Luonnontuoteneuvoja MMM Heli Pirinen on erikoismarjaosaajana ollut kehittämis- ja tutkimustyön tehokas dynamo jo kahdeksan vuoden ajan. Kiinnostus erikoiskasveihin heräsi jo opiskeluaikana - agronomin opinnäytteensä hän teki mesimarjasta. Täyspäiväiseksi työksi asiat muuttuivat, kun ensimmäinen Heli Pirisen TE-keskukselle tekemä lakan viljelyä koskeva hankeanomus hyväksyttiin. Hän on toiminut myös hankevastaavana koko 2000-luvun lakkaprojektissa.

Hankesarjan syy on ollut villin lakan ja sen korjuun perimmäisessä luonteessa. Kasvin maanalaiset rönsyt talvehtivat hyvin, mutta kasvukauden alussa kasvavat yksivuotiset maanpäälliset osat, ja etenkin kukinnot, ovat herkkiä kasvukauden varhaisille halloille. Villin lakan tuottama sato voi vaihdella vuosittain siten, etteivät poimijat, ostajat, jalostajat, teollisuus, kauppa tai ravintolat voi varmasti tietää tuoreen raaka-aineen määrää ja saatavuutta. Korjuutyö on maasto-olosuhteiden takia vaikeaa ja poiminta on hidasta käsityötä.

Ongelma voidaan suurelta osin ratkaista pelto- ja kasvihuoneviljelyssä. Vastassa on kuitenkin uusia haasteita, kuten sopivan kasvupohjan, lajikkeiden ja ravinnetason etsiminen.

Kansainvälistä yhteistyötä

Ensimmäinen hanke oli Lakan viljely- ja kantavalintakoe 1999-2002. Viljelyn kehittäminen alkoi tiedon hakemisella. Suomessa oli jonkin verran selvitetty lakan puoliviljelyä luontaisilla lakan kasvupaikoilla, soilla. Peltoviljely oli kuitenkin uusi aluevaltaus, jota oli tehty jonkin verran vain Norjassa. Toisaalta suotutkimus oli vahvaa myös Venäjällä. Oleg Kuznetsov Karjalan Tasavallan Tiedeakatemian suontutkimusosastolta on ollut mukana koko lakan viljelyn kehittämisen ajan. Norjalaisesta Bioforsk Nord Holt -tutkimusasemasta tuli toinen tärkeä yhteistyötaho; Kåre Rappin ja Inger Martinussenin tuella vältyttiin monelta virheeltä.

Kolmas kansainvälinen yhteistyökumppani löytyi samoja asioita tutkivasta Quebeckin yliopistosta Kanadasta. Vierailijaksi saapunut opiskelija Guillaume Theroux Rancourt vahvisti jatkossa koko tutkimusryhmää.

Yhteistyössä Norjan ja Kanadan kanssa testataan parhaillaan lakalle sopivia ravinnetasoja. Pölytys muodosti ongelman, kun kimalaiset ajoittain karttoivat lakkaa ja usein kävivät vain hedekukissa. Lajikekokeissa verrattiin eri tavoin kahta norjalaista, satoa tuottavaa emilajiketta ja kahta pölyttävää hedelajiketta. Nyt mukana on ollut myös marjakooltaan suuria Kainuusta kerättyjä luonnon lakkakantoja. Jopa kuusi grammaa painavat marjat varmistaisivat viljelyn kannattavuuden.

Eläkepäivien harrasteena lakkatiede

Heli Pirisen työsarkaa on puutarhatalouden neuvonta. Kuvassa Vilho Keränen ja Heli Pirinen.

Jo MTT Kainuun tutkimusasemalla Sotkamossa toteutettu viljelykoe osoitti, että paras kasvupohja on ilmava, maatumaton, vaalea rahkaturve.

Hankkeen jälkeen kului vuosi uuteen hakuprosessiin, mutta 2002-2004 toteutettiin toinen hanke, Erikoiskasvit peltoviljelyyn. Pitkälti Heli Pirisen kontaktiverkoston avulla saatiin tutkimuksiin parikymmentä tilaa, joiden viljelmien pinta-ala on noin kolme hehtaaria ja myös kasvihuoneviljelijä. Parhaimmillaan sato nousi MTT Sotkamon koeruuduilla 3 000 kiloon hehtaarilta.

Vuonna 2004 tutkimuksiin tuli mukaan myös Pentti ja Aira Romppaisen omistama Palstalan puutarha. Eläköitymisen jälkeen Romppaisilla oli käytössään hyvät, tyhjät kasvihuoneet ja maata peltoviljelyyn, sekä innostusta tieteen tekemiseen.

