Mitä tapahtuu, kun ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa aikuisilla on mahdollisuus saada niin paljon ruokaa ja seksiä kuin he vain haluavat?

Tätä kysyy amerikkalaisen Hoover-instituutin tutkija ja julkikonservatiivi Mary Eberstadt, joka on pohtinut kirjoituksissaan, miten ruoan ja seksin moraalikäsitykset ovat sekoittuneet ja jopa vaihtaneet keskenään paikkaa viimeisen 50 vuoden aikana.

Aikaisemmat länsimaissa seksiin liittyneet moraaliset arvorakennelmat ja rajoitukset ovat murtuneet ja seksin harjoittamisesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta on tullut arvoneutraalia. Samaan aikaan ruoka on muuttunut neutraalista hengissä pysymisen välttämättömyydestä moraalisten järjestelmien pelikentäksi. Kaikki-mitä-voit-syödä -buffet on nyt stigmatisoitu, arvotettu negatiivisesti. Sen sijaan seksuaalisen tarjonnan yltäkylläinen voileipäpöytä ei.

Mitä tällä on tekemistä kahden Michelin-tähden Chez Dominiquen kanssa? Paljonkin, vaikka Hans Välimäen ravintola on puitteeltaan pikemminkin äärimmilleen viritettyä sukupuoletonta uusasiallisuutta kuin seksiä tihkuva. Ruoan suhteen Chez Dominique on kuitenkin suomalaisen ruokakulttuurin korkeakulttuurinen työvoitto. Tästä ovat osoituksena historialliset kaksi tähteä sekä mm. jo viidettä kertaa peräkkäin saavutettu ykkössija 50 Parasta Ravintolaa -äänestyksessä.

Chez Dominique ja sen edustama ruoka-ajattelu herättää alati kiivasta väittelyä. Se, mikä on toiselle fine dining -kategorian koskematon ja autonominen saareke, joka viittaa vain itseensä ilman yhteyksiä muuhun yhteiskuntaan, on toiselle naurettavaa pipertämistä ja osoitus vain kokkien keskinäisestä nokittelusta tai piittaamattomuudesta kaikkeen siihen, miten tänä päivänä muuten suhtaudumme ruokaan ja sen ympärille muodostuneisiin terveydellisiin, henkisiin, moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin.

Köyhyyden keittiön tiennäyttäjä
Tätä ovat Demon ravintoloitsijakokit Teemu Aura ja Tommi Tuominen:

He järjestävät ravintoloiden välisiä Pienet Ravintolat Beach Wolley -kisoja sekä Pienet Ravintolat Mäkihypyn SM -kisat (Nintendolla), he pelaavat Demon koko henkilökunnan voimalla jääkiekko-otteluita mm. keittiömestari Kari Aihisen kokoamaa ravintola Savoyn joukkuetta vastaan. Lisäksi Tommi Tuominen ajaa Porchella rata-autokisoja kesäisin ja hän nousee vakavissaan nyrkkeilykehään 22.3.2009 lisänimellä Nummelan Lucifer. Demon keittiötiimissä joku pumppaa lihaksensa kivun kautta uuteen kokoluokkaan, toinen harrastaa Free Ride -pyöräilyä, jossa painovoima tuo alas luonnontilaisia rinteitä. Mitä vaikeampaa ja vaarallisempaa, sen parempi.

Demossa ovat Suomen keittiökartan kovakuntoisimmat kokit.

Teemu Aura ja Tommi Tuominen ovat myös tätä:
Demo tarjoaa klassiseen ranskalaiseen keittiöön perustuvaa suomalaista ruokaa, joka on tehty usein edullisista, vähemmän arvostetuista, mutta sesonkien huippuraaka-aineista. Lopputulos on modernia ja rentoa, rehellistä ja kaunista. Taustalla on kunnioitus sekä raaka-ainetta että asiakasta kohtaan.

Demolaisuus on tätä:
Tarvitaan solutason intoa ja sitoutumista sekä sydämen rakkautta raaka-aineisiin, ruokaan ja työntekoon. Se on kompromissiton tie, jossa uhrataan ihmissuhteet ja addiktoidutaan keittiön sietämättömään kuumuuteen. Se on fyysistä ja extremeä. Se on sitä, että voi tuntea edes hetken olevansa olemassa jonkin äärisuorituksen tai kokemuksen kautta. Se on sitä, että antropologisessa merkityksessä saavuttaa vihkimyksen – kasvaa henkisesti, tulee pojasta mieheksi.

Maukkaasti, eettisesti, hienostuneesti
A. Ahlströmin 1930-luvulla rakennuttaman teollisuuspalatsin huipulla ravintolakarttaa hallinnut Savoy ei luovuta paikkaansa yhtenä kaupungin huippuravintoloista.

Asiakasta sinne vetää ainutlaatuinen yhdistelmä Alvar ja Aino Aallon ravintoladesignia, vanhojen vuorineuvosten ja nuorten bisnesleijonien maailmaa, klassikkoruokia ja 2000-luvun gastronomiaa. Elämystä nostattaa myös tyylikäs katettu terassi, jonne parhaiten sopii juomaksi hyvä samppanja.

Eri asiakassukupolvien raja-alueella elävä Savoy on myös ruoassaan löytänyt luontevan tasapainon. Ruokalista on uuden suomalaisen keittiön edelläkävijöitä, mutta perinteet ovat aina läsnä. Myös se Marskin vorschmack.

Tähtensä arvoinen tyyliniekka
Ainakin yksi Michelin-tarkastaja on käynyt talossa syömässä ja sitten esittäytymässä, eivätkä ravintoloitsijat Vesa Parviainen ja Samuli Wirgentius ole suuremmin huolissaan. Oma suoritus on tärkeintä, ja pyrkimys tehdä sellaista ruokaa, jota itse haluaisi ravintolassa syödä.

Vuoden vanha Michelin-tähti ja Vuoden Ravintola 2008 -titteli toki kertoo nopeasti saavutetusta menestyksestä.

