Monica Z

Jälleen uutta Tornissa? Kyllä. Art deco- hotellin alakerrassa sijaitsevassa American Barissa puhaltavat aina muutoksen tuulet. Pääbaarimestari Mika Vitikka on innoissaan uudesta cocktailista.

”Sen nimi on Monica Z. ”

Drinkki on kunnianosoitus vuonna 2005 kuolleelle, elokuvissakin esiintyneelle ruotsalaisen jazzin kuningattarelle Monica Zetterlundille. Seljankukkaa, giniä ja tuorepuristettua sitruunamehua sisältävää juomaa pidennetään kuohuviinillä. Nimi kumartaa Ruotsiin, missä juomamestarit hyödyntävät juuri nyt seljankukkaa.

Monica on asiakkaiden mieleen. Se on hillitty ja hallittu, samaa puuta kuin skandinaavista tunnelmaa new yorkilaiseen cooliin meininkiin sekoittava American Bar itse. Tupakkalaki on puhdistanut ilman: sikari ei enää tuprua Ernest Hemingwayta jäljittelevien herrojen kädessä eikä savukkeen sininen kiehkura leijaile kohti kattoa. Tilalle on saatu iloista puheensorinaa ja misuja. 70 prosentin naisenemmistö suosii samppanjaa, valkoviiniä ja raikkaita cocktaileja.

Olutkulttuurin näyteikkuna

Kaksitoistavuotias OlutHuone Kaisla parantaa otettaan vuosi vuodelta. Suomen olutravintoloiden tämän hetken ykkönen nousi ensimmäistä kertaa Suomen parhaiden baarien kärkikolmikkoon. Kaislan pubikonsepti on osoittautunut toimivaksi kokonaisuudeksi, joka toimii näyteikkunana suomalaiseen ja kansainväliseen olutkulttuuriin.

Kaislan kahdessa eri baarissa on yhteensä 40 oluthanaa. Erilaisten oluiden määrä, pullo-oluet mukaan lukien, nousee kahteen sataan.

”Olutvalikoimamme on kasvanut koko ajan. Säilyttääksemme aseman suomalaisten olutravintoloiden kärkikastissa meillä on saatavilla noin 200 erikoisolutta, joiden lisäksi tulevat erikoisviikkojen omat listat”, ravintolapäällikkö Petri Loponen esittelee.

Loponen muistuttaa, että tänä päivänä Suomessa ei voi pyörittää erikoisoluiden ravintolaa ilman kotimaisia pienpanimotuotteita. OlutHuone Kaisla tunnetaan kotimaisten mikropanimoiden ohella laajasta ulkomaisten pullo-oluiden valikoimasta, johon kuuluu mallasjuomia ja siidereitä lähes ympäri maailman.

Satoja Suomen ensi-iltoja

Uskalluksen ja rohkeuden puutteesta itähelsinkiläisen Puotilan ostoskeskuksessa Olutravintola Pikkulintua pyörittävää Markku Ristevirtaa ei käy syyttäminen. Pitkän linjan ammattilainen Ristevirta avasi Pikkulinnun syksyllä 2000. Sen jälkeen ravintola on tehnyt Suomessa tunnetuiksi lähes lukemattoman määrän sekä maailmalla arvostettuja että erittäin harvinaisia pienten panimoiden oluita.

Uusien ja Suomessa aiemmin lähes tuntemattomien tuotteiden lisäksi Pikkulintu on valmistuttanut useita omia oluita pienpanimoilla. Tamperelaisen Panimoravintola Plevnan kanssa yhteistyö on syntynyt useita yhteisiä oluita, jotka ovat saavuttaneet palkintosijoja alan kilpailuissa. Näistä tunnetuimpia ovat Siperia-stout, Amarillo Weizen -vehnäolut, Rotvalli-ruisolut ja Severin Extra I.P.A.

”Lisäksi vuonna 2006 teetimme Cantillon-panimolla Belgiassa lambic-oluen. Panimoravintola Huvilan eli nykyisen Malmgårdin Panimon kanssa olemme panneet Pesäpuu-stoutin ja vahvan Barley Winen”, Markku Ristevirta luettelee.

Pikkulintu pitää hallussaan epävirallista Suomen monipuolisimman mallasviskiravintolan titteliä. Hyllyissä on tällä hetkellä noin 350 aitoa single malt -viskiä.

Hyviä boreita

Ammattilaisten ja cocktail-friikkien ehdoton suosikkipaikka Sling In sekoittaa ja ravistaa juomia elokuvateatteri Bristolin kyljessä Helsingin Aikatalossa. Send Me An Angel jyrisee kaiuttimista ja baaritiskin takana hymyilevät samat kasvot kuin ennenkin. Vain Jacek Piaseck on poissa, pitämässä Pore-baaria pystyssä Thaimaassa.

Hyvät boreet ovat silti tallella ja porukka pysyy vaikutuksen alaisena, baarimestarit Hector Granholm ja Christel von Haartman vakuuttavat.

Drinkkiparisto latautuu kuuluilla Ivanov-juomasekoituksilla, esimerkiksi alati suosiotaan kasvattavalla Forest Ivanovilla tai vaikkapa Granholmin kehittämällä Traktorilla.

Superpremium!

Hän on karismaattinen ilmestys. Vanhan koulun cocktailammattilainen Teijo Rintoo sopii Groteskin veistoksellisen baaritiskin taakse aivan kuin joku olisi hänet siihen piirtänyt. Ei ole. Siihen ei edes Järvi & Ruoho -suunnittelutoimiston mielikuvitus riittänyt. Asiaan tarvittiin nyrkkeilyä harrastavan ravintoloitsija Tommi Tuomisen mielikuvitusta ja yksi puhelinsoitto.

