Köyhyyden keittiön tiennäyttäjä
Tätä ovat Demon ravintoloitsijakokit Teemu Aura ja Tommi Tuominen:

He järjestävät ravintoloiden välisiä Pienet Ravintolat Beach Wolley -kisoja sekä Pienet Ravintolat Mäkihypyn SM -kisat (Nintendolla), he pelaavat Demon koko henkilökunnan voimalla jääkiekko-otteluita mm. keittiömestari Kari Aihisen kokoamaa ravintola Savoyn joukkuetta vastaan. Lisäksi Tommi Tuominen ajaa Porchella rata-autokisoja kesäisin ja hän nousee vakavissaan nyrkkeilykehään 22.3.2009 lisänimellä Nummelan Lucifer. Demon keittiötiimissä joku pumppaa lihaksensa kivun kautta uuteen kokoluokkaan, toinen harrastaa Free Ride -pyöräilyä, jossa painovoima tuo alas luonnontilaisia rinteitä. Mitä vaikeampaa ja vaarallisempaa, sen parempi.

Demossa ovat Suomen keittiökartan kovakuntoisimmat kokit.

Teemu Aura ja Tommi Tuominen ovat myös tätä:
Demo tarjoaa klassiseen ranskalaiseen keittiöön perustuvaa suomalaista ruokaa, joka on tehty usein edullisista, vähemmän arvostetuista, mutta sesonkien huippuraaka-aineista. Lopputulos on modernia ja rentoa, rehellistä ja kaunista. Taustalla on kunnioitus sekä raaka-ainetta että asiakasta kohtaan.

Demolaisuus on tätä:
Tarvitaan solutason intoa ja sitoutumista sekä sydämen rakkautta raaka-aineisiin, ruokaan ja työntekoon. Se on kompromissiton tie, jossa uhrataan ihmissuhteet ja addiktoidutaan keittiön sietämättömään kuumuuteen. Se on fyysistä ja extremeä. Se on sitä, että voi tuntea edes hetken olevansa olemassa jonkin äärisuorituksen tai kokemuksen kautta. Se on sitä, että antropologisessa merkityksessä saavuttaa vihkimyksen – kasvaa henkisesti, tulee pojasta mieheksi.

Demon olemassaolo on ankkuroitunut vahvasti nykyhetkeen: kuluttajatutkimusyhtiö Mintelin selvityksen mukaan kaiken heti haluava Minä-sukupolvi (Me Generation) on joutunut väistymään Wheee-sukupolven tieltä, jonka elämäntarkoitus on vahvojen elämysten kokeminen. Samaan aikaan kun turismi on kasvanut maailmalla neljässä vuodessa 2,8 prosenttia, elämys- ja aktiivilomamatkat ovat kasvaneet 17,2 prosenttia. Vaara on siten jo kansainvälistä liiketoimintaa. Demolaiset eivät vain hae omaan elämäänsä riskejä ja extreme-kokemuksia, he myös jakavat ja tarjoavat ravintolan kokonaiselämyksiä tylsyyttä ja sovinnaisuutta vastaan.

Raaka-aineajattelussa se on ollut jo perustamisestaan, vuodesta 2003 lähtien sillä tiellä, mihin moni muu on pakon sanelemana vasta nyt menossa. Loistavaa ruokaa on tehty vähemmän arvostetuista raaka-aineista, mutta se ei ole koskaan tarkoittanut laadusta tinkimistä. Demo ei ole ollut vain tiennäyttäjä uuden aallon kokkiomisteisten ravintoloiden syntymiselle, vaan se on nyt myös tärkeä benchmark ja symboli niille, jotka hermoilevat ja pelkäävät raaka-aineiden logiikan vaihdosta. Demon menestys osoittaa, että vaativat ruokanörtit asiakkaatkin ovat valmiita laajempaan ja syvempään raaka-aineajatteluun ja atavismiin, joka on jonkinlaista palautumista esimuotoon, johonkin kadonneena olleeseen, joka putkahtaa yllättäen esiin.

Moniin pitkän historian omaaviin ruokakulttuurimaihin verrattuna taustaltaan toisenlaisessa Suomessa on haluttu maistaa arvokasta ja kallista kun siihen viimeinkin ollut mahdollisuus, eikä köyhyyden keittiötä ole juurikaan osattu kaivata. Mutta juuri nyt niukkuuden ja köyhyyden keittiöllä on suuri opettajan tehtävä ja arvo monen ravintolan selviytymistarinassa – ja kaiken voi modernisoida kuten Demon oma historia osoittaa. Kyse on tyylitajusta.

Demossa on myös hämmästelyä aiheuttava ominaisuus, joka ei ole fine dining -ravintoloille tyypillistä: asiakkaalle näyttäytyvä moniarvoisuus. Demon pienessä, modernin olohuoneenomaisessa salissa istuvat vierekkäin lasikaton läpäisseet uranaiset kravattimiehineen sekä katu-uskottavasti pukeutuneet luovien alojen tekijät. He ovat Foodieita, joille on yhteistä innostus ruokaan ja yllätyksellisiin viineihin, uteliaisuus, intellektualismi ja uutuuden vaatimus sekä häpeämätön nautiskelu.

Demon moniarvoisuuden toinen taso näyttäytyy salityöskentelyssä, joka on epämuodollisuudessaan joillekin liikaa, joillekin taas Michelin-tähtiravintolaan kaivattua rentoutta ja demokratian ilmentymä – Demon ravintoloitsijoiden määrittämä suoran demokratian muoto, joka takaa kaikille maksimaalisen vapauden tunteen ravintolan kontrolloidussa ilmapiirissä.

Demossa keittiöväki, mestarikokit mukaan lukien, saapuvat ja poistuvat työvuorosta salin läpi huppareissa ja camouflage-kuosisissa reisitaskuhousuissa. Tarjoilijat työskentelevät farkuissa, tennareissa ja elämää nähneissä essuissa, hihat käärittyinä. Salityöläinen, ravintolapäällikkö Paul Hickman on hyväntuulisuutta jakava, tilanteet ja kohtaamiset erinomaisesti lukeva täysammattilainen, joka saattaa jopa istahtaa hetkeksi pöytäseurueen jatkoksi. Tämä on tietoinen valinta ja poliittinen, anarkistisen demokratian ele.

Demon perustamisidea oli alun perin nykytilaa mutkattomampi ja suorempi, mutta jotenkin kyvyt ja taidot vain veivät kohti fine diningia ja Michelin-tähteyttä. Tommin ja Teemun haluama korjausliike tapahtuikin perustamalla ravintola Grotesk (listasijoitus 16), joka nyt toteuttaa alkuperäistä liikeideaa.

Työnjako on toteutettu siten, että Teemu Aura ja Tukholman saaristossa sijaitsevassa Oaxen-huippuravintolassa työskennellyt Kristian Perkola vastaavat Demosta ja Tommi Tuomisella on päävastuu Grotesk-ravintolasta.

Demo
Uudenmaankatu 9–11
00120 Helsinki
Tel. +358 9 2289 0840
www.restaurantdemo.fi

”Ylivoimaisesti persoonallisin ravintola Suomessa.” / ”Loistoruoka, kekseliäs, kaunis, pieni ja intiimi eikä yhtään jäykkä.” / ”Yllätyksiä täynnä!” / ”Kokeilevaa ja välillä myös rohkeaa.” / ”
”Maailmanluokan viinit.” / ”Asiakas kuljetetaan illallisen läpi sopivasti ohjaillen. Elämykset saa kuitenkin kokea itse.”