Kuohuvia vaiheita 5. - Olut arvostetuksi arki- ja juhlajuomaksi
Kirjoittanut Viisi Tähteä   
21.04.2008 13:23

Alkoholipoliittiset asenteet ja yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuivat 1980-luvun aikana nopeasti vapaamielisemmiksi. Tämä näkyi myös vuonna 1987 voimaan tulleessa uudessa alkoholilaissa.

 

Oluen myyntirajoitusten väljentäminen ei enää herättänyt vastaava keskustelua kuin oli nähty vielä vuosikymmenen alussa. Keskioluen vahvuisen oluen myyntitapa olikin ollut yksi keskeisimpiä alkoholipoliittisia kiistanaiheita sadan vuoden ajan aina 1980-luvulle asti. Kun keskioluen poliittinen painoarvo hävisi, myös kunnalliset kieltopäätökset purettiin nopeasti.

Vuosina 1986–1990 oluen kulutus lisääntyi sadalla miljoonalla litralla. Henkilöä kohti laskettuna kulutus oli jälkimmäisenä vuonna noin 85 litraa, mihin tilastoitu kulutus on sittemmin vakiintunut. Tuontioluen osuus kokonaiskulutuksesta on pysytellyt vakaasti 1–2 prosentissa.

Oluen keskinäiset kulutussuhteet muuttuivat 1990-luvun alussa merkittävästi: A-oluen kolme vuosikymmentä jatkunut, lähes yhtämittainen kulutuksen kasvu taittui rajusti. Kolmen vuoden aikana sen kulutus romahti kolmasosaan aikaisemmasta tasostaan, kun taas keskioluen kulutus nousi 44 prosenttia.

Tärkein syy kulutustapojen nopeaan muutokseen oli ilmeisesti keskioluen halpeneminen nelosolueen verrattuna. Ulkomaisten, usein mietojen, oluiden saapuminen kohotti osaltaan keskioluen arvostusta. Suomalaisen olutkulttuurin kannalta merkittävää oli, että ulkomaisten tuotteiden kohdalla keskioluesta kirjoitettiin ja siitä keskusteltiin Suomessa ensikertaa lähes poikkeuksetta myönteiseen sävyyn.

Samoihin aikoihin olut alkoi maistua myös uusille kuluttajaryhmille. Toisaalta humalahakuisesta alkoholinkäytöstä alettiin siirtyä kohti seurustelujuomakulttuuria. Mietona vaihtoehtona olut oli luonnollinen valinta. Keskioluen suosion nousu liittyi osaltaan myös muoti-ilmiöön, nostalgissävyiseen rahvaan kulttuurin ihannointiin.

Panimoliitto pyrki myös aktiivisesti omilla toimillaan nostamaan oluen sosiaalista arvostusta ja tekemään oluen käyttöön liittyvää tapakulttuuria tunnetuksi. Panimoliitto osallistui lukuisille asiantuntija- ja kuluttajamessuille, tuki olutseurojen perustamisia ja julkaisi runsaasti kirjallista materiaalia teollisuudenalansa tuotteista. Oluesta tuli hyväksytty juoma arkeen ja juhlaan.

1990-luvulla Suomessa juotiin olutta runsaat 400 miljoonaa litraa vuodessa. Alkoholin kulutuksesta tämä muodosti puolet. Myös virvoitusjuomien kysyntä alkoi kasvaa nopeasti 1990-luvun lopulla. Kysyntää edesauttoivat uudelleen täytettävät kevyet muovipullot sekä pikaruokaravintoloiden ja virvoitusjuoma-automaattien lisääntyminen. Juomien suosiossa tapahtui merkittävä muutos, kun vuosikymmenen puolivälissä kolajuomien osuus kohosi suuremmaksi kuin appelsiinipohjaisten virvoitusjuomien.

Oluen tilastoitu kulutus oli korkeimmalla tasollaan vuonna 1992. Tämän jälkeistä myynnin hienoista laskua on selitetty olutturismilla, koska yhä useammat suomalaiset hankkivat oluensa ulkomaan liikenteen verovapaista myymälöistä sekä Venäjältä ja Virosta. Suomen EU-jäsenyyden myötä turistituonti kasvoi uudelle tasolle. Kyselytutkimusten mukaan noin joka kymmenes Suomessa nautittu olutlitra oli käyty itse ostamassa ulkomailta.

Panimoliiton tärkeimpiä tehtäviä on ollut vaikuttaa olutveron alentamiseen. Liitto asetti tavoitteeksi Suomen verotason sopeuttamisen mahdollisimman nopeasti lähelle EU-maissa vallitsevaa tasoa.

Vuonna 1995 voimaantulleessa alkoholilaissa Alkolta poistettiin monopolioikeudet vähittäismyyntimonopolia lukuun ottamatta. Tuolloin Suomessa sallittiin myös mietojen (alle 22 tilavuusprosenttia) alkoholijuomien mainonta. Neuvotteluiden jälkeen Suomelle myönnettiin määräaikaiset poikkeusluvat, joilla voitiin rajoittaa alkoholin tuontia muista EU-maista. Täysiin tuontikiintiöihin Suomessa siirrytään vuoden 2004 alusta. Tuolloin olutta saa tuoda toisesta EU-maasta 110 litraa, ilman että siitä joutuu maksamaan tuontimaassa veroa.

2000-luvun alussa panimo- ja virvoitusjuomateollisuus oli keskittynyt kolmen yrityksen käsiin, Hartwallin, Olvin ja Sinebrychoffin. Panimoliiton neljäs jäsenyritys on Nokialla toimiva Pirkanmaa Uusi Panimo – PUP*.  Jäsenpanimoilla on Suomessa seitsemän tuotantolaitosta. Näiden lisäksi eri puolilla maata toimii useita ravintola- ja pienpanimoita. Suomalaista panimoalan tietotaitoa on hyödynnetty viime vuosina myös Venäjältä, Baltiasta ja Ukrainasta ostettujen panimoiden modernisoimisessa.

* Nykyisin Nokian Panimo.

Kirjoitus on tiivistelmä Matti Turusen vuonna 2002 toimittamasta ”Jos täytätte mun lasini – Suomalaisen panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden vuosisata” -teoksesta. 
 
AddThis Social Bookmark Button