Siipikarjan luomutuotantoa ei Suomessa juurikaan ole. Luomukalkkunoita kasvatetaan kahdella tilalla ja -ankkoja yhdellä. Meillä ei ole luomuun sopivaa hidaskasvuista kanarotua, ja uuden rodun Suomeen siirtäminen karanteeneineen vie pakostakin vuosia. Mutta jonkinlainen lupaus on ilmassa.

Kuva: Vesa Nopanen

Suomessa on noin 3,3 miljoonaa kanaa, jotka tuottavat vuodessa noin 60 miljoonaa kiloa munia. Vuonna 2007 maassa oli 46 luomukanalaa, joiden määrä on laskenut jatkuvasti, mutta samalla tuotanto on kasvanut. Lihankasvatuksessa kyse on yleensä kukoista, joita on untuvikoista puolet – ja jotka yleensä ”tarpeettomina” hävitetään.

Luomumunien markkinaosuus kananmunien kaupasta on jopa kahdeksan prosenttia, mikä nostaa ne Suomen suurimmaksi luomutuotteiden ryhmäksi. Sen sijaan siipikarjan luomulihatuotantoa ei tällä hetkellä juurikaan ole. Luomukalkkunoita kasvaa kahdella tilalla ja -ankkoja yhdellä.

Luomutuotantoa kyllä kokeiltiin 2000-luvun alussa, mutta sekin tyssäsi pian mm. isojen tuotantotalojen näkemyksiin.
Broilerintuotannon kannattavuus on MTT:n tilastojen mukaan romahtanut lähinnä tuotantopanosten ja ostorehun kallistumisen vuoksi. Broilerin tuottajahinnan hienoinen kohoaminen pari vuotta sitten ei riittänyt kattamaan tuotantokustannusten kasvua. Kokonaistuoton ja kustannusten erotuksena saatava yrittäjätulo on alentunut peräti kolmanneksen.

Hinnan ohella vihreät arvot sekä vastuullinen, laadun ja eläimen hyvän elämän huomioiva kasvatustapa saavat koko ajan lisää merkitystä ostovalintojen perusteina. Yleisestikin on havaittavissa suoranaista vastenmielisyyttä massatuotettua, kaupassa grillattua tai kelmurasioihin pakattua broileria kohtaan. Asenteiden muuttumista heijastaa myös valmismarinadien vastainen kansanliike.

Luomukukkoa vaikea löytää

Kokonaista, saati luonnonmukaisesti kasvatettua, kanaa tai kukkoa on enää vaikea löytää. Luomu ratsastaa kuitenkin nousevalla aallolla. Sen tuotanto ja kulutus kasvavat nopeammin kuin koskaan, ja muun Euroopan kokemukset ennakoivat kehityksen jatkumista. Myös suuret toimijat, teollisuus ja kauppa, alkavat ymmärtää, kuinka radikaali ja nopea muutos on edessä.

Broilerissa negatiivisia tunteita herättää suuriin määriin ja eläimen kokoon painottuva tuotantotapa. Broilerirodun ominaisuudet ja kasvatusajan lyhentäminen mm. valaistuksella – kahden tunnin yöuni – ja liikkumisen rajoittamisella voivat lisätä määrää häkkikanaloissa, mutta samalla ne heikentävät lihan makua ja laatua, kanan omista oikeuksista puhumattakaan.

Oman mielenkiintoisen lisänsä siipikarjan käyttäjille tuovat maatiaiskukot. Alkuperäisrotujen yleinen suosio herättää niidenkin osalta kiinnostusta ja kysyntää. Erityisesti ruokapöytiin kaivataan luomukanaa sen reilun maun ja eettisen tuotantotavan takia.

Vampulan farmarin profetiat

Viitisen vuotta kukonpoikia kasvattanut keittiömestari Kimmo Nikko on Vampula Farmers -yrityksessään Huittisissa kehittänyt maahantuomastaan broilerirodusta siipikarjaa, jonka elämä ja ravinto ovat mahdollisimman lähellä luonnonmukaisuutta. Lintujen määrä vaihtelee ajankohdasta riippuen tuhannesta kolmeen tuhanteen.