Keskiviikkoiltana baarissa ulvoo blues ja valkoisilla nahkasohvilla juodaan viiniä ja cocktaileja. Nuori mies tulee sisään ja jarruttaa Paul Smithinsa Teijo Rintoon eteen.

”Hei, tämä on varmasti ainoa paikka maailmassa joka myy Cristalia laseittain”, asiakas intoilee englanniksi.

Isoin asia on hymy

Mika Räisäsen ja Kalle Lojanderin yhteistyö alkoi vuonna 2004, kun he perustivat cocktail catering -yrityksen nimeltä Cocktails & Dreams. Keväällä 2004 avattiin ensimmäinen Shaker Jyväskylään, ja kaksi vuotta myöhemmin päivänvalon näki Helsingin Shaker.

”Kalle Lojanderin kanssa meillä on samat näkemykset ja ajatukset ravintolabisneksestä, joten tuntui luontevalta perustaa cocktailbaari, kun tuli tilaisuus ja mahdollisuus. Luonteemme täydentävät toisiaan ja meillä on todella hyvät välit, mitä toki edesauttaa se, että Kalle vaikuttaa pääasiassa Jyväskylässä, joten välimatkaa on 250 kilometriä”, Mika Räisänen nauraa.

”Alkuun meillä oli täällä baarimestarit Jyväskylän Shakerista auttamassa baarin käynnistämisessä. Sittemmin ihmiset ovat palanneet Keski-Suomeen tai hankkineet lapsia, joten nykyään meillä on vakituisina työntekijöinä lisäkseni aiemmin Teatterissa työskennellyt Erno Vainanen sekä Pasi Nissinen”, Mika selvittää.

Kahden kerroksen martineja

Toisen maailmansodan aikana hotelli Kämppiin majoittuneet diplomaatit ja sotakirjeenvaihtajat piileksivät väestönsuojana toimineessa alakerran legendaarisessa baarissa. Nykyään baaritiskillä tarjoillaan Peace-pommeja nestemäisessä muodossa. Laadusta pitää huolen Juha Haavisto, monien huippujuomien sekoittaja ja baarimestareiden erikoisammattitutkintoa vetävä guru.

”Koko ajan on kehitteillä uusia jekkuja”, Juha Haavisto kertoo.

Juuri nyt ala- ja yläkerran piällysmies eli club & bar manager diggailee vanhempaa Kämpiä. Ajan klassista henkeä pääsee jo joulukuussa maistelemaan modernilla kosketuksella silatuista Martineista. Breakfast Martini marmeladilla, ja talvella mukavasti lämmittävä, mausteinen Martini ovat uusinta uutta.

Pimeällä pahenevaa luuvaloa hoidetaan lämpimillä juomilla. Vihreästä teestä kehitetyllä mojitolla tai tomaattimehu-lihaliemicocktaililla, johon ladataan lisäpotkua vodkalla. Kahvin ystävät tilaavat Cappuccino Mai Tain.

Olohuone keskellä kaupunkia

Presidentti Urho Kekkosen mukaan nimetty St. Urho’s Pub avaa ovensa Helsingin Ostrobotnialla iltapäiväkolmelta. Jo ensi minuuteista lähtien ovi käy tiuhaan. Syksyisen arki-iltapäivän ensimmäisinä asiakkaina on ryhmä eteläsuomalaisen kaupungin virkamiehiä, jotka ovat käyneet tapaamassa naapurissa olevassa eduskuntatalossa oman alueensa kansanedustajia.

Urkin pubin asiakaskunta muodostuu kansan eri kerrostumista. Oluella piipahtaa muusikoita, poliitikkoja, virkamiehiä ja kulmakunnan asukkaita. Paikalla on usein myös aktiivisia olutharrastajia, jotka käyvät bongaamassa brittityylisen pubin uutuuksia.

”Henkilökunta ja asiakkaat tuntevat toisensa jo useamman vuoden takaa. Tunnelma on tuttavallinen ja turvallinen. Tutussa paikassa on helppo viihtyä”, kiteyttää ravintolapäällikkö Esa Mustonen.

Kauempaa tulevat asiakkaat saapuvat St. Urho’s Pubiin verestämään vuosien takaisia muistojaan. Pöydissä voikin tavata entisiä tuttavia tai heidän aikuiseksi kasvaneita jälkeläisiä.

Korkean paikan fiilistelyä

Hotelli Tornin 14. kerroksen Ateljee Bariin johtavat kierreportaat ovat nähneet kenkämuotia monelta vuosikymmeneltä vuodesta 1931 lähtien. 1950-luvun piikkareita, matalia saappaita 60-luvun minihameiden kanssa, 70-luvun Jeesus-sandaaleita, korokepohjia ja espanjalaisia Campereita. Aivan varmasti muutamat Manolo Blahnikitkin ovat kiivenneet näköalabaariin.

Baarimestari Lari Korhosen proosalliset kengänpohjat ovat kuluttaneet vuonna 1951 avatun näköalabaarin lattiaa jo 11 vuotta.

”Viihtymiseni salaisuus on asiakaskunta ja atmosfääri. Täällä käy kansainvälistä porukkaa, mutta myös kotimaisia matkailijoita sekä nuoria ja vanhoja kaupunkilaisia. ”

Työpaikkailmapiirissä on paha panna paremmaksi. Onneksi asiakkailla on vapaa-aikaa, sillä Suomen ensimmäiseen pilvenpiirtäjään on tultava aina uudelleen ihailemaan maisemia ja fiilistelemään paikan historiaa ja arkkitehtuuria.