Ole kuin kotonasi
Kasarminkadun ja Rikhardinkadun kulmassa – Helsingin gourmetkortteleiden pääkallopaikalla – kahden ja puolen vuoden ajan operoinut Ravintola Olo parantaa toimintaansa kuin sika juoksuaan. Keväällä 2008 ilmestyi ravintolan tuulikaapin oveen punainen Bib gourmand -tarra, ja tänä vuonna Suomen gastronominen seura Olon Vuoden ravintolaksi.
Olon keittiöstä vastaava Pekka Terävä suhtautuu kunnianosoituksiin kahtiajakoisesti. Vaikka raskaasta työstä saadut ulkoiset tunnustukset tuntuvatkin hyvältä, ei ravintolan pyörittämistä voi kuitenkaan suunnitella niiden varaan. ”Tähdet tulevat jos ovat tullakseen. Fokuksen on oltava ajassa ja hetkessä. Palvelu on tärkeintä.”

Tähden hohtoa ja mestarin karismaa
Kun mennään Carmaan, mennään selkeästi Markus Aremon ravintolaan. Se kertoo kaiken oleellisen: laadun, paikan hengen, makujen ja tyylin puhtauden.

Markus Aremo on kokkien ranking-listalla arvostettu kärkihahmo. Vain harva pystyy ravintolassaan yhtä hyvin ilmentämään omaa makua, ajattelua, estetiikkaa ja itseään kuin Aremo. Kun Aremo siirtyi ravintola Georgesta – joka sekin oli hänen henkilöitymänsä, Carmaksi Ludviginkadulle Chez Dominiquen entisiin tiloihin, miehen koko identiteetti löysi uuden henkisen kodin.

Aremo säteilee todellisille huipuille ominaista eleettömyyttä, vahvan itsetunnon ja nöyryyden yhdistelmää. Eikä nöyryys merkitse matelua, vaan työn arvostusta. Mestari muistaa aina korostaa nuoren ryhmänsä ja salihenkilökuntansa hienoa panosta. Samalla hän vaatii todellista paneutumista ja huolellisuutta myös tiimiltään.

Michelin-tähti tulikin Carmaan varmasti palkintona omistautumisesta ja tinkimättömästä laadusta.

Oman tien kulkija
”Itsenäinen, omaperäinen, laadultaan ainutlaatuinen”, listaa ravintoloitsija Antto Melasniemi ominaisuuksia, joista hän toivoo asiakkaiden tunnistavan Ravintola Ateljé Finnen. Varmaan siitä syystä paljon kiitosta keränneen paikan saattaa kokea myös omahyväisenä.

Nuoret ravintoloitsijat Antto Melasniemi ja yhtiökumppaninsa Heikki Purhonen tekivät pari vuotta sitten hatunnoston ansaitsevan teon palauttaessaan paikan alkuperäiseen tyyliin, kuvanveistäjä Gunnar Finnen (1886–1952) ateljeen henkeen. He kaivoivat vanhoja kuvia museoista ja arkistoista ja hioivat suunnitelmat toteuttamiskuntoon yhdessä arkkitehti-kaverinsa Mikko Mertzin kanssa ja loihtivat ränsistyneestä kaljakapakasta valoisan raikkaan ateljeemaisen ravintolan, jonka valkoisia seiniä somistavat tyylikkäät reliefit muistuttavat sen alkuperäisestä roolista.

Maineensa mittainen kortteliravintola
50-paikkaisen kortteliravintola Mamin kulmilta löytyvät Suomen vanhimpien ravintoloiden perustukset ja ikkunasta näkyy suomalaisen kaupunkikulttuurin kehto, Vanha suurtori sekä Tuomiokirkko. Tämä kaikki sopii kuvaan, sillä keväällä kaksi vuotta täyttävässä Mamissa luodaan parhaillaan varsinaissuomalaista ravintolahistoriaa.

Omistajavetoinen kortteliravintola on noussut ilmiöksi ja tehnyt samalla tempun, joka ei näytä tempulta lainkaan. Mamin osaaminen on niin pakotonta ja näkemys eheä, että on helppo unohtaa, että jos sama onnistuisi keneltä tahansa, suomalaiset kaupungit olisivat täynnä pieniä persoonallisia ruokaravintoloita, joiden hinta-laatu -suhde tekee ketjuravintoloiden koko olemassaolon naurettavaksi.

”Ajatuksena oli alusta alkaen tehdä laadukas kortteliravintola, jonka asiakaskunnassa olisi hajontaa vauvasta vaariin. Se näyttää toteutuneen”, kertoo Marko Rauhala, joka vastaa keittiöstä Mikko Piipposen kanssa. Perustajista kolmas, salista vastaava ”mami”, Sari Espola omaa kollegoidensa tapaan taustan Roccassa.

Ajattoman klassismin lippulaiva
G.W.Sundmans on jo vuosia edustanut Helsingissä ranskalais-skandinaavista fine dining -keittiötä, jossa hienostunut klassismi ja uudet sävytykset kohtaavat. Keittiöpäällikkö Jarmo Vähä-Savon kokemus vaativissa keittiötehtävissä ja ymmärrys ravintolan oman linjan luomisesta tuottavat kaunista tulosta. Silloinkin, kun ravintolan avainhenkilöitä on siirtynyt muihin tehtäviin.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa eliittitason ravintolat saattavat välillä jäädä hieman taka-alalle, mutta laadun tuoma uskottavuus nostaa ne yhä uudelleen huipulle. Asiakaskunnan rakennekin muuttuu. Vähä-Savon tyyliin kuuluukin seurata herkästi muutoksia ja huomioida ne maltillisesti, oman identiteetin säilyttäen. G.W.Sundmansiin se on tuonut uusia asiakkaita, perheitäkin, ilman että perinteinen asiakaskunta muutoksesta häiriintyisi.

Parhaat perinteet elävät ikuisesti
Klassikkoravintoloita on Helsingissäkin vain muutama, ja niiden kärkeen kuuluu vanha, rakastettu Kosmos. Savuisesta taiteilijaravintolasta, jossa boheemit ja maailmaparantajat väittelivät ja joskus joivat, on demokraattisesti tullut myös nuoren businessukupolven suosikki. Miljöötäkin on uudistettu Kaisa Blomstedtin ja Stefan Lindforsin näkemysten mukaan.

Kun Kosmoksen vierelle syntynyt moderni Cochon lyhyen tarunsa päätteeksi myytiin, vanha Kosmos sen kuin jatkaa. Sen valtti on johdonmukainen oman identiteetin ja brändin säilyttäminen.

Perinteitä seurailevat myös Kosmoksen ruokalistat. Nyt ne ovat ruokaretroa parhaimmillaan: à la carte -listalta voi poimia alkuun perinteisen sillin à la russe, nauttia talon tutusta borssista ja tuoreista, rapeista silakoista, mainiosta kateenkorvasta juhlavasti kahdelle tarjottavasta Coeur de Filet Provencalesta. Pikku klassikoiden osaston kuningas on legendaarinen vorschmack duchessperunan kera.

