Hyvät oluet ja juustot täydentävät toisiaan. Juustomaistiaisen järjestäminen on vaivatonta. Tarvitaan vain hieman ennakkoluulottomuutta ja ripaus mielikuvitusta. Myös laadukkaassa ravintolassa oikean tyyppinen olut voi toimia juustojen kanssa paremmin kuin monet puna- tai valkoviinit.

Juustojen ja oluiden makumaailma on aukeamassa suomalaisille vähitellen. Juustojen kanssa meillä on totuttu nauttimaan erityisesti punaviinejä, vaikka useat valkoviinit tai portviinit sopivat juustoille paremmin kuin esimerkiksi tanniiniset punkut. Ennen kaikkea oluiden maailmasta löytyy oivia kavereita voimakkaillekin  juustoille.

Edesmennyt olutguru, brittiläinen Michael Jackson kirjoittaa Olutoppaassaan viinikirjailija Andrew Barrista, joka oli löytänyt 1800-luvulla tehdyn hovimestarin opaskirjan. Opuksessa suositellaan viinilasien poistamista pöydästä ennen juustojen tarjoilua, koska ”jotkut juovat mieluummin olutta”.

Oluiden ja juustojen yhdistämisesta kannattaa kysyä vinkkejä juustokauppiaalta. (Kuva: Heikki Kähkönen)

Belgialainen Michael Davis puolestaan kokosi aikoinaan listan yli 70 yhdistelmästä, joista jokainen rakentuu belgituotteiden varaan – niin juustojen kuin oluidenkin.

Yksi maailman tunnetuimmiista olutkulinaristeista, amerikkalainen panimomestari ja Garrett Oliver puolestaan kirjoittaa, että ”olut löytää juustoista harmonian, jonka kaltaista ei olisi voinut kuvitellakaan – silloin kun oluen maku alkaa ehtyä, juusto astuu esiin”.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset maut käyvät suussa maistelun aikana villiä leikkiä toistensa kanssa. Silloin ei edes huomaa, missä oluen maku ja aromit loppuvat ja mistä kohtaa taas juustot alkavat.

Ruohoperäisiä käymistuotteita

Oluilla ja juustoilla on selkeä yhteys. Ne ovat perinteiltään maalaistuotteita. Ennen maalaisyhteisössä niiden valmistuksesta vastasivat samat ihmiset. Meillä Suomessakin sekä oluen että juustojen kotivalmistuksista hoitivat perheen parissa ahkeroivat naiset.

Juustojen alkuperä on lehmän, lampaan tai vuohen maidossa, jonka makuun vaikuttaa ennen kaikkea eläimen nauttima ravinto. Maitoa tuottavan eläimen mutustama ruoho, versot tai kerput maistuvat maidossa. Oluen perusraaka-aineena on myös ruohokasvi - maassa kasvavat viljat, ohra etunenässä.

Oluet ja juustot valmistuvat mikrobien synnyttämän prosessin tuloksena. Niistä voi aistia toisilleen samankaltaisia käymisen myötä syntynyttä makuja ja tuoksuja, kuten hapokkuutta, hedelmäisyyttä, makeutta ja muita käymisprosesseille ominaisia aromeja.

Juusto ja olut täydentävät toisiaan

Juustojen ja oluiden yhdistämisessä on hyvä edetä pienin askelin. Oluen ystävän tulisi tehdä tuttavuutta juustojen maailmaan – ja juustojen ystävän taas oluiden makuihin. Tärkeää on
uusien makukokemusten löytäminen.

Juustoja maistellessa kannattaa oluiden tavoin edetä miedoista voimakkaisiin. Kovin erilaisia makuja ei ole syytä koota samalle lautaselle. Erityisen onnistunut juustojen ja oluiden yhdistelmä on silloin, kun molemmissa on hieman happoisuutta.

