Olut oli esillä Etelä-Suomen lääninhallituksen järjestämässä päihdeseminaarissa keskiviikkona Keravalla. Olutkulttuuri.fi -kanavan tuottaja Heikki Kähkönen käsitteli puheenvuorossaan outoja myyttejä ja käsityksiä, jotka liittyvä olueen ja ylipäätänsä alkoholipolitiikkaan. Kähkönen vaati päihdeammattilaisia ja päättäjiä lopultakin luopumaan Turmiolan Tommista sekä nostamaan esiin myönteisiä malleja kohtuullisesta ja vastuuntuntoisesta alkoholinkäytöstä.

Olutta pidetään yleisesti maailman vanhimpana alkoholijuomana. Sen valmistuksen historia ulottuu yhtä kauas kuin ihmiskunnan sivistyksen perintö. Itse asiassa olemme juoneet olutta yhtä kauan kuin olemme syöneet leipää. Vanhimmat kirjalliset merkinnät oluen valmistuksesta ovat yli viiden tuhannen vuoden takaa Mesopotamiasta ja faaraoiden Egyptistä.

Suomalaisen oluenpanon alkaminen voidaan ajoittaa ajanlaskun ensimmäisille vuosikymmenille. Muinaissuomalaisissa yhteisöissä olutta nautittiin eritoten uskonnollisten riittien yhteydessä sekä juhlatilaisuuksissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Esimerkiksi Kalevalaan on kirjattu oluen valmistuksesta kertovia säkeitä kaksi kertaa enemmän kuin maailman luomista kuvaavia värssyjä.

Suomessa oluella on kautta historian ollut suuri kulttuurinen ja ravintosisällöllinen merkitys. Keskiajalla vähän alkoholia sisältänyt kalja oli käytännössä kansan suussa nestemäistä leipää ja terveellisempää kuin epäpuhdas vesi.

Oluen ravitsemusvaikutukset perustuvat sen viljapohjaisuuteen. Oluessa on samoja ravintoaineita ja terveystekijöitä kuin leivässä. Mallastus tuo vielä lisätehoa leipään ja muihin viljatuotteisiin verrattuna.

Saksalaiset puhuvat juoksevasta leivästä. Ennen vanhaan vakuutettiin, että olut on hyvä ravintolähde odottaville äideille. Kun ravinto oli puutteellista, äiti sai oluesta hyviä perusravintoaineita, jotka sitten lisäsivät maidontuottoa ja vahvistivat äitinä olemista.  

Pelottelua oluella

Omalla ja läheisten terveydellä pelottelu kuuluu suomalaiseen raittiustyöhön ja alkoholipolitiikkaan. Toinen vankkumaton käsite on niin sanottu porttiteoria, jonka mukaan olut johtaa vääjäämättä väkevien käyttöön sekä sitä kautta alkoholismiin ja turmioon.

Suomalaisessa alkoholipoliittisessa keskustelussa olut, ja varsinkin keskiolut, on leimattu syntipukiksi niin nuorten kuin aikuisväestönkin ongelmajuomiseen. Turmiolan Tommi istuu keskustelussamme kuin viinapiru juopossa. Ennen Tommi ryyppäsi rahat ja tuhosi perheen, mutta nyt Tomppa menee lähikauppaan ja hakee sieltä mäyräkoiran.

Tompan kaljanhimoa on pyritty hillitsemään rajoittamalla oluen myyntiä, hinnoittelua, mainontaa ja saatavuutta sekä korottamalla verotusta. Samalla Suomesta on tehty ylivoimaisesti Euroopan unionin korkeimmin olutta verottava jäsenvaltio.

Niinpä Tomppa ei ryyppää kapakassa. Tomppa dokaa himassa. Hän kerää juomavarastoja kotiinsa ja kesämökille. Baariin lähtiessään Tomppa ottaa kunnon pohjat.

Tänä päivänä enää joka kuudes olutlitra juodaan ravintoloissa. Vuoden vaihteessa tapahtuva alkoholiveron 10 prosentin korotus vähentää ravintolajuomista entisestään. Kotona on helpompi vetää kunnon kännit tai monta päivää putkeen. Ravintolan valvotuissa oloissa siihen tulee äkkiä stoppi.

Politiikkaa vähemmistön ehdolla

Alkoholikeskustelumme on myyttejä täynnä. Niitä on helppo luoda ja ylläpitää. Jotakuinkin kymmenesosa täysi-ikäisistä suomalaisista ei käytä lainkaan alkoholia. Tilastojen mukaan alkoholiriippuvaisia on samaiset 10 prosenttia. Kohtuukäyttäjiä lasketaan olevan 60 ja suurkuluttajia 20 prosenttia aikuisväestöstä.