Jälkiruoaksi? Ohukaisia, kahta hilloa ja kermavaahtoa, tottakai!

Klassista asennetta ajan virrassa
Entisessä purjekangastehtaassa sijaitseva ravintola on johdonmukaisesti oma itsensä: perinnetietoinen, ranskalaisen keittiön pohjalle rakentuva skandinaavinen ruokaravintola. Ravintolaa leimaa sisäistetty ajatus ajattomuudesta, yksinkertainen oivallus, ettei osaamiseen ja näkemykseen aika pure:
”Hyvä ravintola kestää sukupolvelta toiselle. Olisi kiva, jos tämä ravintola olisi vielä 30 vuoden päästäkin samannäköinen”, ravintoloitsija-keittiömestari Per-Erik Silver junttaa ravintolansa peruspaalut.
Ravintola Hermanin klassinen linja ulottuu myös palveluun, salihenkilökunnan ammattitaitoa ja klassista pukeutumista myöden. Viineihin Hermanissa on panostettu vahvasti ja alan osaamista on tuhdisti, henkilökunnassa on peräti kolme viinimestaria, palvelua sekin.

Tampereen ravintolahautomo
Tampereen näkyvimmällä paikalla toimiva Ravintola Näsinneula menestyy hyväksi havaitulla metodilla.
Näsinneulan lähiruoka, laatu, palvelu ja kuusi kertaa vuodessa uudistuvat menu-kokonaisuudet saavat asiakkaat myhäilemään tyytyväisinä vuodesta toiseen.

"Perustoimintaa meidän ei kannata lähteä muuttamaan, koska se on kunnossa. Myös ruokalistan rakenne on tällä hetkellä hyvä. Esimerkiksi tavaramerkkimme Finlandia Menu on sesongista toiseen hyvin suosittu", ravintolapäällikkö Jukka Ala-Leppilampi kertoo.

Raaka-aineiden perusmaut kunniaan
Keskeisellä paikalla Oulun kauppatorin laidalla sijaitsevan Ravintola Matalan asiakaskunta on laaja. Sen laadukas ja itse tehty ruokatuote maistuu niin liikemiehille pariskunnille kuin perheillekin.

Fine dining -kulttuurin suomalaisin huippuravintola
Ravintola Nokka on jo vuosia kehittänyt selkeää, suomalaista, parhaisiin raaka-aineisiin perustuvaa gastronomiaansa. Alun perin Markus Maulavirran kehittämä ruoka-ajatus perustuu usein henkilöinä tuttuihin tavarantoimittajiin, tarkkaan raaka-aineiden valintaan ja huolelliseen valmistukseen. Nykyinen keittiöpäällikkö Marko Palovaara on jatkanut pieteetillä samoilla linjoilla ja antanut ruokiin omat persoonalliset vivahteensa.

Elämyksiä lähiruoasta
Ounasvaaran huipulla sijaitsevan Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolasta avautuu näkymät laajalle Rovaniemen ympäristöön. Hulppeat maisemat ovat omiaan korostamaan näköalaravintolan ruokatuotetta. Ravintolan filosofiana kun on tuottaa mieleenpainuvia ruoan ja juoman yhdistelmiä korostamalla asiakaslähtöisyyttä ja elämyksellisyyttä.

Chillailun ykkösmesta
Tommi Tuominen ja Teemu Aura tekivät ravintoloitsijoina sisääntulonsa Helsingin ravintolakartalle perustettuaan Demon vuonna 2003. Ravintola sai Suomen Gastronomien seuran Vuoden Ravintola -tittelin vuonna 2006 ja ponnahti seuraavana vuonna Michelin-tähdistöön.
Demon nousu fine dining -kastiin ei ollut tavoite, sillä alkuperäinen idea oli tehdä rento ravintola, jossa voi pitää hauskaa ja jossa tarjotaan hyvistä raaka-aineista valmistettua, käsityönä tehtyä mutkatonta ja simppeliä ruokaa.
Gourmettiin ikään kuin lipsahdettiin luontaisen, ja suunnitellunkin kehityksen kautta. Ja ruokahalukin kasvoi suosion myötä. Kolmen-neljän komponentin sijaan ruoka-annoksissa alkoi olla jopa 12–15 komponenttia ja asiakaskuntakin alkoi olla enimmäkseen yrityskorteilla maksavia.

Suomi-ruoan villimmät maut
Uuden suomalaisen keittiön hahmottuminen sai uutta vauhtia, kun muutaman vuoden matalaa profiilia pitänyt Ravintola Juuri nousi tietoisuuteen täysinomaleimaisella konseptilla. Kansainvälisestikin ainutlaatuista on keittiöpäällikkö Antti Ahokkaan kokeilunhaluinen, intohimoinen omistautuminen villiyrttien maailmalle.

Kevään ja kesän yrttisesongin aikana lista on tulvillaan mielenkiintoisia villikasvien makuja tutustua nokkosesta maitohorsmaan ja voikukkaan.

Villit yrtit näyttelevät suurta osaa varsinkin ravintolan kehittämän suomalaisia tapaksia tarjoavan sapas-konseptin mielenkiintoisissa, edullisissa pikkuannoksissa, joista voi koota alkupalat tai koko aterian. Talvella Antti Ahokas käyttää sapaksiin paljon pakastettuja ja kuivattuja yrttejä. Kevät ja kesä tuovat sitten mukaan lähes loputtoman määrän yrttejä, marjoja ja muita villejä kasveja, joiden käytössä maksaa vain keräily, kokeilu ja valmistus.

Laitakaupungin löytö
Ravintola Elviiraa Punavuorenkadulla ei juuri laaturavintolaksi ulkoa päin miellä. Pikemminkin verhojen takaa odottaa löytävänsä rasvalta tuoksuvan baarin. Mutta tässä onkin tarinan juju ja yllätys; vaatimattoman ulkokuoren takana piilee yksi tämän hetken kuumista helsinkiläisistä ravintolailmiöistä. Reilun puolen vuoden toiminnan jälkeen nousu 50 Parasta Ravintolaa -listalle on rakettimainen.

