Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska jatkoi pari päivää sitten suomalaisten raitistamistalkoitaan ikiaikaisilla vaatimuksilla keskioluen laimentamiseksi. Tällä kertaa Puska vaatii keskioluen alkoholin maksimipitoisuuden laskemista 4,7:stä 3,7 tilavuusprosenttiin.

Panematta jäi merkille, että pääjohtaja puhui samanaikaisesti sekä poliitikkona että valtion viinamonopoliyhtiön edusmiehenä. Harva näet muistaa, että Pekka Puska on Alko Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja sekä keskustan entinen kansanedustaja.

Alkon alkuvuoden tilastot osoittavat, että yhtiöllä ei mene lujaa. Alkon viinan ja oluen myynnit sakkaavat todella pahasti. Litramäärät ovat huvenneet, mikä ennakoi muutaman viikon kuluttua julkistettavaan yhtiön osavuosikatsaukseen melko murheellisia lukuja.

Vastapainona Alko osoittaa vastuullista alkoholipolitiikkaa lisäämällä halpojen hanaviinien tarjontaa. Pahvipakkauksissa myydyistä viineistä on jo tullut Alkon myymälöiden sisäänvetotuotteita. (kts. www.viisitahtea.fi, 18.4.)

Huonossa tuloskunnossa oleva Alko tarvitsee Puskaa siinä missä raittiusväki juoppoja. On vähintäänkin moraalisesti arveluttavaa, että Puska perääntyy aina vain terveysprofessorin tittelin taakse, vaikka hän on Alkon edunvalvojana yhtä puolueellinen osapuoli kaikessa alkoholipolitiikkaan liittyvässä keskustelussa kuin Altian toimitusjohtaja Antti Pankakoski.

Politiikan kehäkettu
Puska on kokenut keskustapoliitikko, jonka poliittinen ura ei ole kokonaan takana. Alkoholipolitiikan valtikka on siirtynyt hallituksessa kepulaisilta Kokoomukselle, mikä selvästi jurppii kepun raittius- ja kukkahattusiipeä. Puskan kaltaiselle populistille olisi pääministeripuolueen sisäisessä oppositiossa käyttöä.

Pekka Puska oli keskustan kansanedustaja vuosina 1987–1991. Vuoden 1994 pressanvaaleissa hän tuki Suomen kansan itsenäisyysrintaman ehdokasta, jokapaikan änkyrää, päätoimittaja Keijo Korhosta.

Seuraavana vuonna eduskuntavaaleissa Puska jäi rannalle Pohjois-Karjalan vaalipiirissä. Terveysprofessori oli keskustan listalla vasta 4:s, kun kaksi valittiin. Paluu Arkadianmäelle oli lähellä vuonna 1999, jolloin Puska jäi Helsingin vaalipiirissä Esko Ahon varakansanedustajaksi.

Yrittäkö tappioistaan tervehtynyt Puska tosissaan paluuta politiikkaan? Ensi vuoden kesäkuussa pidetään EU:n parlamenttivaalit. Kansainvälistä mainetta niittänyt terveysprofessori olisi hyvä keulakuva keskustavetoiselle raittiusväelle. Taparaittiina Puska kelpaisi MEP:iksi kepun lestadiolaisillekin.

EU selätti Suomen eduskunnan alkoholinpakkausten sikiövaroitusmerkinnöissä. Pekka Puskan suurena isänmaallisena tehtävänä olisi hyssälöidä koko EU:n alkoholipolitiikka terveystalebanien haltuun.

Viekas repolainen

Palataanpa pääjohtajan tiistaisiin kirjoituksiin. Puskan tarkoituksenhakuisissa argumenteissa on jopa tahallaan vääristettyjä lukuja. Pääjohtaja kirjoittaa, että ”oluesta tulee noin puolet suomalaisten juomasta alkoholista”. Väite ei pidä paikkaansa. STTV:n tilastojen mukaan oluen osuus kokonaiskulutuksesta on 45 %, ja itse asiassa se on pysytellyt alle puolessa koko 2000-luvun.

Panimoliiton tänään julkistamien tilastojen perusteella kotimaisten panimoyhtiöiden oluiden myyntilitrat ovat alkuvuodesta vähentyneet peräti 4,6 prosentilla viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Tämä ennakoisi loppuvuotta kohti jo tuntuvaa pudotusta kokonaiskulutukseen, ellei Viron ja Venäjän viinaralli pyörähdä taas käyntiin.