On vaikea ymmärtää, kuinka sivistysvaltiossa alkoholipolitiikkaa tehdään rapajuoppojen ja täysraittiiden tai kaikenmaailman terveystalebanien ja kukkahattujen ehdoilla. Alkoholin ongelmakäyttäjät ja elämäntaparaittiit edustavat vain viidennestä aikuisväestöstämme.

Eikö nyt olisi aika putsata pöytä ja lopettaa puheet kokonaiskulutuksen tappavasta vauhdista ja harhasta? Emmekö vihdoinkin voisi jättää 1700- ja 1800-lukujen noitavalkeat luopumalla Turmiolan Tommista ja nostamalla esiin myönteisiä malleja kohtuullisesta ja vastuuntuntoisesta alkoholinkäytöstä?

Ruotsi kurja esimerkki

Vaatimukset keskioluen laimentamisesta eli kakkosoluen tuomisesta markkinoille Ruotsin malliin ovat silkkaa hölynpölyä, ja jopa tarkoituksellista harhaan johtamista. Toteutuessaan kakkosolut lisäisi alkoholin laitonta maahantuontia räjähdysmäisesti.

Esimerkkinä on hyvä ottaa esille Ruotsi, jonka kulutukseen ja oluen myyntirajoituksiin Suomea niin usein halutaan verrata. Hallituksen esityksessä uudeksi alkoholilaiksi viime syksynä todettiin, että ”alkoholijuomien tilastoimaton kulutus muodostaa Ruotsissa 31 prosenttia kokonaiskulutuksesta”, kun Suomessa vastaava luku oli viime vuonna 14,6 %.

Suomessa olut juodaan keskioluen vahvuisena eli keskimäärin 4,5-prosenttisena, kun Ruotsissa vastaava luku on 5,5 prosenttia (lähde: Stakes). Kun Suomessa oluen kulutusta on kevennetty muun muassa sillä, että kansa lotraa mieluummin keskaria kuin vahvoja oluita, Ruotsissa päinvastoin olut vain väkevöityy.

Matkustajatuonnin lisäksi myös alkoholin salakuljetus on Ruotsissa ongelma. Lähes kymmenesosa maassa juodusta alkoholista on salakuljetettua, kun Suomessa vastaava osuus on yhden prosentin luokkaa. Joskin tullin mukaan meilläkin salakuljetus Virosta on ammattimaista toimintaa, josta Kymessä taannoin paljastunut salakuljetusrinki on vain jäävuoren huippu.

Ruotsalaiset tuovat maahan miljoona tölkkiä olutta joka ikinen päivä. Vuosina 2002–2006 Ruotsiin salakuljetettiin arvioiden mukaan 313 miljoonaa litraa olutta, 25 miljoonaa litraa viiniä ja 26 miljoonaa litraa väkeviä juomia. Salakuljetettujen juomien arvo oli lähes 1,5 miljardia euroa.

Salakuljetettua alkoholia myydään erityisesti 16–19-vuotiaille nuorille, jotka eivät itse voi ostaa väkijuomia ja olutta. Alkoholin laittomaan maahantuontiin syyllistyvät eri rikollisjärjestöt. Ruotsin esimerkkiä huudettaessa olisi hyvä muistaa omasta historiastamme, kuinka kieltolakia seurasi Suomessakin ennen näkemätön rikollisuusaalto.

Viimeisenä surkuhupaisena argumenttina jotkut terveystalebanit väittävät, että ”oluen makuun keskioluen laimentamisella tuskin olisi suurta vaikutusta, monien mielestä se voisi jopa parantua”. Höpö höpö, sanon minä. Tässä voin vain vedota omaan kokemukseeni, olenhan sentään maistanut erinäisen oluen elämäni varrella, että kyllä se maku muuttuu, ja paljon.

Tuoppi päivässä terveellistä

On äärimmäisen tärkeää puuttua juomatapoihin ja liian suureen kulutukseen. Meillä on selkeästi nähtävissä liikakäytöstä johtuvaa perhe- ja katuväkivaltaa, rattijuopumuksia sekä vakavia alkoholista johtuvia sairauksia.

Kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen, joka johtaa Kuopion yliopistossa FinDrink-tutkimusta, totesi alkuviikosta, että tiukkapipoisessa suomalaisessa kulttuurissa alkoholista on vaikea puhua neutraalisti. Kauhasen mukaan alkoholin käyttöä koskevia tilastoja tulkitaan mustavalkoisesti tavalla, joka ei kerro täyttä totuutta.

Professorin mielestä positiivisilta uutisilta ei saa ummistaa silmiään, ja alkoholin haitta- ja terveysvaikutuksista pitäisi pystyä puhumaan eri näkökulmista. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kohtuukäyttäjillä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin täysraittiilla ihmisillä.