Piskuisen Ravintola Elviiran kolmekymppiset ravintoloitsijat Johannes Berlin ja Patrik Lindström olivat vielä vuosi sitten Palace Kämpin leivissä; Johannes Sassossa kokkina ja Patrik keittiömestarina La Cocinassa. Kaverit tutustuivat toisiinsa Haaga-Perhon keittiömestarikurssin Lontoon matkalla huhtikuussa ja päättivät, ehkä hieman maailmoja syleilevässä tilassa, perustaa yhteisen ravintolan.

Intoa ja uskallusta uhkuen mestarit avasivat jo elokuussa ravintolan entisen nimikaima Grilli Elviiran, sittemmin Slussenin, tiloihin Punavuoressa, kaukana kaupungin laaturavintolakeskittymästä. Usko omaan osaamiseen ja oman ruokatuotteen vetovoimaan oli vahva; Elviirassa tultaisiin tarjoamaan gourmet-tasoista ruokaa edullisista raaka-aineista.

Päijänteen ahvenia ja parasta palvelua
Pöllöwaari on kulinristille pieni ihme, jollaista ei uskoisi löytävän linja-autoaseman nurkilla piilottelevan yksityisen hotellin tiloista. Keskisuomalaiset tuntevat paikan korkean tason, mutta nykyisin sen saliin löytää tiensä kauempaa tulleitakin herkkusuita.

Helsinkiläistenkin kuulee usein antavan korkeat pisteet tälle "provinssin" parhaimmistoon kuuluvalle laatupaikalle.

Linja pitää
Hella & Huone on ollut keittiömestari Arto Rastaan omistuksessa runsaan vuoden.

"Tavoitteena oli tehdä Tampereelle pieni ja tunnelmallinen fine dining -tyyppinen ravintola, koska kaupungista sellainen puuttui. Kyllähän tilanne alussa hieman jännitti, koska Hella & Huoneen luonne muuttui aika radikaalistikin. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin",Arto Rastas sanailee.

Onnistuminen näkyy jo siinä, että ravintolan entiset vakioasiakkaat ovat myös nykyisiä säännöllisiä kävijöitä. Myös uutta ryhmää on käynyt tutustumassa ja ihastumassa Hella & Huoneen ranskalais-skandinaaviseen ruokaan ja rennon ammattitaitoiseen tyyliin.

"Meillä on vain 38 asiakaspaikkaa, joiden täyttyminen taloudellisessa taantumassa ei minua huoleta. Tänne riittää kyllä asiakkaita, kun pitää kaiken kauttaaltaan kunnossa", Rastas uskoo.

Kansainvälisesti menestynyt ja Suomen kokkimaajoukkueessa vaikuttanut Rastas muokkaa Hella & Huoneen ruokalistan uusiksi joka kuukausi. Menua tukevat pienten maahantuojien varastoista tarkkaan valitut viinierikoisuudet. Osa viineistä on yksinoikeudella Hella & Huoneen saatavilla.

"Jokaisella ruokalajille on valittu valmiiksi oma viini, jota tarjoillaan laseittain. Lisäksi varastossa on kattava valikoima herkkuja vaativallekin harrastajalle. Juomapuoli stemmaa tällä hetkellä todella mukavasti muun kokonaisuuden kanssa", Rastas kertoo.

Pohjois-Italian eleganssia kauppatorin laidalla
Kuka muistaa, mitä Sasson tilalla Apteekinkulmassa oli vajaat viisi vuotta sitten? Carola Rytsölän suunnittelema elegantti italialaisravintola istui heti paikalleen, kuin se olisi ollut siinä aina. Sama ajattomuus leimaa Sasson ja Fishmarketin yhteisen ravintolanjohtajan Hannu Arokon mukaan koko ravintolakonseptia. Kehitystä ja muutosta tapahtuu toki koko ajan. Mutta se tehdään niin hienovaraisesti, että syntyy mielikuva, kuin näin olisi aina ollut.

Yllättäjä yllättää
C:tä ei voi syyttää hitaaksi hämäläiseksi.

Viime vuoden elokuussa Tampereen Rautatienkadulle avattu ravintola kohosi suoraan kaupungin laadukkaimpien ruokapaikkojen joukkoon. Syitä tähän ovat omistajakaksikon kokemus ja asiantuntemus.

Sommelière Christina Suominen on toiminut alalla jo 30 vuotta, keittiömestari Ilkka Isotalo puolestaan puolet siitä. Ravintola Näsinneulan palveluksessa ollessaan toisiinsa tutustunut kaksikko toteutti yhteisen unelman omasta ravintolasta, kun C:n tiloissa aiemmin 14 vuotta toiminut Ristorante Perla tuli myyntiin.

C ei kuitenkaan ole suora jatke kiitetylle italialaispaikalle.

Krunikan kummajaisesta kulttiravintolaksi
Kuurna sai neljä vuotta sitten aloittaessaan heti lentävän lähdön: kahden maailmalta palanneen nuoren kokin – joista toinen tunnettiin HIM:in ex-kosketinsoittajana – 22-paikkainen outolintu piti tietysti monen ruoanystävän käydä korkkaamassa, tai ainakin kurkkia sisään ikkunan takaa.

Ruokatuote löysi nopeasti linjansa: selkeitä makuja, tuoreita raaka-aineita, lyhyt lista, painotus menuihin. Listalla on ollut aina päivän kala ja jälkiruoissa aina mukana joku kodikas mummolan maku… Kuurna kolahti useimmille heti, ja asiakaskunta muodostui hilpeän sekalaiseksi, niin kuin varmasti oli tarkoituskin.

Paras kaltaistensa joukossa

Kabukista kirjoittaessa keskitytään helposti käsittelemään ravintolan vähintäänkin omintakeista sisustusta tai sen omistajan Yoshiaki "Aki" Takayman mieltymystä aidon kokoisiin elokuvatuottaja Markus Selinin kuviin. Piti tämän 20-vuotiaan japanilaisravintolan katossa roikkuvista jääkiekkomailoista tai ei, paikan todellinen anti piilee aivan muualla kuin sisustuksessa. Kyseessä on nimittäin Helsingin japanilaisten ravintoloiden primus inter pares, raa’an kalan ja tahmaisen riisin Shangri-La.

Löysi linjansa
Aikansa se kesti, mutta nyt on Teatterin Grilli löytänyt linjansa. Näin ainakin, mikäli uskomme ravintolatoimenjohtaja Pekka Tyynilää ja keittiöpäällikkö Kalle Lindrothia. Ja miksi emme uskoisi.

