"Väliolutajatuksen kautta olut voisi saavuttaa ruokaravintoloissa hovikelpoisuuden ja sitä myöten tiensä juomalistalle", Olvin markkinointijohtaja Olli Heikkilä toivoo.
Kuva: Liisa Valonen

Oluen imagoa vaivaa arkisuus. Olutta ei ole meillä Suomessa totuttu näkemään gourmet-ravintoloiden ruokalistoilla tai juhlapäivällisten menuilla. Olut hakee hovikelpoisuuttaan. Turhaan eivät panimot ja muu olutväki hae oluen arvostuksen nostamista osana ruoka- ja juomakulttuuria.

"Suomessa viinit liittyvät olennaisesti fine diningiin. Olut puolestaan mielletään nautittavaksi arkisemmin esimerkiksi pizzan tai makkararuokien yhteydessä", sanoo Olvi Oyj:n markkinointijohtaja Olli Heikkilä.

Heikkilä on pohtinut oluen arvostuksen kohottamista etsimällä mallasjuomalle paikkaa niin sanotun paremman ruokailun yhteyteen, johon hyvät viinit kuuluvat perinteisesti olennaisena osana.

"Ratkaisuna voisi olla väliolut, joka nautitaan aterialla eri ruokalajien välissä", Heikkilä esittää.

Alkuruoan ja pääruoan välissä nautittavan olutlasillisen tehtävänä on siirtää herkuttelijat tunnelmasta toiseen. Parhaimmillaan se antaa valkoviinille kyytiä ja valmistelee kielenkannat vastaanottamaan puna- tai jälkiruokaviiniä. Välioluen voi nauttia myös digestiivinä pääruoan jälkeen jälkiruokaa odotellessa.

Väliolut toimii samalla janonsammuttajana ja tunnelman vapauttajana. Heikkilän mukaan siitä voisi tehdä ruokapöytään oman ohjelmanumeronsa rapuillallisten juomalaulujen tapaan.

"Kun pöydässä ovat valkoiset pöytäliinat ja hienot hopeat, väliolut voisi keventää tilannetta. Seurueen isännän tai emännän isännän ehdotus ’Eiköhän oteta väliin pienet oluet eli välioluet!’ toisi tunnelmaan uutta sävyä", hän innostuu.

Välioluesta lisämyyntiä

Oluella on ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Maltaiset ja humaloidut oluet sisältävät ruoansulatuskanavan hyvinvointia edistäviä kuituja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Oluessa on proteiineja ja lukuisa joukko eri vitamiineja. Viinien tapaan oluessa on elintärkeitä antioksidantteja.

"Oluen voi ajatella osana ateriakokonaisuuden ruokaympyrää, jossa se toimii muita ravintoaineita täydentävänä osana", Heikkilä pohtii.

Oluen etuna on matala alkoholipitoisuus. Monien viinien yhdistäminen nostaa helposti aterialla nautitun kokonaisalkoholimäärän yllättävänkin korkeaksi. Yhden välioluen annokseksi Heikkilä esittää puolestatoista kahteen desilitraa. Se syntyy helposti jakamalla perinteinen olutpullo kahden ruokailijan kesken.

"Kolmen-neljän ruokalajin menulla on usein juomasuosituksena kolme lasia viiniä. Jos yksi viineistä vaihdetaan olueen, alkoholimäärä tippuu jo aika paljon", hän esittää.

Useat hyvät ruokaravintolatkaan eivät pidä valikoimissaan kuin muutamia perusoluita. Pahimmillaan vaihtoehdot ovat joko tuoppi keskiolutta tai pullo nelosta. Niiden lisäksi joukossa saattaa olla poikkeuksena tumma tshekkilager.

Olutharrastajat arvostelevat suomalaista ruokaravintolakulttuuria oluen syrjinnästä. Juomalistoilla olut on pohjimmaisena. Arkisuus paistaa syyttä suotta oluen imagosta läpi.

Heikkilä ei halua väliolutidealla rakentaa raja-aitoja viini- ja olutkulttuurien välille. Useat hyvien viinien ystävistä tunnustautuvat laadukkaiden oluiden ystäviksi. Ravintoloille väliolut tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia.

"Ruokaravintoloitsijat usein kertovat, että oluella ei ole kysyntää. Väliolutajatuksen kautta olut voisi saavuttaa hovikelpoisuuden ja sitä myöten tiensä juomalistalle", Heikkilä esittää.

Heikkilä näkee ravintoloille välioluessa uuden bisneksen mahdollisuuden. Olut ei syrji viinejä tai muita ruokajuomia. Parhaimmillaan se täydentää juomakokonaisuutta sekä lujittaa meille vielä tuntematonta oluen ja viinin liittoa. Ravintoloiden pitäisi ottaa väliolut osaksi menuja.

"Asiakkaille väliolut pitää osata tarjota ja myydä. Jo pelkästään kysymällä ruokalajeja valitsevalta asiakkaalta, haluaako hän ateriansa välioluella vai ilman, syntyy aivan uusi keskustelutilanne", Heikkilä vakuuttaa.

Yhteistyöhalukkuutta

Oluttyyppien ja -merkkien vähyyteen väliolut ei kaadu. Jo pelkästään lähimmän vuoden aikana markkinoille on tullut kymmenittäin uusia tuotteita. Valikoimat karttuvat huimaa vauhtia.

Perinteisten lagereiden rinnalle välioluiksi sopivat hapokkaat, maltaiset ja hyvin humaloidut oluet. Oman sävynsä tuovat brittiläistyyppiset bitterit ja alet, belgialaiset lambicit, keskieurooppalaiset kuivahkot pilsit ja vehnäoluet tai saksalaiset savuoluet. Jo pelkästään kotimaisten panimoiden listoilla on huomattava määrä erilaisia oluita.

Juomavalmistajat ja maahantuojat ovat valmiita yhteistyöhön ravintoloiden kanssa sopivien oluiden löytämiseksi ja ateriakokonaisuuksien rakentamiseksi.

"Ruoka-alan ammattilaiset ja panimot voivat yhdessä miettiä, mikä olut sopisi minkäkin ruoan yhteyteen. Välioluesta voisi syntyä ravintoloille uutta lisäarvoa ja jopa samanlainen bisnes kuin pullotetuista vesistä, joita tarjotaan ruoan yhteydessä janonsammuttajina", Heikkilä vakuuttaa.

Väliolut on uutta suomalaista juomakulttuuria. Hyvien juomien ystäville väliolut tuo uuden mahdollisuuden elämyksiin hauskoine hetkineen. Parhaimmillaan siitä on syntymässä ilmiö tai ainakin elämys aterioinnin yhteyteen. Kukapa estäisi meitä nauttimasta pitkällä aterialla kahta tai kolmea rapsakkaa väliolutta! Varsinkin kun sitä tekee kuitenkin usein mieli.