Päivittäinen tuoppi, tai jopa parikin, ehkäisee mm. diabeteksen ja osteoporoosin syntyä sekä estää ennen kaikkea sydän- ja verisuonitauteja. Tunnustaapa sen oikeaksi suomalainenkin tiedemies- ja nainen, että kohtuullisesti nautittuna olut on terveysjuoma.

Maailman terveysjärjestön WHO:n entinen johtoryhmän jäsen ja Tšekin tasavallan ex-terveysministeri Bohumil Fišer arvosteli pari viikkoa sitten Helsingissä käydessään suomalaista raittius- ja terveysajattelua alkoholin kokonaisvaltaisesta kieltämisestä.

”Haittavaikutukset hämärtävät koko totuuden. Kieltojen ja rajoitusten sijaan pitäisi puhua myös alkoholin terveydelle myönteisistä tekijöistä”, kansainvälisesti arvostettu tšekkiprofessori totesi.  

Olen Fišerin kanssa samaa mieltä. Meillä ei pidä kieltää ja tuomita alkoholin käyttöä, koska siitä voi olla etua terveydelle.

Oluen juontia ei tule myöskään täysin kieltää odottavilta ja imettäviltä äideiltä. Alkoholin sikiöön tai imeväiseen kohdistavat haittavaikutukset voidaan sivuuttaa nauttimalla alkoholittomia oluita, joita on Suomessakin tarjolla lukuisia eri merkkejä ja oluttyyppejä.

Elävää olutkulttuuria

Alustukseni otsikoksi olin alunperin määritellyt ”Suomalainen olutkulttuuri - kulttuuria vai julkijuopottelua?”. Vastaan tähän kysymykseen: sekä että. Olut on osa suomalaista kulttuuria muun muassa yli tuhatvuotisen sahtiperinteemme, perinteisten raaka-aineiden, teollisen oluen valmistuksen historian, kansalliseepoksemme Kalevalan värssyjen sekä pienpanimoiden käsityöläisvalmistuksen perinteen ansiosta.

Olutkulttuuri on yllättävän monipuolinen ilmiö, joka sisältää loputtoman määrän mallasjuoman käyttötapoja aina saunomisesta, seurustelusta ja hauskanpidosta ruokailuun, vakavaan oluen maisteluun ja olutseuratoimintaan saakka.

Suomalaisesta olutkulttuurista puhuttaessa suhtautumis- ja käsittelytavat ovat usein kovin yksioikoisia ja sisällöltään määrittelemättömiä. Pahvisten mäyräkoirien yhdistäminen koko kansan alkoholiongelmien näyteikkunaksi on tästä vain yksi esimerkki.

Sosiaalisuus on voimakas tekijä olutkulttuurissa. Olut luo yhteenkuuluvaisuutta. Olut murtaa kansakuntien, sukupolvien, sosiaalisten ja taloudellisten luokkien sekä sukupuolten välisiä raja-aitoja. Olut on tasa-arvoinen. Siksi sitä nautitaan ja valmistetaan kaikissa maanosissa, ja on jo valmistettu vuosituhansien ajan.

Olut on julkijuopottelua siinä mielessä, että oluen kulutus on meillä siirtynyt valvotuista olosuhteista eli ravintoloista ja baareista entistä vahvemmin kadulle. Kiitos on Sosiaali- ja terveysministeriön, joka on leimannut ravintolat synninpesiksi.

Kaupasta ostettu tarjousolut on edullisimpia alkoholijuomiamme, siksi se myös näkyy katukuvassa. Tosin hinta- ja hyötysuhde oluella on huonompi kuin Alkon väkevillä juomasekoituksilla, tai mitä viinejä nämä Dorikset ja Jormat ovatkaan, sekä samaa luokkaa olevilla, 32-prosenttisilla, Suomi- ja Tapio-viinoilla.

Olutkulttuuri on Suomessa kasvamassa ja kehittymässä myönteisessä mielessä. Erityisesti se tapahtuu oluen ja ruoan liiton kautta. Olutharrastuksen myötä olut on palaamassa kotien arki- ja juhlapöytiin sekä ruokaravintoloihin. Suomessa olut on jo osa monien casual dining -ravintoloiden valikoimia. Euroopan johtavat fine dining -ravintolat valmistavat jo omia oluitaan. Toivottavasti pian myös meilläkin, sillä olut on kevyempi ja miedompi vaihtoehto kuin viinit, väkevistä puhumattakaan.  

Nauttikaamme oluesta, kun se vielä on mahdollista.

Olutkulttuuri.fi, tuottaja Heikki Kähkönen, Etelä-Suomen lääninhallituksen päihdeseminaari, Kerava 25.11.2008.