Ravintola Teatterin ruokaravintolan parin vuoden takaisessa remontissa muuttui lähes kaikki paitsi fyysinen sijainti. Muutostöiden arkkitehtina toimi Rupert Gardner, joka oli suunnitellut myös vuonna 2000 tehdyn Royal Ravintoloiden alkuperäisen Ravintola Teatterin.

Saneeraussuunnitelman myötä suunnittelijalla oli tilaisuus keskustella käyttäjien kanssa ja kuunnella heidän kommenttejaan, ja luoda sisustus ruokatuotteen kanssa yhteensopivaksi. Perusporukka oli jo silloin mukana tekemässä muutosta ja on tänään innokkaana tekemässä tulosta. Ulkonaisten avujen lisäksi tuloksena syntyi ravintola, joka on noussut Teatterin muitten osioitten varjosta omaan rooliinsa.

Pekka Tyynilän mukaan Teatterin Grilli on skandinaavinen bistro, helppo ja rento oman rahan paikka. Kalle Lindrothin johdolla kehitelty ruokatuote on paikan päällä, itse alusta alkaen hyvistä raaka-aineista valmistettua ravintolaruokaa.

Kurssi ylöspäin – makujen puolesta
Porilainen Bucco on viidessä vuodessa rakentanut vahvan maineen hyvän ruoan ravintolana laajalti ympäri Suomenniemeä. Vaikka ollaan matkan päässä maan isoimmista keskuksista, Buccossa herkuttelee myös alueen yritysten monet kansainväliset vieraat.

Tunnettu ja arvostettu on myös tv:stä ja kirjoistaankin tuttu chef Jani Lehtinen. Rysän päältä ¬– Siikahyvä ruokakirja rakensi Buccolle vahvat pohjat kalaruokien osaajana, tv-ohjelma Mamma mia -ohjelma ja kirja Mamman murkinoissa taas toivat esiin Lehtisen rakkauden rehevään italialaiseen maalaisruokaan.

Kello pysähtyi oikeaan kohtaan
Kapteeninkatua on vaikea kuvitella ilman Scahlinin talossa sijaitsevaa Sea Horsea – tai tuttavallisemmin Sikalaa, joka on toiminut nälkäisten ja janoisten turvapaikkana 75 vuoden ajan.

Sea Horse kuuluu kulttuuriravintoloiden raskaaseen sarjaan Kosmoksen ja Eliten seuraan, ja sen historia on vähintään yhtä värikäs kuin nykyinen asiakaskuntansa. Asemansa taiteilijaravintolana Sea Horse vakiinnutti 1960-luvulla, eikä muutosta asialle ole – Luojan kiitos – lähitulevaisuudessa näkyvissä.

Sea Horsen kosepti on yhtä toimiva kuin yksinkertainenkin. Sushia tai modernia molekyyligastronomiapelleilyä on turha listalta etsiä. Sipulipihvin, paistettujen silakoiden, vorschmackin, Marskin kuhan ja pariloidun maksan ystäviä sen sijaan hemmotellaan koko rahan edestä. Järkevästi hinnoiteltuja ja reilunkokoisia annoksia, perinteistä ja hyvää ruokaa tarjoiltuna ystävällisen palvelun kera. Kaikki turha kikkailu on jätetty väliin, ja hyvä niin.

Reilu ja kaunis
Plevna ei ole tyypillinen sijoittuja Suomen 50 Parasta Ravintolaa -äänestyksessä.
Vuodesta 1994 Finlaysonin alueen historiallisessa ympäristössä toiminut ravintola on lähtökohtaisesti reilu oluttupa.

"Ruokatuote on ollut mukana toiminnassamme alusta asti. Tällä hetkellä se tuo puolet liikevaihdostamme", toimitusjohtaja Marika Tähtinen-Hakala tarkentaa.

Plevnan ruoka on ollut aina hyvin suosittua. Oluttuvassa ei hienostella turhaan, vaan annokset ovat isoja ja ravitsevia. Plevnasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä.
"Ne ovat myös kauniita lajissaan", Tähtinen-Hakala lisää.

Ruokailottelija kantaa huolta myös kansalaisvastuustaan
Meccan rajoja rikkova keittiö on jatkanut ennakkoluulotonta tyyliään taiteilijahenkisen keittiömestarinsa Petteri Luodon siivittämänä suomalaisittain ainutlaatuisella skaalalla.

Vaikka miten yrittäisi, ravintolaa ei vain pysty rajaamaan mihinkään kategoriaan. Toimintaa leimaa korkealaatuinen ruokatuote ja moderni sali, mutta ei ainakaan perinteisessä mielessä fine dining. Ruoka on kokeileva, yllättävä, vapaasti ilotteleva ja maailman keittiöt sekoittava. Listalla onkin makuja kaikkialta maailmasta: Aasiasta, Afrikasta, Ranskasta, Suomesta. Käytössä on huippulaatuisia raaka-aineita, mutta hanhenmaksaa, tryffeliä ja muita fine dining -perusaineksia harvoin.

Kansainvälinen tamperelainen
Bodega Saludin asema tamperelaisessa ja suomalaisessa ravintolakulttuurissa on järkkymätön. Varsinkin liharuokien yhteydessä Saludilla on erinomainen maine, joka kestää vuodesta toiseen.

"Tottahan se on", ravintolajohtaja Juha Voitila myöntää. "Bodega Saludissa raaka-aine on aina ensiluokkaista. Kun sitä paistetaan meren takaa tuodulla parilalla, syntyy aito elämys. Saludissa ei ole kyse pelkästä bisneksestä, vaan tämä on omistaja Hannu Wissille ja meille muille myös elämänmuoto".

Rima yhä korkealla
”Tavoitteena on yksinkertaisesti hyvä ruoka. Siinä riittää sarkaa loputtomasti. Keittiömme on kaikki nämä vuodet yhdistellyt erilaisia tyylejä ja näin tulemme tekemään jatkossakin”, Roccan keittiössä vuoden 2001 perustamisesta alkaen työskennellyt Markus Rautala toteaa.

