Oluen puolustuspuhe

Sivistyneen yhteiskunnan tulisi aina varoa muutamien kansanosien harjoittamaa terroria, jonka alle muiden kansanryhmien tulisi alistua.

Suomen hallitus on tehnyt taannoin muutamia päätöksiä, jotka alistavat meidät tavalliset oluen ystävät kaljaa kittaavien ”mäyräkoiran” ulkoiluttajien armoille. Valtioneuvoston hyvää tarkoittavana tavoitteena on ollut alkoholihaittojen vähentäminen. Tarkoitusta varten ministerityöryhmä on koonnut - valtioneuvoston tiedotetta lainatakseni - ”toimenpidepaketin”.

Tuo paketti on varsin monipuolinen ja pyrkii tietyn kansanosan raitistamiseen säätelemällä paitsi koko kansan elämää myös useamman toimialan käytäntöjä. Toimenpidepaketti on solmittu nyörein, joista useampi on punottu pienistä sinällään harmittoman oloisista rihmoista. Moni ajatus kuulostaa alkujaan oikein hyvältä - paperilla.

Hallitus on päättänyt rajoittaa oluen mainontaa televisiossa siten, että olutta saa mainostaa vasta kello 21.00 jälkeen ja vain niiden elokuvien alussa esitettävissä mainoskoosteissa, jotka on tarkoitettu oluenostoikäisille katsojille. Lukuisissa yhteyksissä on myös pohdittu valtiovallan taholta pitäisikö kieltää ”mielikuvamainonta” ja sallia vain tuotetietoihin perustuva mainonta.

Tarkoitus on varmasti hyvä. Jokainen markkinataloutta tunteva henkilö kuitenkin tietää, että mikäli tuotemerkkien välistä kilpailua ei käydä mielikuviin vetoavan mainonnan keinoin jää ainoaksi kilpailuaseeksi hinta. Pahimmillaan tällainen säätely kiihdyttää hintakilpailua ja sitä kautta kaventaa valikoimaa. Laadukkaiden pienemmän kulutuksen olutmerkkien ja halvan kaljan yksikköhinnan välinen ero muuttuu niin merkittäväksi, ettei kauppiaalla ole enää varaa pitää laatuoluita hyllyllään.

Kuinkahan mahtaa tässä yhteydessä käydä erilaisen product placementin elokuvissa ja TV-sarjoissa? Lisääkö vai vähentääkö uusi lakiesitys mainostajien halua vaikuttaa kuluttajaan tavoilla, joissa kuluttaja ei ensisijaisesti koe olevansa mainostuksen kohteena? Yritetäänkö tätäkin ongelmaa ratkaista tuotapikaa jälleen uudella lailla - seuraako lainsäädäntöpakettia lisäpaketti?

Toinen hieman kyseenalainen esimerkki ovat ministeri Hyssälän ajamat varoitustarrat, jotka hallitus on päättänyt säätää olutpullojen kylkeen liimattavaksi. Alkoholi vaurioittaa sikiöitä - tämä on lääketieteellinen totuus, jota yksikään järkevä ihminen ei halua toiseksi väittää.

On kuitenkin kysyttävä kuinka paljon halkaisijaltaan ilmeisesti sentin kokoinen varoitustarra auttaa siinä vaiheessa, kun pullo on juojansa kädessä? Olisiko mielekkäämpää sijoittaa tuokin yhteiskunnallinen ponnistus varainpuutteesta kärsivän neuvolalaitoksemme kehittämiseen?

Yhtälailla varoitustarroja tulisi varmaankin liimata autoihin - tieliikenne kun on vaarallista - tai vaikkapa Eduskunnan portaisiin, ne kun varsinkin jäätyessään saattavat olla turmiollisia! Ei itseään ja lastaan vahingoittavia sieluja tarroilla pelasteta. Muussa tapauksessa maailmanrauhaakin edistettäisiin tarraanpakottamisjoukoin.

Tarrapakko valitettavasti suosii Euroopan Unionin perusajatuksen vastaisesti pienellä kielialueellamme toimivia toimijoita ja heikentää kansainvälisten laatuolutmerkkien maahantuonnin edellytyksiä. Tietty työllistävä vaikutus tarrojen liimauksella tuontiolutpullojen kylkiin varmasti on - mutta yhtään työn sisällön kannalta mielekästä työpaikkaa ei tässä yhteydessä valtakuntaan synny.

Suomen ongelma ei ole olut vaan epäonnistunut alkoholiverotus. Olut on juoma, jota nautitaan hyvin tarkasti eri oluiden makuominaisuuksia pohtien ja maistellen - varsin usein mainiossa saman makuajattelun omaavassa seurassa. Suomen ongelma on viina- ja kaljakulttuuri, jossa Alkon tai huoltoaseman myymän tuotteen tärkein ominaisuus on se, mikä menee halvimmalla päähän.

Olutkulttuuri ei maassamme kehity niin kauan kun laadukkaiden oluiden valmistus, saatavuus ja myynti ovat täysin riippuvaista huoltoasemien mäyräkoirajonoissa viikonloppuisin mellastavista nuorisolaumoista ja keskiolutkapakoissa elämäänsä tuhlaavista ihmisistä. Jos tekisimme tieliikennettä koskevia päätöksiä heidän toimintansa mukaan, kieltäisimme ajokortit kaikilta suomalaisilta. Tämä on arjen terrorismia.

Laatuoluiden valmistus, jakelu, maahantuonti ja tasokkaat olutravintolat työllistävät Suomessa vielä toistaiseksi suuren määrä eri alojen ammattilaisia. Nyt valitulla tiellä moni mainitusta työpaikoista katoaa ja tukku yrityksiä joutuu uhanalaiseksi.

Sivistyneen yhteiskunnan tulisi aina varoa muutamien kansanosien harjoittamaa terroria, jonka alle muiden kansanryhmien tulisi alistua.