Lauatselle mukaan yksi kova, yksi valko- ja yksi sinihomejuusto. (Kuva: Heikki Kähkönen)

Jotkut Belgian trappistiluostarit valmistavat itse sekä oluita että juustoja. Toiset taas teettävät niitä maallikoilla. Monet perinteiset belgialaiset vahvat alet saavat juustoille sopivan portviinimäisen luonteen kypsytyksen aikana.

Niinpä luostarijuustot ovat usein puolipehmeitä ja mietoja. Joskin myös maustettuja ja cheddar-tyyppisiä juustoja valmistetaan, eräisiin niistä lisätään oluttakin. Suurimmat ja hedelmäisimmät luostarioluet sopivat erinomaisesti sinihomejuustojen (stilton ja roquefort) kanssa.

Kokeile erilaisia juusto-olutpareja

Voimakkaammat pohjoiseurooppalaiset laadut, kuten limburger, kypsä gouda tai cheddar kaipaavat seuraksensa oluita, jotka ovat maultaan tarpeeksi robusteja ja suhteellisen humaloituja. Cheddarin pähkinäisiin ja hedelmäisiin makuihin sopiva kaveri löytyy esimerkiksi brittiläistyyppisistä bittereistä tai India pale aleista,  joita myös kotimaiset pienpanimot valmistavat.

Pehmeistä juustoista voi oluen avulla valmistaa levitteitä, mousseja tai dippikastikkeita. Pehmeä levitejuusto piristyy, kun rinnalle kaadetaan lasiin hedelmäistä alea.

Mozzarella on itsessään neutraalin makuista ja tomaattisalaatissa sen maku havahtuu oliiviöljystä. Tumma, kuivahko lager sopii sen kanssa mainiosti.

Yksi helsinkiläisen Ravintola Ainon signatuuriaterioista on Lajitelma suomalaisia juustoja karpalohunajaa ja talon speltti-pähkinäleipää. Juomasuosituksena on perinteinen Lammin Sahti. (Kuva: Tuukka Koski)

Fetan miedossa maussa korostuvat suolaisuus ja hapokkuus. Harmonia löytyy, kun kumppanina on niin ikään hapokasta, baijerilaistyyppistä vehnäolutta, weissbieriä. Nuoren vuohenjuuston maut ovat kevyen mineraalisia ja suolaisia. Niitä myötäilee vaalea ja kohtuullisesti humaloitu lager.

Parmesaania käytetään useimmiten raasteena, mutta veitsellä parmesaanilohkosta leikatut palat ovat herkullisia suolaisia suupaloja. Niiden kera maistuu kuparinen, maultaan maltainen märzen tai münchener.

Kypsän juokseva brie saattaa joskus tuntua suussa metalliselta. Kirsikkaolut ja hedelmäinen ale tarjoavat silloin odottamatonta mutta tervetullutta piristystä.

Camembert kohtaa haastajansa voimakkaasti humaloidussa, trooppisen hedelmäisessä India pale alessa. Kypsä gouda saa lisää täyteläisyyttä vaaleista pukkioluista ja erikoisvahvoista lagereista.

Oktoberfestin pähkinäisyys on omiaan mustaleima-emmentalin ja gruyèren jykevän hienostuneille mauille. Nuori emmental viihtyy virkistävän belgialaistyyppisen vehnäoluen seurassa.

Juuston ja oluen liitossa ei pidä unohtaa jälkiruokia. Juustokakku sekä hedelmä- tai marjaoluet muodostavat oivan yhdistelmän. Vesi ja juusto eivät viihdy yhdessä, sillä tuolloin juuston maku latistuu. Olut on parempi vaihtoehto.

Kumpi ensiksi - juusto vai olut?

Entä kumpi sitten valitaan pöytään ensiksi - juusto vai olut? Kun suunnittee olut-juustopruuvia, kannattaa ensin hakea erilaisia juustoja ja sitten etsiä niille sopivia olutpareja.