Aikanaan Rocca asetti rimansa joidenkin mukaan jopa niin korkealle, että paikka sai kotikaupungissaan osalleen pienoista vieroksuntaa. Nyt Markus Rautala ja uusi ravintolapäällikkö Ville Tuominen haluavat päästä ”liian hienon” paikan maineesta lopullisesti eroon. Uusittu, entistä kodikkaampi ja sävyiltään lämpimämpi sisustus ovat osa uutta linjausta. Blankosta, menestyneestä baari-keittiö-klubi -konseptista Roccaan siirtyneen Tuomisen mukaan Rocca haluaisi jatkossa olla entistä vahvemmin kokoillan paikka, vaikka ruokatuote onkin sille oleellisin elementti.

Helsingin suomalaisin klassikkoravintola
Helsinkiläisen funkiksen hienoimpiin rakennuksiin kuuluva Lasipalatsi ansaitsee myös ajattoman, tyylikkäästi suomalaisen ravintolan. Tinkimätön linja sekä ulkoisten puitteiden että palvelun ja ruoan suhteen on vakiinnuttanut sen maineen klassikkona.

Valoisan ravintolasalin lisäksi on käytettävissä kolme muuta rauhallista kabinettia: Akvaario-kabinetti, Helsinki-kabinetti ja Palmuhuone aitoine palmuineen. Niistä löytyy sopiva tapahtumapaikka pienimuotoisista palavereista 60 hengen cocktail- ja bankettitilaisuuksiin.

Kanta-asiakkaitten ja turistien lemmikki
Vaikka paraatipaikalla Espalla kymmenisen vuotta toiminut Strindberg on vuosien varrella kasvanut ja laajentunut, peruskonsepti on edelleen sama alkuperäinen: laadukkaita kahvilatuotteita, skandinaavista ruokaa modernein sävyin, kikkailematta, asiakasta arvostaen.

Keskeisellä paikalla sijaitseva ystävällishenkinen mannermainen kahvila-ravintola on myös turistien suosima. Siellä kun voi nauttia kahvit tai teet pikkusuolaisen tai makean kera yhtä hyvin kuin kolmen ruokalajin illallisenkin.

Strindbergin kahvila oli kyllä olemassa jo ennen Kämpin Galleriaa, mutta sen remontin yhteydessä syntyi tuote nimeltä Strindberg. Tuli yksi Helsingin ykkösterasseista, ensimmäisen kerroksen kahvila, yläkerran À la carte -ravintola Kirjastobaareineen. Syntyi myös gallerian puolelle alakertaan Galleriakahvila ja yläkertaan Bakficka, tuoteperheen uusin tulokas, jonka keskustassa harvinaislaatuinen buffet-lounas on osoittautunut suosituksi.

Sosiaalista ruokailua japanilaisessa pubihengessä
Kimmo Jylhän muutama vuosi sitten Etelärantaan perustama Raku Ya sai helmikuussa 2008 uutta tuulta purjeisiin, kun Vinyl Barin yrittäjät ja sosiaalisen ruokailun ystävät Matti Sarkkinen ja Anders Westerholm tekivät kaupat lempiravintolastaan.
Ulkonaisesti muutosta on vaikea havaita. Uudet omistajat ovat säilyttäneet salin suurin piirtein ennallaan. Vain etuosassa ollut sushibaari on siirretty ravintolan takaosaan, keittiön tuntumaan.
Sen sijaan ruoka- ja juomalistan painopiste on siirtynyt moderniin izakaya-henkeen. Izakaya on japanilainen vastine pubille, jonne mennään töiden jälkeen juomaan paljon ja syömään paljon. Siinä kulttuurissa ei erotella alku- ja pääruokia eikä henkilökohtaisia annoksia, vaan kaikki jaetaan ystävien kesken. Pöydässä on valmiiksi henkilökohtaiset katelautaset, ruoat tulevat keskelle pöytää sitä mukaa kun ne valmistuvat. Asiakkaat pääsevät maistelemaan mahdollisimman paljon eri makuja ja saavat näin paremman käsityksen paikan ruokatarjonnasta

Ihminen ei elä yksin oluesta
Suomen suurimmassa panimoravintolassa pannaan omia oluita noin 120 000 litraa vuodessa. Kauniiden kuparipannujen tuottaman Ope-, Reksi- ja Lehtori-oluiden äärelle, suojeltuun uusrenessanssirakennuksen – nimensä mukaisesti entisen koulun – sisuksiin mahtuu peräti 786 asiakasta kahteen eri kerrokseen. Alakerrassa sijaitsevat oluttupa, viinitupa sekä olohuonemainen Historianluokka; yläkerrassa baari, Ruokasali, juhlasali sekä kaksi kabinettimaista luokkahuonetta. Kesällä pihalta toimii yksi Suomen suurimmista ja kaupungin suosituimmista terasseista, johon tarjoillaan myös ruokaa.
Ruokatarjonnasta on tässä koulussa pidetty harvinaisen hienolla tavalla huolta. Panimoravintola Koulun ruokalinjana on alusta alkaen ollut rehevä keskieurooppalaishenkinen ruoka, joka muodostaa hyvän parin talon oluille.

”Meillä on runsaat annokset ja linja pidetään hyvin klassisella ranskalaisella pohjalla. Koristeluun ja kastikkeisiin otetaan sitten ajanmukaisia vaikutteita”, keittiömestari Ari Lähteenmäki määrittelee.
Lounasaikaan hyvin tehtyä kotiruokaa tarjoava Koulu kuuluu kaupungin suosituimpiin osoitteisiin. Lihapullilla, kaalikääryleillä ja porsaankyljellä kerätään niin toimistotyöntekijöiden kuin duunareiden kehut.

Italiaa suomalaisten herkkusuiden makuun
Gastonella on jo pitkään ollut uskolliset kannattajansa, joista monet tulevat helsinkiläiseen ruoka-Italiaansa kauempaakin. Täällä henkilöstön syvä omistautuminen italialaisiin makuihin kohtaa suomalaisten Italia-rakkauden.

Mikään pizzeria Gastone ei ole, vaan aivan aito ristorante, jossa nautitaan usein koko menu niin kuin ”kotona Italiassa”. Valittavana on kaksi runsasta neljän ruokalajin vaihtoehtoa, joiden jälkeen varmasti maistuu laadukas espresso ja pieni digestivo. Aterian voi tietysti koota myös laajalta à la cartelta.

Tyyliä ja tunnelmaa vanhoissa kellariholveissa
Jos Suomessa jotain ravintolaa voi kutsua lammasruokien mekaksi, se on taatusti Kuopion Musta Lammas. Nimensä mukaisesti ravintola pitää à la carte -listoillaan muiden houkutusten rinnalla aina lammasruokia..