Puska huijaa niin suurta yleisöä kuin tiedotusvälineitäkin perustelemalla oluen laimentamisen vaikutusta nimenomaan tilastoituun kulutukseen. Hän jättää tälläkin kertaa esittämättä, mitä vaikutusta oluen pakollisella laimentamisella olisi tilastoimattomaan kulutukseen eli matkustajatuontiin.

Raittiusväelle tilastoimaton kulutus on tehokas lyömäase. Sitä käytetään silloin, kun halutaan kauhistella kokonaiskulutusta. Matkustajatuonnin uhkaava kasvu on puolestaan helppo unohtaa, kun puhutaan keskioluen laimentamisesta tai alkoholin verotuksen kiristämisestä.

Puskaan mukaan keskioluen laimentaminen yhdellä tilavuusprosenttiyksiköllä merkitsisi ”arvion mukaan suomalaisten tilastoidun alkoholin vuosikulutuksen vähenemistä peräti lähes 10 %”. Helsingin Sanomissa hän tarkensi lukua 8,5 %:iin. Näyttäähän täysi kymppi komeammalta kuin pelkkä kahdeksan ja puoli, varsinkin kun toimittajat eivät kuitenkaan tarkista luvun todellista arvoa tai mistä se on repäisty.

Ruotsin kettutarhat

Kakkosolutkeskustelu ja vertailut Ruotsiin ovat Puskalta tarkoituksellista harhaan johtamista.

Jo hallituksen esityksessä uudeksi alkoholilaiksi viime syksynä todettiin, että alkoholijuomien tilastoimaton kulutus muodostaa Ruotsissa 31 prosenttia kokonaiskulutuksesta, kun Suomessa vastaava osuus on 18 prosenttia. Vuonna 2007 tilastoimaton kulutuksemme oli laskenut 14,6 %:iin.

Suomessa olut juodaan keskioluen vahvuisena eli keskimäärin 4,5-prosenttisena, kun Ruotsissa vastaava luku on 5,5 % (lähde: Stakes). Kun Suomessa kulutus on kevenemään päin, Ruotsissa päinvastoin olut vain väkevöityy. Tämä käy ilmi mm. Systembolagetin julkistamista vuoden 2007 myyntitilastoista.

Matkustajatuonnin lisäksi myös alkoholin salakuljetus on Ruotsissa ongelma. Lähes kymmenesosa maassa juodusta alkoholista on salakuljetettua, kun Suomessa vastaava osuus on yhden prosentin luokkaa.

Ruotsin panimoliiton mukaan ruotsalaiset tuovat maahan jo nyt 1 000 000 (= miljoona) tölkkiä olutta joka ikinen päivä. Valtio menettää laittoman ja laillisen matkustajatuonnin seurauksena verotuloja 22 miljoonaa euroa vuositasolla.

Vuosina 2002-2006 Ruotsiin salakuljetettiin arvioiden mukaan 313 miljoonaa litraa olutta, 25 miljoonaa litraa viiniä ja 26 miljoonaa litraa väkeviä juomia. Systembolaget on laskenut salakuljetettujen juomien arvoksi lähes 1,5 miljardia euroa eli 13,8 miljardia Ruotsin kruunua.

Salakuljetettuja alkoholijuomia myydään erityisesti 16–19-vuotiaille nuorille, jotka eivät itse voi ostaa väkijuomia ja olutta Systembolagetista. Alkoholin laittomaan maahantuontiin syyllistyvät mm. rikollista toimintaa harjoittavat moottoripyöräjengit, kuten Hells Angels, Bandidos ja Outlaws.

Ruotsin esimerkkiä huudettaessa olisi hyvä muistaa omasta historiastamme, kuinka kieltolakia seurasi Suomessakin ennen näkemätön rikollisuusaalto.

Ketunleipää

Viimeisenä surkuhupaisena argumenttina Puska väittää, että ”oluen makuun tällaisella [keskioluen laimentamisella] tuskin olisi suurta vaikutusta, monien mielestä se voisi jopa parantua”.

Puskalla on kieltämättä valtavat näytöt Pohjois-Karjala -projektin myötä suomalaisten ruokatottumusten muuttamisessa terveellisempään suuntaan. Mutta onko Puskan ansiota myös se, että aito pohjoiskarjalainen lanttu- tai lihakukko sekä perinteinen karjalanpaisti eivät enää maistu miltään? Sianlihassa kun ei ole silavaa, eikä ruoassa suolan murenta.

Heikki Kähkönen
tuottaja
www.olutkulttuuri.fi

(Puskan sitaatit ovat Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilla julkaistusta tiedotteesta)