Maittavalle aterialle tai illanistujaisten päätteeksi maisteltavalle juustolautaselle sopii 3–4 erilaista juustoa, ja niillekin mieluummin kaveriksi yksi tai kaksi erilaista olutta kuin koko joukko erilaisia ja -makuisia mallasjuomia. Vanha sanonta on, että vähän on parempi eli mieluummin pieniä määriä hyviä laatuja kuin halpoja tai kaikenmaailman täsmäjuustoja.

Ensiksi tarjottimelle otetaan yksi kova juusto. Sitten vähän valkoista ja sinistä eli valko- ja sinihomejuustot. Hyvällä tarjottimella pitäisi olla vähintään yksi vuohenjuusto sekä laadukkaita kotimaisia juustoja. Kannattaa myös harkita, ottaako mukaan lehmän-, lampaan- tai vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita.

Juustotyyppjejä voi maistella oluen kanssa myös maittain. (Kuva: Heikki Kähkönen)

Juustotyyppejä voi valita myös maittain. Iltaa voi viettää ranskalaisten, sveitsiläisten, italialaisten tai Välimeren alueen juustojen parissa.  Jos mukana on ulkomaisia vieraita, lautaselle pitää ehdottomasti valita kotimaisia juustoja ja niiden pariksi suomalaisia oluita. Teemana voi olla esimerkiksi suomalaisten pienjuustoloiden ja pienpanimoiden tuotteet.

Juustojen ja oluiden maailman liittyy erilaisia trendejä, jotka ohjaavat makukäyttäytymistä. Jotkut suosivat hyvin humalaisia ale-oluita tai hedelmäisiä lambiceja. Toisille taas maistuvat tuhdit ja voimakkaat juustot.

Makuja valitessa kannattaa ottaa mukaan sellaisia juustoja, jota ovat niin sanotusti tapetilla. Jos tarjottimella on esimerkiksi brie ja comté sekä niiden rinnalla roquefort, ei voi koskaan mennä pieleen. Ne toimivat hyvin ja ovat aina muodissa. Tärkeintä juustojen ja oluiden yhdistämisessä on, että löydämme mauista ja aromeista sekä tasapainoa että kontrasteja.

Tarjoile oikein

Perusasiat on hyvä kerrata juustojen ja oluiden maistelun yhteydessä. Kuten aiemmin totesin, molemmat ovat eläviä käymistuotteita, jolloin puhtaus sekä säilytys- ja tarjoilulämpötilat vaikuttavat suoraan makuelämyksiin. Juustojen tarjoilulämpötilan huomioimisessa nyrkkisääntönä on, että ei liikaa eikä liian vähän. Juuston on saatava ilmaa eli se pitää ottaa jääkaapista ja kääriä pakkauksesta hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Olut- ja juustoillan järjestäminen kotona vaatii hieman valmisteluja. (Kuva: Heikki Kähkönen)

Juustojen mukana voi olla maukasta leipää, kuten kotimaisia hiiva- tai sekaleipiä, joissa voi olla ruistakin seassa. Leivän maku ei saa olla hallitseva, jotta se jättää juustolle ja oluelle tilaa. Keksit ovat usein hyviä, mutta monet niistä ovat joko mauttomia tai liian suolaisia. Suolaa on juustoissakin usein riittämin eli ei kannata laittaa suolaa suolaan päälle.

Kuivatut aprikoosit, viikunat, taatelit ja kotimaiset marjat sopivat mukaan tuomaan makua ja vivahdetta. Varsinkin kesällä ja syksyllä kannattaa käyttää oman puutarhan tai metsän antimia hyödyksi. Sen sijaan tuore omena ei juuri käy juusto-oluttarjottimelle. Sen hapokkuus leikkaa arvokkaita makuja pois.

Tunnelma ja laadukkaat tuotteet luovat maistelutilanteesta elämyksen. Sääntöjä kannattaa noudattaa, muitta ei liian kirjaimellisesti. Maut ja tunnelma ratkaisevat.