Tuoreimman kukkasen päästi suustaan hallitusneuvos Ismo Tuominen. Hän väitti Ylen uutisten haastattelussa, että yksittäin myytävien olutpullojen hinta halpenee ensi vuoden alusta tuntuvasti.

"Näemme sellaisia tarjouksia, joissa olutpullojen yksittäiset hinnat ovat jopa 50–60 senttiä kappale", Tuominen selvitti Ylen haastattelussa.

Tuomisen laskelmat ovat vailla laajaa todellisuuspohjaa. Tällä hetkellä reilusti yli 90 prosenttia kotimaisista oluista myydään erilaisissa monipakkauksissa. Tuomisen irtopulloihin ounastelema alennus koskisi siis vain alle viittä prosenttia koko volyymista eli kyseessä olisi varsin marginaalibisnes.

Nyt yksittäin ostettu pullo kotimaista peruskeskiolutta maksaa kaupassa 1,00–1,10 euroa. 4,6 til-%:n oluen myyntihinnasta 29,8 snt on alkoholiveroa, jonka päälle on laskettava vielä pakolliset 10 sentin pantti ja 22 prosentin arvonlisävero.

Jos olutta myydään kaupassa vaikkapa 0,60 euron hintaan, on koko summasta perittävän pantin ja verojen osuus yhteensä yli 0,50 euroa. Panimolle, kaupalle, pakkausvalmistajille, logistiikalle jne. jää jaettavaa muutama sentti pulloa kohti.

Hallituksen budjettiesityksen mukaan oluen alkoholivero nousee 10 prosentilla ensi vuoden alusta. Yhden pullon hintaan tämä tarkoittaisi 2-3 sentin korotusta. Käytännössä verotuksen ja pantin osuus eli kipuraja pullosta olisi silloin 0,55 euroa. Sen alle ei kukaan voi Suomessa myydä olutta ilman tappiota. Tuottavampaa olisi jopa jakaa mallasjuomaa ilmaiseksi.

Tuominen väittää, että olutta myydään ensi vuonna jopa 50 sentillä pullo. Se olisi melkoinen kädenojennus janoiselle kansalle, varsinkin kun alkoholiveron ohella oluen raaka-aineiden sekä työn hinnat nousevat. Sellaisessa tilanteessa yritysten osakkeiden omistajillakin olisi jotakin huomauttamista tuottamattomaan bisnekseen, kun tulot eivät kattaisi edes veroja ja muita lakisääteisiä maksuja.

Mutta mitä tekevät virkamiehet sekä terveystalebanit ja eduskunnan sosiaalitantat? Heille näitä numeroita ei ole olemassa. He vetävät perättömillä väitteillään uutismediaa perässä kuin pässiä narussa.

Joskus ennen virkamiehen sanaan oli luottamista. Nykyisin tärkeintä on tarkoitushakuinen politikointi.