Eeropekka Rislakki
Kuva: Pasi Hytti

Sementoituneina pidettyjä sääntöjä voi siis muuttaa. Toisaalta nyt ajattelemme, että idea laadukkaista, oman leveyspiirimme aromaattisista ja puhtaista raaka-aineista ei koskaan edes kadonnut mihinkään - vain sellaiset tuotteet katosivat tehokkuutta korostavan tuotantoketjun jalkoihin. Luomun ja tehotuotannon väliin lyö kiila nimeltä maku. Maku ja laatu ovat kvalitatiivisia määreitä, joita kuluttaja vaatii jatkossa eettisten kysymysten ja ympäristön huomioimisen lisäksi.

Viinat ja tisleet

Viinitilat ja niiden laadukkaat marjaviinit ovat osoittaneet, että maaseudulla on runsaasti mahdollisuuksia uusien elinkeinojen ja laadukkaiden tuotteiden synnyttämiseksi. Tänä vuonna oli tarkoitus valita Suomen Paras tisle, mutta se muuttuikin hankkeeksi nostaa Suomessa tehtävät marja-, hedelmä-, yrtti-, vilja-, vihannes, puu- ja juurespohjaiset juomatuotteet näkyville kokonaisena kategoriana, ja edistää tietoisuutta niistä ravintoloihin ja sitä kautta kuluttajille.

Tisleet, liköörit ja muut väkevät alkoholituotteet (alkoholiprosentti yli 22 %) edustavat toimialaa ja kokonaista teollisuutta, jonka syntymistä ja kehitystä lainsäädäntö estää. Tisleitä ei saa markkinoida, mainita tai myydä kuluttajille eikä maatilamatkailijoille. Pääsy Alkon tilausvalikoimaan ei edistä tuotteiden menekkiä edes paikkakuntakohtaisesti.

Marjaviinien, sahdin ja oluen lisäksi tisleet edustavat maaseudun monimuotoisuutta, perinnettä, osaamista sekä maataloustuotteiden rikasta kirjoa. Puhtaat, aromikkaat raaka-aineet, laadukkuus sekä tuotteisiin liittyvät tarinat avaavat myös vientinäkymiä.

Matkailukohteina viinitilojen, tislaamoiden ja pienpanimoiden merkitys maaseutumatkailulle on elintärkeä. Vierailun yhteyteen kuuluva tuotteiden hankintamahdollisuus auttaisi tilan toimeentuloa, mahdollisuutta selvitä ja tuottaa uusia palveluja ja siten myös lisätä alueen työllisyyttä.

Koska kyse on alkoholista, nykyisessä keskusteluilmapiirissä se ei ole juurikaan poliittisesti korrektia. Suomen Paras OLVIlla -kilpailun järjestäjät, tuomaristo ja ne ravintoloitsijat, joiden valikoimissa on kotimaisia erikoistisleitä, tietävät kuitenkin kokemuksesta, että tuotteiden korkea hinta ja erikoisluonne tekevät niistä ruokakulttuurisia maistelutuotteita - ei humaltumistarkoitukseen soveltuvia bulkkialkoholeja. Siten tisleiden suoramyynti tiloilta ei nostaisi alkoholin terveyshaittoja.

Pelastetaan kyytöt!

Alkukeväästä törmäsimme uutiseen, jonka mukaan Sukevan vankilassa olevat 100 kyyttöä oli tarkoitus lopettaa. Samalla puolet Suomen kyyttökannasta katoaisi. Lehtemme synkänhilpeä pakinoitsija Fidel Gastro tarttui aiheeseen kulinaristin näkökulmasta: "Jokainen, joka on syönyt kyytön lihaa luomukyytöstä puhumattakaan, tietää, että se on aivan toista luokkaa herkullisuudessaan kuin tavallinen naudanliha."
Koska Fidel Gastroa ei voida pitää suurena humanistina (yleisnimitys erilaisille aatteille, joiden katsotaan kunnioittavan ihmistä tai ihmisyyttä) hänellä riitti sydäntä lehmille:

"Kyyttö on suomenkarjan eli lehmien alkuperäisrodun nimitys. Oletus on, että kyytöt ovat polveutuneet pohjoisugrilaisten kansojen lehmäkannoista ja ne ovat kehittyneet eri alueilla omiksi roduikseen. Länsisuomenkarja on kokoruskea, lapinlehmät ovat kokovalkoisia ja Itä-Suomessa kyytöillä on valkoinen selkäjuova. 1960-luvulle saakka kyytöt olivat yleisin lehmärotu Suomessa", Fidel kirjoitti ja jatkoi:

"Kapean geenivaihtelun takia kyytön eri sukuryhmien siementä on kerätty geenipankkiin, jota toimii MTT:n eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen yhteydessä. Vankiloissa kuten Sukevassa Sonkajärvellä ja Pelson vankilassa Vaalassa on pidetty geenipankkieläimiä. Rikosseuraamusvirasto, joka pyörittää vankiloita, katsoo kuitenkin, että kyyttöjen pito Sukevassa on kannattamatonta eikä vankien kouluttaminen eläintenhoitajiksi vie elämässä eteenpäin. Kustannuspainetta luo vielä valtiovarainministeriön alainen liikelaitos Senaatti-kiinteistöt, joka omistaa Sukevan vankilakiinteistön, ja haluaa siitä parempaa tuottoa."

Suomi on allekirjoittanut ns. Rion sopimuksen, jonka perusteella olemme sitoutuneet ylläpitämään alkuperäiskarjarotuja kuten kyyttöjä ja suomenlammasta, sekä luonnon monimuotoisuutta. Viimeisin tieto on, että MMM:n alaisuuteen koottu, kyyttöjen uudelleensijoittamista pohtiva työryhmä saa esityksensä pian valmiiksi ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle annettavaksi ja edelleen käsiteltäväksi valtioneuvostossa. Kohtalon lehmänkellot soivat!

Fidel Gastro: "Japanilaiset kobe-naudat elävät maailman onnellisimmaksi sanotun elämän. Ne saavat musiikin soidessa joka päivä hoivaa, hierontaa ja harjausta sekä ovat erikoisruokavaliolla, joka vaikuttaa lihan makuun ja koostumukseen (hinta Suomessa €300 kg). Pelastetaan kyytöt! Kyytöt ovat osa Suomen historiaa! Kyytöt ovat suomalaista kobe-lihaa. Kyytöt kuuluvat kulttuurimaisemaan, sekä ravintolan lautaselle!"

Suomen Paras -kilpailun tausta

Suomen Paras OLVIlla on avoin kilpailukutsu kotimaisille tuottajille, joiden työn tuloksena syntyy ravintoloiden keittiöihin sopiva Suomen Paras raaka-aine, elintarvike, juoma, prosessi, tuote- ja palvelukonsepti, kulttuuriteko tai alan innovaatio.

Viisi Tähteä on solminut Olvi Oyj:n kanssa yhteistyösopimuksen Suomen Paras -kilpailun edistämiseksi. Suomalainen panimo Olvi perustaa toimintansa raikkaista, puhtaista raaka-aineista valmistettuihin juomiin. Ideologiansa mukaisesti yhtiö haluaa olla mukana kehittämässä suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria.

Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju -hanke tukee Suomen Paras -projektia.

Suomen Paras -kilpailun keittiömestareista koostuva palkintoraati kokoontui Suomen Keittiömestariyhdistyksen puheenjohtajan ja MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilan johdolla.