Lohjansaaressa kypsyy aito suomalainen maalaissiideri. Ciderbergin Timo ja Lauri -siiderit maistuvat kypsältä omenalta.

Kaisa Söderberg tottui omenan makuun jo lapsena. Lohjansaaren omenan maku siirtyy mahdollisimman aitona Ciderbergin Timo- ja Lauri-siidereihin.

Me suomalaiset olemme siiderikansaa. Kulutamme siideriksi luokiteltavia juomia toiseksi eniten maailmassa, jopa enemmän kuin siiderin emämaan Ison-Britannian ihmiset. Suomalainen siiderimaku eroaa Keski-Euroopan ja Britteinsaarten tottumuksista.

Monien mielestä meikäläisen siiderin pitää olla makeaa ja helmeilevän kuplivaa, kun taas Länsi-Euroopassa siiderit ovat hyvin usein kuvia, hieman happamia sekä käytännössä lähes hiilihapottomia. Niin ovat myös Ciderbergin Timo- ja Lauri-siiderit.

”Ei tämä mitään siideriä ole. Tämä on omenaviiniä! Tätä me olemme saaneet kuulla jo siitä asti kun olemme siideriä valmistaneet”, sanoo lohjalaisen Alitalon Viinitilan perustaja ja omenanviljelijä Kaisa Söderberg.

Alitalon omenaviinitila tunnetaan myös nimellä Ciderberg, jonka siiderinvalmistuksen historia ulottuu 1990-luvun puoliväliin – aikaan, jolloin maatilat saivat Suomen EU-jäsenyyden myötä ryhtyä ammattimaiseen alkoholijuomien valmistukseen osana elinkeinotoimintaa.

Perheharrastuksesta elinkeino

Lohjan kaupunki kutsuu itseään mieluusti Suomen omenakaupungiksi. Kaupungin kupeessa oleva Lohjansaari on yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä omenanviljelyalueista. Muut suuret omenatarhat sijaitsevat Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa.

Lohjansaaren ilmasto on meidän oloissa ihanteellinen omenapuiden kasvatukseen. Sisäsaariston ilmanala muistuttaa keskieurooppalaista säätyyppiä enemmän kuin yksikään toinen alue Suomessa. Saaressa kasvavat pähkinäpuut, saarnit ja jalavat, ja jopa päärynäkin tulee siellä toimeen.

”Yhdellä sivustalla me elämme harjun suojissa. Toisella puolella on suuri järvi ja merikin sopivalla etäisyydellä. Nämä yhdessä kalkkipitoisen maaperän kanssa tekevät alueen, jossa omena viihtyy”, Söderberg perustelee.

Ciderbergin historia juontaa juurensa 1970-luvulle, kun Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ylijohtaja Jouko Vuorinen päätti ryhtyä eläkepäivillään viljelijäksi. Vuorisen hankkiman maatilan vanhimmat omenapuut ovat istutettu jo 1930-luvulla. Tila on siirtynyt Vuoriselta jo kolmannelle sukupolvelle.

”Teimme ensimmäisen sukupolvenvaihdoksen vuonna 1986, jolloin ryhdyimme yhdessä mieheni Sepon kanssa hoitamaan tilaa. Vuodesta 2005 lähtien tila on ollut tyttäreni Sannan ja hänen miehensä Marko Maulan hoidossa, ja itse olen lähinnä apulaisena mukana”, Söderberg kertoo.

Tällä hetkellä omenapuita on 17 hehtaarin alalla ja puiden lukumäärä on kasvanut lähes 13 000:een. Omenalajikkeita on kasvamassa noin 100 ja niistä noin kymmenesosa on päätuotannossa.
Valtaosa tuotannosta menee kauppoihin tavallisiksi syöntiomenoiksi Lohjan seudulle sekä eri puolille maata.

”Viiniä valmistamme tilalla noin 10 000 litraa vuodessa. Puolet viineistä teemme omista omenoistamme ja toisen puolikkaan Rönnvikin viinitilalta hankkimistamme herukoista. Siiderin tuotanto on vähäisempää, jotakuinkin 1000–2000 litran luokkaa”, Söderberg sanoo.

Osaaminen kokemuksen kautta

Omenaviinien ja siidereiden tuotanto Ciderbergillä käynnistyi heti, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995. Kaisa Söderberg ehti jo ennen virallista liittymistä lähteä alan oppiin Lepaan puutarhaoppilaitokseen.

”Lepaan viinikurssilla olin vuosina 1994–1995. Myöhemmin kävin myös Tuorlan maatalousoppilaitoksen panimo- ja tislauskurssin”, Söderberg muistelee.

Kaisa Söderberg tottui omenamehun makuun jo lapsena. Tilan lukuisista omenapuista riitti syksyisin koko suvun iloksi. Omenaviiniä ei kuitenkaan tilalla maisteltu ennen kuin Kaisa ja Seppo ryhtyivät niitä valmistamaan.

”Vanhempani eivät nauttineet alkoholia lainkaan. Hieman he kyllä ihmettelivät meidän viininvalmistuksen intoamme. Pian he ymmärsivät, että sen myötä saamme sivutuloja, eikä kaikkia myytäviksi kelpaamattomia omenoita tarvitse ajaa metsään peurojen ja villisikojen ruoaksi”, hän naurahtaa

Päälajikkeet valkea kuulas ja lobo

Ciderbergillä on tuotannossa kaksi erilaista siideriä. Timo on luokitukseltaan puolikuiva eli siinä on sokeria 18 g / 100 ml. Lauri on puolimakea, ja sen sokeripitoisuus on kaksi kertaa suurempi eli 36 g / 100 ml.

Omenat puristetaan paikan päällä. Ja niistä saatu mehu käytetään siideriksi.

”Mukana on pääasiassa miedompia lajikkeita eli valkeaa kuulasta ja loboa. Siiderit valmistetaan kuitenkin lajikepuhtaasti eli pytyssä on aina yhtä omenaa kerralla. Kun lähdemme tekemään lopputuotetta, päätämme, mitä omenaa käytetään”, Söderberg sanoo.

Omenat ovat käytännössä maultaan aivan samoja, jotka menevät kauppamyyntiin. Mehuiksi päätyvät sellaiset omenat, jotka ovat kooltaan liian pieniä tai eivät muodoltaan täytä EU-direktiivejä.

Siidereiden maut löytyivät jo heti toiminnan käynnistyessä viisitoista vuotta sitten. Maut ja reseptit eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien varrella. Maussa tärkeää ovat omenaraaka-aineen käsittely ja korjuun ajoitus oikeaan aikaan.

”Jos omena ei maistu haukatessa hyvälle, ei siitä saa hyvää siideriäkään. Oikea-aikaisuus tarkoittaa sitä, että omenien oltava myös aivan kypsiä”, Söderberg tähdentää.

Ciderbergin siiderit suodatetaan käymisen jälkeen. Siiderit pullotetaan 0,75 litran kierrekorkillisiin ja väriltään vihreisiin viinipulloihin. Tuoksuteltaessa ja maistettaessa Timosta ja Laurista aistii hyvin vahvasti omenan aromikkuuden ja kypsän tuotteen ryhdikkyyden.

”Lisäämme hieman säilöntäainetta sekä käymisen alussa että pullotusvaiheessa. Sen sijaan emme käytä lainkaan kirkastusaineita. Näin takaamme riittävän pitkän säilyvyysajan”, Söderberg selventää.

Ciderbergin Timo ja Lauri -siiderit sekä Alitalon viinit ja likööri ovat Alkon tilausvalikoimassa. Ravintolat voivat tilata niitä omiin valikoimiinsa suoraan tilalta.