Lampaan rinnalla listalla on pysyvästi myös omien vesien järvikala. Lähtökohtana ovat sesonkien raaka-aineet, kuten alkutalven maukas made – täällä perinteisen Made in Lammas -menun muodossa. Tarjolla on myös suosittuja klassikoita ja ranskalaishenkisiä annoksia, uudella à la cartella mm. kokonaisena paistettua kyyhkynrintaa ja calvadoskastiketta.

Mustan lampaan perinteisiin ja henkeen kuuluu sekin, että Timo Kuhmosen johtamassa keittiössä jokainen ruokalaji valmistetaan alusta loppuun asti itse. Laadukkaana kokous- ja juhlapaikkana ravintola voi ylpeillä myös neljällä menullaan.

Hieno mutta mutkaton
Pieni Ravintola OS on vielä nuori ravintola, mutta sitäkin persoonallisempi ja tasokkaampi, mutta samalla mutkaton kuten Savossa pitääkin. Ravintoloitsijat Pauliina ja Mikko Rosendahl kotoutuivat kylmäkkö Paulan kotisijoille Helsingistä, missä he ehtivät toimia monen tasokkaan ravintolan keittiössä.

Pienellä tiimillä on tehty ranskalais-pohjoismaista ruokaa. Linja on ollut selkeästi tyylikäs ja modernisti kevyt. Ravintolan linja on ranskalais-pohjoismainen, mutta orjallisesti ei mitään rajoja kunnioiteta. Sesongin raaka-aineet ovat täällä arvossaan, ja lähiruoka on nyt suosittua Kuopiossakin.

Aito asia
Hotelli Ilveksen uumenissa vuodesta 2001 toiminut Masuuni on kasvattanut mainettaan tasaisesti. Laadukkaan ruoka- ja juomatuotteen löytääkin nykyään entistä useampi herkuttelija.

"Käyrät näyttävät Masuunissa kaikilla tasoilla ylöspäin. Tuntuu, että vuosien työ palkitsee koko ajan enemmän", ravintolapäällikkö Janne Mönkkönen myhäilee.

Masuunin strategiassa ei tähdätä yhdessä yössä tähtiin. Vuosi sitten keittiömestarina aloittanut Heikki Ahopelto toi kuitenkin mukanaan osaamisensa lisäksi myös tunnettuutta. Aiemmin Näsinneulassa ja Henrik'sissä työskennellyt keittiömestari kun on mm. arvostettu lähiruoan puolestapuhuja, jolle muodikkaaksi muodostunut mantra ei ole koskaan ollut pelkkää sanahelinää.

"Haluan että Masuunissa tiedostamme roolimme myös paikallisen maaseudun tuottajien luontaisena jatkeena. Siksi käyttämiämme raaka-aineita voi huoletta tarkastella eettisistä ja kestävän kehityksen mukaisista kulmista. Kun tiedämme itse, että Masuunin lähtökohta on aito, se välittyy loistavasta henkilökunnastamme niin keittiössä kuin salissa", Ahopelto maalailee.

Maukasta skandiruokaa Helsingin ytimessä
Bulevardin ja Yrjönkadun kulma on 2000-luvulla tunnettu paikkana, missä tarjoillaan kaupungin ehkä aidointa pohjoismaista ruokaa, husmanskostista hienompiinkin herkkuihin. Loft Restaurant & Lounge onkin kategorian parhaita edustajia Suomessa.

Keittiöpäällikkö Jussi Peisan mukaan Loft Restaurant & Loungessa ruokailusta pyritään tekemään elämys
puhtailla ja rehellisellä raaka-aineilla.Tavoitteena ovat koko ajan makujen puhtaus, raikkaus ja selkeys. Sesonkien vaihtelua seurataan jatkuvasti, ja kesä hillotaan talteen talven varalle. Helsinkiä ympäröivien alueiden tuottajat toimittavat Loftin keittiöön parhaita raaka-aineitaan. Talveen ja alkukevääseen
kuuluvat ennen kaikkea riistalinnut, jänis ja poro.

Arvossaan ovat myös kotoisat kasvikset ja mausteet porkkanasta punajuureen ja tyrnista kaneliin.

Maukkainta suomalaisruokaa juhlavassa miljöössä
Perinteisen kansanravintola Juttutuvan viereen, vanhaan, komeaan kivirakennukseen kasvanut Graniittilinna tarjoaa monessa suhteessa ainutlaatuisia elämyksiä. Ainutlaatuinen miljöö ja huolella rakennettu suomalainen ruokatuote tekevät siitä juhlavan vaihtoehdon liikelounaille, iltaedustamiseen ja monenlaisten tapahtumien pitopaikaksi. Talveen ovat perinteisesti kuuluneet esimerkiksi blinipeijaiset.

Tyyliin kuuluu, että paljon kiitosta saanut henkilökuntakin elää iloisesti mukana asiakkaiden juhlatunnelmissa.

Yksityistilaisuuksia varten on asiakkaiden käytössä neljä tyylikästä, tilavaa kabinettia.

Luontevaa ja pakotonta
Näkymät Jyväskylän Harjun laelta on ainutlaatuinen, ja Vesilinna-tornissa sijaitseva samanniminen ravintola tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille.

Ravintola Vesilinna on korkeatasoinen, suosittu ruokalinna sekä lounas- että päivällisaikaan. Lounas on hinta/laatusuhteeltaan edullinen, täyttävä kokonaisuus, jossa runsaan noutopöydän lisäksi tarjottava pääruoka-annos on tasokas – arviointiviikolla mm. lammaspataa, lohimedaljonkeja ja riistakäristystä. Päivällinen on hieno kokemus, johon keskisuomalainen panoraama, viihtyisä ravintolamiljöö, ystävällinen palvelu ja viiniosaaminen luovat lisäarvoa ruokakokemukseen.

Nostalgiaa katedraalin varjossa
Suomen ensimmäinen venäläinen ravintola, Katajanokalla sijaitseva ravintola Bellevue, tunnetaan luultavasti paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Viidakkorummun ansiosta ravintolan asiakaskunta koostuu kesäisin 99-prosenttisesti turisteista. Sisään saattaa tupsahtaa lehtileike kourassa milloin rinkkamatkailija Australiasta, milloin paksulompsainen liikemies Japanista tai Yhdysvalloista. Ravintolan Omenaterassi vastapäisessä puistossa taas on Katajanokan asukkaiden oma kesäinen olohuone.

