Olut- ja viskiravintola Pikkulintu on Helsinki Beer Festivalin valitsema vuoden 2007 olutravintola. Pienet olutravintolat pärjäävät kilpailussa monipuolisella valikoimalla ja henkilökohtaisella palvelutarmokkuudella.
 Ravintoloitsija Markku Ristevirta on taas lähdössä pakettiautolla Saksaan, Belgiaan ja Ranskaan erikoisoluiden hakumatkalle.
Kuva: Teemu Kilponen Ravintoloitsija Markku Ristevirralla on kiire, vaikka pubin avaamiseen on liki viisi tuntia. Mies pyyhkii hikeä itähelsinkiläisen Puotilan ostoskeskuksen pihalla.
"Täytyy nostaa oluet äkkiä sisään ennen kuin ne jäätyvät pakkasessa", ravintoloitsija huikkaa ja jatkaa laatikoiden siirtelyä.
Pikkulintu avaa ovensa iltapäivällä. Yöpuulle ravintoloitsija pääsee puolen yön jälkeen. Pienyrittäjän päivä on pitkä.
"Ennen avaamista saapuu pienryhmä viskikouluun. Heille täytyy kattaa lasit ja tykötarpeet pöytiin", Ristevirta kuittaa.
Ravintolatyö on Ristevirralle elämäntapa. Runsaat kuusi viime vuotta ovat kuluneet Puotilassa. Ennen Pikkulintua hän pyöritti ravintolaa muutaman sadan metrin päässä Itäkeskuksessa.
"Paukut loppuivat pikkuhiljaa. Oli helpompi lähteä itse kuin ruveta kehittelemään samalle paikalle uutta liikeideaa", hän muistelee.
Pikkulinnulle tilat löytyivät ostoskeskuksen kulmahuoneistosta. Paikalla oli aiemmin toiminut pizzeria-kebabravintola.
"Hain pientä paikkaa, jossa yksi ihminen vuorossa pärjää. Alle 50 neliön anniskelupaikalle ei tarvittu erillistä savutonta aluetta", Ristevirta jatkaa.
Olutta ja mallasviskejä Pikkulintu avasi ovensa syksyllä 2000 keskiolutkuppilana. Seuraavan vuoden alusta ravintola sai A-oikeudet. Mallasjuomat, viski ja olut, muodostivat heti keskeisen tuoteryhmän. Olutvalikoima laajeni ripeästi kotimaisten pienpanimoiden tuotteisiin sekä ulkomaisiin erikoisoluisiin.
"Pikkulintuun etsitään sellaisia oluita, joita ei ole ennen Suomessa maisteltu. Ne pitävät olutharrastajat liikkeellä." Ristevirta suosii erityisesti pienten valmistajien tuotteita. Kerrallaan valikoimassa on satakunta erilaista olutta.
"Maailman parhaat ja maailman tunnetuimmat oluet eivät ole sama lista. Jos pitää valita, otan myyntiin pienen panimon oluen mieluummin kuin kansainvälisen suurmerkin", hän perustelee.
Pikkulintu on valmistuttanut myös omia oluita. Tampereen Koskipanimossa syntyi sysimusta Siperia Imperia Stout. Se on saanut rinnalleen Severin Extra IPA:n, joka on ravintolan suosituimpia oluita.
"Viime kesänä teetimme amerikkalaistyylisen vehnäoluen. Ja täksi kevääksi on tulossa barley wine. Kaiken huippuna pidän Cantillonilla Belgiassa pullottamaamme lambicia", hän listaa.
Juomien maahantuonnin Ristevirta aloitti skottiviskeillä. Niitä hän ostaa yhä pääasiassa englantilaisilta tukkureilta. Hyllyissä komeilee yli 300 merkkiä.
"Meillä on tällä hetkellä maan laajin mallasviskien valikoima. Erityisesti Ylämaan savuiset skottiviskit ovat suomalaiseen makuun", hän sanoo ylpeänä.
Ruotsalaisten oluiden edelläkävijä Kotimaisten maahantuojien oluttarjonta tyydyttää vaivalloisesti vaativaa asiakasta. Ristevirta on kiertänyt pakettiautolla ympäri Eurooppaa haalimassa toinen toistaan oudompia olutmerkkejä.
Olutkulttuurin saralla Pikkulintu on tehnyt Suomessa uraa uurtavaa työtä tuomalla maahan skandinaavisia ja eritoten ruotsalaisia oluita. Ruotsalaiset viikot, Svenska veckor, ovat jo käsite alan harrastajien joukossa.
"Nils Oscarin oluet kolahtivat ensimmäisinä. Nyt listassa on kymmenkunta ruotsalaista pienpanimoa, joilta käyn itse hakemassa oluet", hän laskeskelee.
Maahantuonnista on riittänyt tavaraa muillekin ravintoloille. Ruotsi on selvästi tuontimaana ykkösenä. Vaikka kysyntä kasvaa koko ajan, tukkukauppiaaksi Ristevirta ei aio ryhtyä. Riskit ovat pienelle yrittäjälle liian isot.
"Siinä käy helposti niin, että teet kovan työn ja löydät hyvän tuotteen, mutta sitten tulee isompi poika ja ottaa sen valikoimiinsa. Sen jälkeen oletkin tyhjän päällä", Ristevirta pohtii.
Ravintoloitsija suunnittelee vaihteeksi laajaa Euroopan kiertuetta, joka ulottuisi Saksan ja Belgian kautta Ranskaan saakka.
"Etsin sellaisia oluita, joita ei ole ennen Suomessa maisteltu. Ne pitävät olutharrastajat liikkeellä", Ristevirta naurahtaa.
Isäntä on pubin sielu Hyvä ruoka ja erikoisoluet ovat palaamassa olutravintoloiden vetonauloiksi. Pienet yrittäjävetoiset pubit tulevat pärjäämään ketjuravintoloiden puserruksessa vain asiakasläheisellä palvelulla sekä monipuolisella tuotevalikoimalla.
Pikkulinnun perusasiakkaat saapuvat pääasiassa kävelymatkan päästä. Sijainti metroaseman kupeessa tuo väkeä ympäri pääkaupunkiseutua.
"Puskaradio pitää tiedottamisesta huolta. Jos me olisimme Helsinki 10 -alueella, emme olisi saaneet niin paljoa myönteistä julkisuutta, jota lähiössä toimiminen on tuonut", Ristevirta sanoo.
Asiakkaiden viihtymisen kannalta Ristevirta pitää ehdottoman tärkeänä, että olutravintolassa on isäntä, jolla on lämmin suhde asiakkaisiin.
"Meillä on aikaa jutella juomista ja vaikkapa ilmoista. Toimintamme ei ole pelkkää tavaran jakelua, vaan annamme myös tuotetietoa palvelun lomassa", hän vakuuttaa.
Vuoden olutravintola pitää kiinni aidosta ja välittömästä tunnelmasta.
"Olutravintola on sosiaalinen yhteisö. Se on meidän vahvuutemme", Ristevirta kiteyttää. |