Nikon myyntiin tuottamat linnut ovat kukonpoikia, mutta nyt myös kevätkananpoikia. Vampulan vahvuutena on jo rotu itsessään, sillä se kasvaa luontaisesti hitaammin kuin volyymituotantoon tarkoitetut broilerit.

Päinvastoin kuin usein luullaan, siipikarjanlihalle ovat olemassa luomukriteerit ja sertifikaatit. Käytännössä luomuun siirtyminen on kuitenkin vaikeaa, kallista ja riskialtista. Nikko tutkii kuitenkin aktiivisesti luomutuotannon mahdollisuuksia. Luomu merkitsee pitempää kasvatusaikaa sekä liikkumistilaa sisällä ja ulkona. Lisäksi tuotannon pitäisi olla ympärivuotista.

Yksi pahimmista ongelmista on pien- ja lähiteurastamoiden puute. Suomessa on vain muutama sopivan kokoinen ja pienistä tuotantomääristä kiinnostunut laitos. Niillä on vapaata kapasiteettia, mutta etäisyydet kasvatustiloille ovat hyvin pitkiä.

Isojen talojen tuotantolinjat taas eivät sovellu pienten määrien päiviltä päästämiseen, eikä siihen ole tahtoakaan. Valtion tukipolitiikka kannustaa volyymituotantoon.

Toisaalta kysyntä pienissä ja tiedostavissa asiakaspiireissä kasvaa. Kehitys kulkee jälleen laaturavintoloiden kautta. Ne ovat koko ajan olleet Nikon kukon- ja kananpoikasten suurimpia ostajia. Asiakkaat maksavat tuottajalle myös kunnon hinnan.

Kimmo Nikolla riittää uskoa tulevaisuuteen. Lähiaikoina hänellä on tarkoitus tehdä kierros Tanskan ja Etelä-Ruotsin kanatiloille, joilla siipikarjanlihan luomutuotannosta on jo paljon kokemusperäistä tietoa. Ennen kaikkea haussa ovat sopivat kanarodut.

Tuottaja epäilee kannattavuutta

Juha Venno Suomen Broileriyhdistyksen luomujaostosta puhuu suunnilleen samaa kieltä Nikon kanssa. Suomessa ei ole sopivaa hidaskasvuista rotua, ja uuden rodun Suomeen siirtäminen karanteeneineen vie pakostakin vuosia. Kehitystä jarruttavat myös viranomaiset. Suomessa esimerkiksi tarkastetaan rehut pikkumaisesti tilatasolla, vaikka rehun yleinen tarkistaminen sääntöjen mukaan riittäisi.

Venno ymmärtää kasvattajien epäilyt luomutuotannon kannattavuudesta. Tarvitaan satoja tuhansia kanoja, ennen kuin liikevaihtokaan nousee riittävälle tasolle. Muuten kuluttajahinta nousee niin korkeaksi, ettei sitä Vennon mukaan maksa kukaan. Kauppa kyllä nostaa hinnat kohtuullisen korkealle, mutta imaisee lisäeurot itselleen.

Venno näkee myönteisiäkin merkkejä. Ravintoloissa heräävä kysyntä saattaa nostaa tuottajahintoja siten, että pienempikin volyymi riittää.

Eettisen tuotannon piirteitä

Kimmo Nikon on helppo luetella eettisen tuotannon piirteitä, jotka omalla tilalla toteutuvat jo luomua odotellessa:
Ruokintaan kotimaista viljaa eikä lainkaan soijaa.

- Hyvät elinolosuhteet: reilusti tilaa jaloitteluun, myös ulkona.
- Virikkeelliset elinolosuhteet. Kuopsutusta ja sosiaalista kanssakäymistä kavereiden kesken.
- Ei kasvun kiihdyttämistä valaistuksen avulla ja siten unen määrää lyhentämällä.
- Tuloksena on hyvä vireytystila, hitaasti kasvaneen eläimen hieno liha.
- Ravintoon paljon kauraa ja vehnää. Kun ravinto ei sido nestettä, sitä ei myöskään poistu kypsennettäessä.