Kalorimerkinnät tulevat suomalaisiin olutpakkauksiin vähitellen. Etiketti kertoo paljon muutakin itse tuotteesta.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ilmoitti viime syksynä, että sen jäsenyritykset Hartwall, Nokian Panimo, Olvi ja Sinebrychoff ottavat käyttöön ravintosisältömerkinnät myös olutpakkauksissa. Jatkossa etiketistä selviää oluen energiasisältö sekä proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan määrät.

Merkinnöistä käyvät ilmi juoman sisältämä energia kilojouleina ja kilokaloreina sekä proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan määrät yhtä desilitraa kohden. Eli käytännössä kuluttaja tai ravintolahenkilökunta voi pian tarkastaa olutpullosta nautittavien kalorien määrän, kuten muistakin elintarvikkeista.

Tiedot tulevat pullojen etiketteihin ja tölkkien kylkiin asteittain vuoden 2010 loppuun mennessä. Käytännössä panimot käyttävät aiemmin painetut etiketit ja tölkit pois ennen uusien käyttöön ottamista. Sen sijaan yritysten verkkosivuilla ne ovat jo olemassa tuotetietojen yhteydessä.

Sinebrychoff aikoo ottaa uudet merkinnät käyttöön vaiheittain tämän vuoden loppuun mennessä. Hartwallilta kerrotaan, että merkinnät tulevat oluisiin isoimmista olutmerkeistä alkaen, ja ensimmäiset tulevat markkinoille vuoden 2010 alussa. Nokian Panimolla tiedot tulevat ensiksi olutpulloihin jo tulevan kesän aikana.

Paljon pakollista tietoa

Ravintosisältömerkintä on elintarvikeasetuksen mukaan pakollinen alkoholijuomissa vain, jos myynnin yhteydessä esitetään ravitsemuksellinen väite. Siksi merkinnät ovat jo esimerkiksi kevyt- ja light-juomissa, kuten monissa siidereissä sekä gluteenittomissa oluissa. Kaikissa alkoholittomissa juomissa ne on kuitenkin oltava.

Oluen myyntipakkauksesta on käytävä ilmi:

• juoman nimi ja juomatyyppi (esimerkiksi ”olut”), ellei se käy ilmi itse nimestä,

• valmistajan, pakkaajan tai myyjän yhteystiedot,

• alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina,

• sisällön määrä,

• juoma- tai pullotuserän tunnus, jolla varmistetaan tuotteen jäljitettävyys,

• yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat, kuten gluteenia sisältävät viljat,

• makeutusaineet,

• vähimmäissäilyvyysaika eli parasta ennen -päiväys, joka voi korvata pakkauspäivämäärän tai pullotuserän merkinnät.

Sen sijaan eri ainesosien, kuten eli E-koodeilla merkittävien sallittujen lisäaineiden laittaminen alkoholijuoman pakkausmerkintöihin ei ole pakollista, mutta Valviran mukaan kuitenkin suositeltavaa. Käytetyt lisäaineet ovat näkyvissä monissa suomalaisissa olut- ja siideripakkauksissa.

Panimoliiton jäsenyritysten tölkkituotteissa parasta ennen -päivämäärä on pakkauksen pohjassa. Sen lisäksi Sinebrychoff on painanut merkinnät kierrätysmuovipullojen pintaan ja lasipullojen etiketteihin. Hartwallin muissa kuin tölkkituotteissa se on etiketissä ja Nokian Panimon pulloissa korkkiin leimattuna.

Paljon muutakin tietoa

Useissa suomalaisten oluiden etiketeissä esiintyvät vielä isolla vanhat tolpat eli III-, IVA- tai IVB-merkinnät. Ne viittaavat vanhaan merkitsemistapaan. Sillä ei ole enää käytännössä merkitystä, koska veroluokitus poistui alkoholilain uudistuksen yhteydessä vuonna 1995.

Suomessa on kuitenkin totuttu vuosikymmenten ajan jakamaan olut veroluokkiin alkoholipitoisuuden mukaan, mikä on jäänyt myös monen kuluttajan mieleen. Ennen I-oluen vahvuus oli alle 2,8 tilavuusprosenttia, II-olut oli vahvuudeltaan 2,8–3,7, III-olut 3,7–4,7 ja IV-olut yli 4,7-prosenttista.

Ulkomaisissa olutpulloissa on hyvin paljon erilaista tietoa, joista osa on pakollista ja toiset taas panimoiden omia merkintöjä. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi:

• ABV – Alcohol by volume eli alkoholi tilavuusprosentteina,

• EBC – European Brewery Convention, oluen väri EBC-yksikköinä,

• EBU – European Bittering Units eli katkeroainepitoisuus EBU-yksikköinä,

• Hefe (saks.) – hiiva,

• Malt (engl.), malz (saks.) – mallas

• Kloster (saks.) – luostari,

• Rauch (saks.) – savu,

• Unfiltered (engl.) – suodattamaton ja

• Yeast (engl.) – hiiva.

Joissakin EU-maissa on otettu käyttöön myös erityisiä varoitusmerkintöjä, joilla pyritään kertomaan oluen sisältämän alkoholin vaaroista terveydelle. Yhdysvalloissa myytävissä olutpakkauksissa on mainittava terveyshaittojen ohella oluen kantavierreväkevyys prosentteina, ja että alkoholi voi haitata autolla ajamista tai koneiden käyttöä.

Lähteet: Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto, Valvira ja Mikko Salmi: Kippis – Ravintolan olutkäsikirja (Finn Lectura, 2002).