 prosenttia. Tässä on tapahtunut kasvua yksi prosenttiyksikkö.
 Eeropekka Rislakki
Kuva: Pasi Hytti On syytä tehdä pari huomiota. Ensinnäkin, kukaan ei juo 100 %:tista alkoholia. Tämä esitystapa ei kerro mitään kulutuksen rakenteesta eli siitä, miten juominen jakautuu esimerkiksi väkevien, viinien tai keskioluen osalle. Tai miten alkoholia juodaan.
Toiseksi: kaikki ostettu alkoholi ei ole samaa kuin juotu alkoholi. Alkoholikulttuurin kehittymiseen nimittäin kuuluu kodin baarikaappi sekä esimerkiksi viinien keruu. Jos STTV ja Stakes kykenevät arvioimaan tilastoimattoman alkoholin määrän prosenttiyksikön tarkkuudella, niiden luulisi kykenevän selvittämään, kuinka moni pullo päätyy odotushuoneeseen.
Mutta eihän näiden lukujen ole koskaan ollut tarkoituskaan kertoa tosiasioita, vaan olla propagandistista alkoholipolitiikkaan vaikuttamista.
Matkustajatuonnin tilastotieto perustuu kerran vuodessa tehtävään kyselytutkimukseen, jonka otanta on 1 000 ihmistä. Kyselyssä selvitetään, paljonko ihmiset muistavat tuoneensa alkoholia Suomeen viimeisen vuoden aikana. Vähättelevätkö vai liioittelevatko vastaajat tuomisiaan? Onko kukaan muuten kuullut, että kyselyn tulosten kohdalla olisi esitetty virhemarginaalia? Kuulostaako tieteelliseltä?
Lähes puolet Suomen alkoholin kokonaiskulutuksesta on keskiolutta. Ravintolamyynnin osuus kokonaiskulutuksesta on 16,3 prosenttia. Jos tässä huomioidaan tilastoimattoman alkoholin merkitys, ravintoloiden anniskelun osuus kokonaiskulutuksesta on enää vain n. 13 prosenttia.
Koska STM näpertelee kulutuksen kannalta epäolennaisia, voidaan jo nähdä, että hallituksen alkoholipoliittinen ohjelma 2004-2007 epäonnistuu tavoitteessaan, jonka mukaan kokonaiskulutus pitäisi saada laskuun.
Joko on aika ymmärtää, että juomatavoilla on vaikutusta asiassa, eikä pelkkä tuijottelu kokonaiskulutukseen johda toivottuun tulokseen? Todelliset muutokset ovat aina kulttuurisia muutoksia.
Oleellista tässä on se, että Alkon toimintaan ei ole puututtu lainkaan. Sen sijaan ravintolat ja nyttemmin vähittäiskauppa saavat kuulla tasaisin väliajoin rajoituskaavailuista. Luulisi, että Alkon omistajana STM voisi helpostikin käyttää monopolinsa ohjausvoimaa. Mutta näin ei ole syytä olettaa tapahtuvaksi. Siksi päällimmäiseksi jää epämiellyttävä havainto, että STM suosii ratkaisuissaan omaa omistustaan. |
