Olutta pidetään yleisesti maailman vanhimpana alkoholijuomana. Sen valmistuksen historia ulottuu yhtä kauas kuin sivistyksen perintö ja kirjoitettu historiamme.

Jo muinaisessa Babyloniassa olutta valmistettiin 8000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset merkinnät oluen valmistuksesta ovat yli viiden tuhannen vuoden takaa Mesopotamiasta ja faaraoiden Egyptistä, jossa sitä käytettiin maksuvälineenä.

Sumerilaiset ja egyptiläiset olivat muinaisista oluenpanijoista taitavimpia. Noin vuonna 6000 EAA kirjoitetusta sumerilaisesta savitaulusta on löytynyt ensimmäinen oluen valmistusohje. Sumerit valmistivat jopa kuuttatoista erilaista olutta. He keksivät myös panna ensimmäisenä oluensa verolle.

Keräilykulttuuri muuttui oluenvalmistuksen myötä maanviljelyskulttuuriksi, kun ihmiset halusivat turvata viljan saannin olutta varten. Tavallisimmin olut valmistettiin veteen liuotetusta ohraleivästä. Mausteina käytettiin mm. muskottipähkinää, kuminaa, hunajaa, katajaa, hedelmiä ja marjoja.

Olut keksittiin vahingossa

Kukaan ei tiedä varmasti, minkälaisia olivat ensimmäiset oluet. Käytännössä oluenvalmistustaidon uskotaan syntyneen vahingossa, kun vesiastioihin jääneet ohraleivät saastuivat villihiivoista ja alkoivat käydä alkeelliseksi olueksi.

Vaikka olut oli melko vaatimatonta, se oli tärkeä ravinnonlähde varhaisten ihmisten ruokavaliossa. Sama vilja, jota käytettiin leivän leipomiseen, muuttui oluen valmistusprosessissa maukkaaksi juomaksi.

Afrikassa olutta pantiin hirssistä ja durrasta, Lähi-idässä vehnästä ja ohrasta, Aasiassa riisistä ja Amerikan mantereella maissista. Olutta on keksimisestään lähtien käytetty uskonnollisissa rituaaleissa. Sitä on kuvattu kolikoissa ja egyptiläisissä hieroglyfeissä sekä kunnioitettu sankaritarustoissa. Tällä innoituksella valmistetaan olutta vielä tänä päivänäkin.

Egyptiläinen 3000 vuotta vanha savitaulu osoittaa, että oluen uskottiin olevan jumalien keksintö. Muinaisessa Babyloniassa ja Mesopotamiassa jumalien arvoasteikoissa korkealle sijoittuneita oluen jumalia ja jumalattaria kunnioitettiin säännöllisesti uhrein ja ylistyksin. Nämä henkiolennot hallitsivat aurinkoa, sadetta ja maata eli kaikkea, mitä tarvittiin runsaan viljasadon tuottamiseen.

Oluenvalmistuksesta huolehtivat ja papittaret. Egyptissä hautakammioihin vietiin olutta auttamana vainajaa matkalla tuonpuoleiseen.

Maailman vanhin kertova taru, 5000 vuotta vanha Gilgames-eepos, kertoo, että "Hän joi seitsemän olutmaljaa ja hänen mielensä aukeni. Hän muuttui hilpeäksi. Hänen sydämensä iloitsi ja hänen kasvonsa säteilivät". Arkeologiset kaivaukset Assyrian muinaisessa pääkaupungissa Ninivessä, joka sijaitsee nykyisessä Irakissa,  toivat päivänvaloon savitauluja. Niissä olut esiintyi Nooan arkkiin ottamien ruokatavaroiden luettelossa.

Faaraoiden Egyptissä olutta käytettiin nestemäisenä rahana. Verosaatavat maksettiin kannullisella olutta. Kuninkaan työläiset saivat päiväpalkkansa oluena. Faaraoiden aikaisen sanonnan mukaan "onnellinen se mies, jolla on suu olutta täysi."

Ensimmäiset panimot faaraoiden Egyptiin

Egyptiläisten lisä oluenpanoon oli taatelisokeri, joka toimi säilöntäaineena. Taatelisokeri pidensi oluen käyttöikää ja myyntiaikaa. Tämä mahdollisti suurten olutmäärien valmistuksen ja myynnin, mikä merkitsi alkusysäystä ensimmäisten panimolaitosten perustamiselle. Muinaisessa Egyptissä on mitä ilmeisimmin harjoitettu laajamittaista panimotoimintaa.

Egyptiläinen papyruskirjoitus 200-luvulta EAA kuvaa vahvan zythum-oluen valmistusta. Se maustettiin katajanmarjoilla, inkiväärillä, kuminalla, sahramilla ja muilla yrteillä. Lisäksi siinä oli vahvan dizynthumin carmi -nimisen palatsiversion ja miedon busa-perheoluen valmistusohjeet.

Oluella uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Eräs sumerilainen kivitaulu sisältää lääkeohjeen, joka nimenomaan mainitsee oluen osana parantumisprosessia, ja noin vuodelta 1600 EAA olevassa lääketieteellisessä tekstissä 100 yhteensä 700 lääkeohjeesta sisälsi olutta. Näiden lääketieteellisten sovellusten kirjo ulottui ulostuslääkkeestä skorpioninpiston hoitoon.