Panimoyhtiöt ennakoivat jo marraskuussa, että monipakkauksissa myytävän keskioluen hinta nousee 30-40 prosenttia vuoden alussa. Ravintoloissa korotuspaineet ovat vähintään 10-15 prosenttia.

"Oluttuopin hintaan tulee anniskelupaikasta riippuen jopa 0,50-1,00 euroa lisää", lataa Olvin brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilä.

"Olemme yrittäneet päästä euron tuopista eroon useita kertoja, mutta samalla kaikki asiakkaat ovat kadonneet. Hintasodassa on vain pyristeltävä mukana", Rengasravintolat Oy:n linjajohtaja Tero Lahtinen myöntää.
Kuva: Heikki Kähkönen

Heikkilän mukaan tukkuhintoja nostavat alkoholiveron korotuksen ohella mallasohran ja humalan maailmanmarkkinahintojen raju kohoaminen sekä kasvavat työvoima- ja energiakustannukset.

"Jos ravintolat siirtävät tukkuhintojen prosentuaalisen korotuksen suoraan kuluttajahintoihin, silloin puhutaan vähintään 50 sentistä. Jos taas otetaan huomioon pelkkä eurovaikutus, korotus on 10-20 senttiä", summaa Hartwallin myyntijohtaja Sami Asikainen.

Asikainen vakuuttaa, että tuoppihintojen pitää joka tapauksessa nousta, jotta ravintoloiden liiketoiminta säilyy terveenä ja elinvoimaisena. Korotuspaineet heijastuvat erityisesti markkinoita hallitseviin kotimaisiin hanaoluisiin.

"Kotimaisten oluiden hinnat nousevat anniskelupaikasta riippuen useita kymmeniä senttejä. Ulkomaisten erikoisoluiden hintoja meillä ei ole juurikaan varaa nostaa, koska ne ovat jo nyt kalliita", myöntää Rengasravintolat Oy:n linjajohtaja Tero Lahtinen.

Sadan miljoona tuopin vaje

Oluen anniskelumyynti on hiipunut vääjäämättömästi 1990-luvun puolivälistä lähtien. Litramäärät ovat pudonneet tällä vuosituhannella neljän prosentin vuosivauhtia. Tänä vuonna syöksykierre on ollut edellisvuosiakin vauhdikkaampaa.

"Ravintoloiden myynnistä on kadonnut yli sata miljoonaa oluttuoppia vuoden 1995 jälkeen siitäkin huolimatta, että hanojen määrä on kaksinkertaistunut ja hanoissa myytävien tuotteiden määrä kasvanut", Asikainen huokaa.

Ravintolat ovat menettäneet markkinaosuuttaan päivittäistavarakaupoille, kioskeille ja huoltoasemille. Kotimaisen oluen anniskelumäärät olivat viime vuonna 86 miljoonaa litraa, mikä muodostaa vaivaisen 21 prosenttia koko olutmyynnin volyymistä. Luku on Euroopan pienin.

"Suomessa ei ole perinteitä sosiaaliselle oluenkulutukselle. Esimerkiksi yhtä ankarasti Suomen kanssa olutta verottavassa Irlannissa tilanne on päinvastainen, eli anniskeluun osuus on yli 80 prosenttia kulutuksesta", Asikainen sanoo.

Ravintoloiden myynnistä puolet tulee peruspubeista ja -baareista. Loppuosa syntyy pääasiassa kahviloista, fast food -ravintoloista, yökerhoista sekä muista viihdepaikoista ja -tapahtumista. Vaikka uusia olutravintoloita syntyy Suomeen koko ajan lisää, niiden osuus anniskelumääristä on vain 10 prosentin luokkaa.

"Esimerkiksi yökerhoissa olut on jo menettänyt osuutta väkeville viinoille. Markkinoiden suurin haaste on kuitenkin pubien elinvoimaisuus ja niiden tulevaisuuden kehitys", Asikainen perustelee.