Palstalassa on kokeissa viljelty lakkaa sekä ulkona lavoissa että kasvihuoneissa. Alussa taimia istutettiin ruukkuihin, joissa testattiin lakkasatojen vuotuista määrää jäljittelemällä vuorotellen pimeitä, kylmiä talviolosuhteita ja valoisaa, lämmintä kevättä ja kesää. Näin testiolosuhteissa saatiin kasvamaan kaksi satoa vuodessa.

Palstalassa ei Pentti Romppaisen mukaan kuitenkaan enää palata kaupalliseen kasvinviljelyyn. "Lakan kasvihuoneviljelyyn on nyt tilaus kaupalliselle tuottajalle," Pirinen toteaa.

Katkeamaton laatuketju on tärkein

Lähemmäs päämääriä pyrittiin kolmannessa ProAgria Kainuun hallinnoimassa hankkeessa vuosina 2005-2007, Erikoismarjat markkinoille. Tuotteistamiseen tarvitaan yrittäjiä, mutta sopivia, pieneen riskinottoonkin halukkaita viljelijöitä ei ollut helppo löytää. Yritystoiminnan konkreettinen aloitus onkin hankalaa, sillä erikoismarjaviljelmän ensimmäistä kukintaa ja satoa saa odottaa vähintään kolme vuotta.

"Lakan viljely tarjoaisi kuitenkin taloudellisia mahdollisuuksia yhdessä jonkin toisen marjan kanssa. Sen vuoksi viljelyn kehittämisessä ovat olleet myös karpalo, mesimarja ja ahomansikka."

Lakan versoja kasvihuoneviljelyssä.

Kullankeltainen herkku odottaa poimijaansa.
Kuvat: Heli Pirinen

Uusia yrityksiä onkin syntynyt mm. marjatuomipihlajan, mesimarjan ja vadelman ympärille.

Kaupallisen menestyksen edellytyksenä on katkeamaton laatuketju marjan poiminnasta kuluttajan lautaselle asti. Kansainvälisen, Kainuun Etu Oy:n hallinnoiman Elämysruokatuote-projektin (OutReF) kanssa, on tehty yhteistyötä, jolla on saatu kontakteja ravintoloihin ja suurkeittiöihin. Kiinnostus lakan tuoreen marjan, kukintojen ja lehtien käyttöön on ollut positiivista. Nyt tarvitaan vain tarpeeksi tuottajia, jotta kysyntä voidaan tyydyttää. Myös marjamatkailu on muutamalle tilalle kaupallinen tuote.

Lakalle uusia käyttökohteita

Pyrkimyksenä on myös innovoida lakalle uusia käyttötapoja. "Lakan kukintoja käytetään jo suomalaisiin marjoihin perustuvissa drinkeissä", Heli Pirinen kertoo. "Lakan lehdistä ja marjoista on valmistettu teetä ja Venäjällä myös desinfioivaa luonnonlääkettä."

Kainuun maa- ja kotitalousnaisten lakka-aiheisessa reseptikilpailusta kerättiin ruokaohjeita, pääosin jälkiruokiin. Huippuravintoloissa lakkaa käytetään myös pääruoka-annosten kastikkeissa tai lisukkeissa.

Kainuun hankkeiden yhteydessä on ilmestynyt myös julkaisuja kuten Lakan viljelyopas (ProAgria Kainuu/Emma-hanke). Täksi syksyksi ilmestyy karpalon viljelyopas.

Poikkitieteellinen yhteistyö MTT Sotkamon, Kainuun Ympäristökeskuksen, Ystävyyden Puiston tutkimuskeskuksen, Oulun yliopiston Sotkamon Biolaboratorion ja ProAgrian eri alojen neuvojien kanssa luovat vahvan pohjan tulosten saavuttamiselle, samoin edellä mainittu kansainvälinen tuki. "Olemme löytäneet vahvan, innovatiivisen ja toimivan verkoston. Tulosten konkretisoituminen viljelijälle, saati sitten kuluttajalle, vie aikaa", Heli Pirinen ennakoi.

Toisaalta ravintola-annokseen voi jo joulun, pääsiäisen tai ylioppilasjuhlien kunniaksi tuottaa tuoreita lakkoja. Vuosi 2008 kuluu rahoituksen hakuun, mutta lakalle omistautunut tutkija toivoo työn jatkuvan taas vuonna 2009.

Ensimmäiset villit hillat olivat kypsiä poimittaviksi heinäkuun puolivälissä. Pari kukintavaiheen loppuun ajoittunutta hallayötä riitti vahingoittamaan luonnonsoilla kasvavia marjoja ja heikentämään satoa. Hillan viljelyllä on ilmeinen tilaus.


Heli Pirinen
Puh. 0400-283731.
Sähköposti: heli.pirinen@maaseutukeskus