Hienostunutta herkuttelua 1800-luvun tapaan.
Ravintola Wanha Laamanni toimii Porvoossa historiallisen Orreniuksen talon pihapiirissä, vuonna 1790 valmistuneessa aitta- ja asuinrakennuksessa. Jo vanhan hirsirakennuksen sijainti vanhankaupungin keskellä, keskiaikaisen tuomiokirkon vierellä tarjoaa ravintolatoiminnalle ainutlaatuiset lähtökohdat.

Nykyiset ravintoloitsijat Kari Jalava ja Matti Jussila ovat parina viime vuonna kunnostuttaneet vanhaa rakennusta perin juurin, mutta pieteetillä vanhaa säilyttäen ja uuden ajan vaatimukset huomioiden. Ravintolan sisätilat jakautuvat kahteen kerrokseen, joissa tunnelmaa luo takan elävä tuli.

Vuonna 1809 pidetyillä Porvoon valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajat kokoontuivat juuri tässä talossa. Valtiopäiväateriat ovat antaneet inspiraation myös Wanhan laamannin ruokalistoille: valtiopäivien juhlaillallinen ja säätyläislounaat ovat ainutlaatuisia, suosittuja kokonaisuuksia. Tarjolla on myös useita muita menukokonaisuuksia, ja tasokas viinivarasto lisää entisestään mahdollisuutta nautintoon.

Aittaravintolassa pitkän kaavan kautta
Vanhassa makasiinirakennuksessa Oulun torinrannassa sijaitseva Uleåborg 1881 keskittyy skandinaaviseen makumaailmaan. Lähtökohtana on ujuttaa ruokaan tuttuja kotimaisia raaka-aineita innovatiivisella tavalla. Joskus raaka-aine saattaa olla oudompi, mutta silloinkin valmistustapa on tuttu.

Ravintolan merellinen sijainti näkyy siinä, että nimenomaan paikallista kalaa on ruokalistalla aina. Muutenkin raaka-aineet pyritään hankkimaan suoraan lähiseudun tuottajilta.

Hullun Poron parasta osaamista
Päivikki Palosaaren Hullu Poro Oy perusti peräti kuusi uutta ravintolaa marraskuussa avattuun Levin Tori -liikekeskukseen. Ravintolaryppään lippulaiva on Kultainen Poro.

Kultaisessa Porossa ruoan valmistamiseen ja esillepanoon käytetään aikaa. Ravintolan nimeen liitetystä fine dining -määreestä huolimatta perusajatuksena on tarjota ruokaa kaikelle kansalle. Luonnollisesti lappilaisista raaka-aineista.

Italialaista asenteella
Naapurikylistä Sisiliasta kotoisin oleva ravintola-ammattilaisten kolmikko löysi toisensa Turusta ja teki sen, minkä kymmenet tuhannet maailmalle päätyneet maanmiehensä aiemminkin: perusti italialaisen ravintolan. Turun vanhimpiin kuuluvassa puutalossa sijaitsevassa ravintolassa kuitenkin on asetettu rima tavanomaista korkeammalle.
”Aikanaan moni siirtolainen vain avasi ravintolan ja soitti sitten mammalle ja kysyi, miten sitä pastaa keitetään. Me olemme ammattilaisia ja osaamme hommamme. Osaaminen punnitaan tietenkin kaikessa, esimerkiksi siinä, että laatu on tasainen. Moni asiakas on antanut juuri tästä kiitosta”, ravintoloitsija Francesco Sturiale toteaa.

Francesco Sturiale uskoo, että pääsyy ravintolansa suosioon on yksinkertaisesti italialaisessa keittiössä, huolella ja ammattitaidolla hyvistä raaka-aineista tehtynä. Ravintoloitsija haluaa tarjota yksinkertaista ruokaa Välimeren alueen raaka-aineista. Voita ja kermaa ei Sergio’sin keittiössä juuri käytetä.

Etelä-Helsingin välimerellinen komeetta
Aikana, jolloin fine dining kärvistelee taloussuhdanteen kurimuksessa, Mange Sud on Helsingin ravintolaelämää virkistävä ilmiö – ei tulokas, vaan valmiina syntynyt huippupaikka. Myös kyyniset epäilyt sijaintipaikankin suhteen saattavat osoittautua vääriksi

Kotimaisen lähiruoan valtakaudella Sasu Laukkonen on luonut kiinnostavalla tavalla välimerellisen keittiön – suomalaisten makutottumusten pohjalta. Välimeren ruokakulttuuriakaan ei yritetä siirtää pohjoiseen.; tämä on Laukkosen oma, helsinkiläinen Välimeri.

Espan Suomineito
Pariisin Villenä aikaisemmin tunnettu Ravintola Aino Helsingin Pohjoisesplanadilla on löytänyt oman linjansa suomalaisuudesta, joka näkyy jo ravintolan nimessä; Aino on yksi kansalliseepos Kalevalan traagisista naishahmoista.

Kalliiden ravintoloiden Esplanadi tekee poikkeuksen Ravintola Ainon kohdalla; Ainoon tullaan ensisijaisesti syömään omalla kukkarolla. Ravintolan sijainti aivan Kauppatorin tuntumassa luo oman leimansa asiakaskuntaan varsinkin kesäisin; asiakkaat ovat 90-prosenttisesti walk in -turisteja. Myös stadilainen valitsee yhä useammin Ainon, sillä se on alueensa edullisin, laadusta tinkimättä.

Rakkaus baskikeittiöön ei riittänyt
Harmin paikka. Niin paljon hyviä elementtejä ja sittenkään se ei riittänyt. 50 parhaan suomalaisen ravintolan joukkoon koko olemassaolonsa ajan sijoittunut La Cocina siirtyi historiaan helmikuun alussa 2009. Tilalle GLO-hotellin kakkoskerrokseen tulee uusi ravintola uusin liikeideoin myöhemmin keväällä.

Etelärannassa, Palacen kakkoskerroksessa nelisen vuotta sitten startannut espanjalaisravintola toi Suomeen baskikeittiön pintxos-erikoisuuksineen ja Iberico-porsaineen. Valittu linja oli alusta pitäen selvä. La Cocinassa ei haluttu tehdä suomalaistettua espanjalaista, vaan mahdollisimman aitoa, sitä baskilais-katalonialaista, joka maailmalla on nostanut espanjalaisen keittiön gastronomisen hierarkian huipulle.