Hintakilpailu kovenee

Olutravintoloilla on ollut käytössään kaksi merkittävä kilpailutekijää - hinta ja valikoima. Valikoimat ovat lisääntyneet, mutta anniskelukenttä on pirstoutunut.

Tuopin hinta ei ole käytännössä noussut kahteen vuoteen. Ravintolat käyvät keskenään armotonta hintasotaa. Rengasravintolat on joutunut myymään kuopiolaisessa Henry’s Pubissa olutta eurolla tuoppi.

"Olemme yrittäneet päästä euron tuopista eroon useita kertoja, mutta samalla kaikki asiakkaat ovat kadonneet. Hintasodassa on vain pyristeltävä mukana", Lahtinen myöntää.

Pärjätäkseen kilpailussa ravintolat joutuvat tinkimään ensimmäisenä omista katteistaan. Ravintoloitsijat toivovat, että panimot pidättäytyisivät kohtuudessa tukkuhintoja nostaessaan.

"Voimakkaat hintojen korotuspaineet vääristävät entisestään alalla olevaa epätervettä kilpailua ja kaatavat monia kannattavuuden rajalla toimivia yrityksiä", Lahtinen pelkää.

Rengasravintolat Oy:llä on 16 olutpainotteista ravintolaa eri puolella Suomea ja yksi San Diegossa, Yhdysvalloissa. Lahtisen mukaan yhtiö ei reivaa hintoja ylöspäin saman kaavan mukaan joka anniskelupaikassa.

"Olut muodostaa kolme neljäsosaa ravintoloidemme kokonaismyynnistä. Kotimaisella hanaoluella on erittäin suuri merkitys. Joissakin ravintoloissa sen osuus on jopa 80 prosenttia olutmyynnistä. Tosin monissa paikoissa olemme myyneet runsaasti myös ulkomaisia erikoisoluita", Lahtinen pohtii.

Palvelusta on moni paikka jo joutunut tinkimään, mikä sekin heijastuu omalta osalta ravintolaoluen kulutuksen vähenemiseen.

"Kokonaisuudessaan tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa. Epäterve kilpailu heijastuu palveluun, investointeihin ja näkyy asiakkaalle", Lahtinen myöntää.

Erikoisoluissa kasvupotentiaalia

Erikoisoluiden anniskelumyynti kasvaa tasaista, mutta hidasta vauhtia. Nyt jo joka toinen litra pintahiivaoluista myydään anniskelupaikoissa. Tosin litramäärät ovat vielä pieniä hanalageriin verrattuina.

"Ihmiset ovat aiempaa kiinnostuneempia kokeilemaan uusia makuja. Samalla suomalaisten taloustilanne on parantunut, joten monien oluiden hinnatkaan eivät ole enää kynnyksenä", pohtii Sinebrychoffin myyntijohtaja Pekka Tiainen.

Kun hintakuilu kotimaisten valtamerkkien ja erikoisoluiden välillä kaventuu, syntyy samalla uutta kasvupohjaa pienpanimotuotteille ja tuontioluille.

"Kun oluen oikeaoppiseen tarjoiluun vielä ravintoloissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota, oluen arvostus kasvaa. Samalla asiakkaiden makutottumukset ja ravintoloiden valikoimat laajenevat entisestään", Tiainen uskoo.

Asikainen puhuu oluen yhteydessä vahvasta tuoteuskollisuudesta ja brändien merkityksestä suurelle yleisölle. Vahvojen ponnistelujen ansiosta olut on nostanut arvostustaan vaativienkin kuluttajien ruokapöydissä.

"Kotiruoka on löytämässä tiensä suomalaiseen pubikulttuuriin. Ihmiset haluavat elämyksiä. Olutta nautitaan ystävien seurassa, ja siitä etsitään hyviä fiiliksiä ja iloa elämään", Asikainen kiteyttää.