Ruokakulttuuriprojekti 10+ Kiehuu! järjesti 27.1. yhteistyössä Metos Oy Ab:n kanssa ruokatapahtuman, jonka aiheena olivat "maut, joita ei ole". Tapahtuman kärkenä on idea, että suomalaisen makumaailman omaleimaiset, katoamisvaarassa olevat harvinaisuudet ja alkuperäislajikkeet on pelastettava ja saatava takaisin tuotantoon.

Keravalla Metos Centerissä nautittu yhdeksän ruokalajin maisteluateria sisälsi sekä alkuperäisrotujen lihaa ja kasvien maatiaiskantoja että uusia aarteita, kuten eettisesti tuotettua hanhenmaksaa ja suomalaista metsätryffeliä.

Aterian ydintä olivat mehevänmurea alkuperäiskarjojen liha ja kypsymisvaiheessa oleva kyyttöjuusto. Suomalaisia makuperinteitä edustivat myös maistiainen neulamuikun mätiä sekä lähes kadonneet kaskinauris ja ryvässipuli.

Kaskinaurista viljellään enää muutamalla tilalla. "Ryvässipulin kohdalla tilanne on vielä surullisempi," kertoo projektin vetäjä, ruokatoimittaja Christer Lindgren. "Takavuosien suosikki on jäänyt kokonaan pois kaupallisesta viljelystä."

Suomalaisen ruokakulttuurin uusia tutkimusalueita edustivat mm. lahtelaisten tryffelikoirien löytämät metsätryffelit, Varkauden kalankasvatusaltaissa uiva sampi ja Hauhalan eettisesti tuotettu hanhenmaksa.

Maailmalla päätään nostava mielenkiinto villiyrtteihin herättää mielenkiintoa myös Suomessa. "Makuja joita ei ole" antoi näytteen yrttimaailman aarteista tarjoamalla alkuun apilankukkasalaattia ja vuohenputkiöljyä. Aterian kruunasivat suklaataituri Mika Gröndahlin caramel-mesiangervopraliinit.

Projekti kehittelee yhteistyötä myös MTT:n geenivaratutkijoiden kanssa. Esimerkkinä Lindgren mainitsee aterialla nautitun perunalajikkeen, Lemin kirjavan. Intensiivisesti perunanmakuista lajiketta ei viljellä enää missään Suomessa.

Christer Lindgren korostaa, että suomalaisen makumaailman omaleimaiset, katoamisvaarassa olevat harvinaisuudet on pelastettava ja saatava takaisin tuotantoon. Ruokakulttuurin voima on juuri tässä monimuotoisuudessa ja jatkuvissa löytöretkissä menneeseen ja tulevaan.

"Päävastuu tästäkin sivistystyöstä kuuluu kiistatta valtiovallalle. Jos se ei pysty konkreettisesti kulttuurin suojeluun ja elvyttämiseen, sen on tuntuvasti tuettava tälle työlle omistautuvaa kulttuuriaktivismia," Lindgren painottaa.

"Kysymys on sekä kansallisesta identiteetistä että globaalista vastuusta."