Asiakas ei ole kiinnostunut valojärjestelmästä. Hän on kiinnostunut näkemään. Hän ei ole kiinnostunut valaistustekniikasta vaan uusista valoelämyksistä. Tekniikka on klubeja lukuun ottamatta ravintola-asiakkaalle täydellisen epäkiinnostavaa.

Monien mielestä valaistus on sisustuksen tärkein osa, koska valolla viimeistellään ravintolan konsepti, suunnataan tunnelmia ja nostetaan esiin yksityiskohtia. Eikä sovi unohtaa, että on kiva nähdä, mitä syö.

Osaajat puuttuvat?

Valoajattelun lähtökohtana on, että kaikissa tiloissa on oma, ihanteellinen valaistustasonsa sekä dramaturgia. Julkisena tilana ravintolan, kahvilan tai esimerkiksi hotellin voi ajatella teatteriksi, jossa asiakas näyttäytyy. Valaistuksen pitää siten olla sisustuksellinen ja tunnelmallinen silta asiakkaan tajuntaan. Kaikki tämä valon kieli on valaistussuunnittelijan tehtävänä. Tai ainakin pitäisi olla niiden mielestä, jotka ostavat alan asiantuntemusta.

Ravintoloitsijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voi kuitenkin todeta, että ei hyvältä näytä, eikä ole paljoa valoa näkyvissä. Suorimmin ja selvimmin asian ilmaisee Royal-Rest Oy:n toimitusjohtaja Kasperi Saari:
”Suomessa ei ole ainuttakaan ravintoloiden valaistussuunnittelun todellista osaajaa.” Royal-Rest haki ravintola Teatterin suunnittelutyön ja valaistusjärjestelmät muualta: suunnittelutyön ruotsalaiselta Hupert Gardnerin toimistolta ja valaistusjärjestelmät saksalaiselta ERCO:lta.

Entä hinta?
”Maksoihan se perhanasti, mutta kannatti tehdä”, Kasperi Saari hehkuttaa. Lopputulos on ollut arvioitavana jo pari vuotta. Parin tuhannen neliön ja 1 800 asiakkaan tila eri ravintola-, baari- ja diskotoimintoineen on kestänyt hyvin aikaa, kuten hupertgardnerdesign -yhtiö lupasikin. Kaiken ydin on valojen, materiaalien ja kalusteiden yhtäaikainen huomioiminen, jossa asiakkaallekin jää rooli. Erityisesti valojen merkitys tilassa on korostunut, sillä niiden intensiteetti, väri ja liike vaihtelevat ja saavat tilan liikkumaan sekä elämään eri tunnetiloja.

Sähkö- ja valosuunnittelulla on eroa

Valosuunnittelija Ilkka Paloniemen mielestä ravintoloiden valaistusongelmat johtuvat siitä, että ravintolat tilaavat kokonaisuuden sisustussuunnittelijoilta – ilman valosuunnittelijaa. Valosuunnittelu on designhommaa siinä, missä arkkitehtuuri tai lavastaminenkin. Mutta sisustusarkkitehdit eivät halua taiteelliselle kentälleen muita sähläämään.

”Usein suunnitteluprosessi rytmittyy järjestykseen: tila, pinnat, kalusteet ja viimeiseksi valot. Silloin valon päälleliimausta jo valmiiseen sisustusajatteluun ei voi välttää. Tämä rajoittaa valojen kaikkien ominaisuuksien ja mahdollisuuksien käyttöä”, muistuttaa Paloniemi.

”Valon pitäisi olla projektin työpöydällä jo siitä lähtien, kun sisustusta lähdetään luomaan. Vahva valon kautta lähtevä visuaalinen ajattelu ja valon välineellinen hallinta on välttämättömyys ravintolan ilmettä suunniteltaessa. Muuten käy niin, että lamput kyllä palavat ja kalusteet näkyvät, mutta juna meni jo. Harvoin on lisäbudjettiakaan, kun syksyn pimeys yllättää”, selvittää Ilkka Paloniemi.

Kun suomessa koulutetaan korkeakoulutasoisia valosuunnittelijoita ainoana Euroopassa, niin miksi ravintolaketjuilla ei ole omaa valosuunnittelijaa? Kyse lienee tiedon puutteesta, mikä ero on sähkö- ja valosuunnittelulla.

Ilkka Paloniemi löytää myös asenneongelman: kaikki, mikä tulee ulkomailta, on hienompaa kuin kotimaassa. Hän lainaa Sakke Järvenpäätä:
”Kun Baccara tulee Lallintalon keikalle, takahuoneeseen vaihdetaan tapetit, mutta kun suomalainen bändi saapuu, vastassa on talonmies haulikon kanssa tivaamassa, että kenenkäs poikia sitä ollaan”.

”Rakennukset lepäävät öisin”

Ilkka Paloniemi ei ole pitkänlinjan valomiehenä ollut kuitenkaan ravintolavalosuunnittelijana kertaakaan projektin alusta alkaen. Ravintolat Hima&Sali, La Tour sekä Oulun Uusi Seurahuone ovat saaneet ”konsultaatioksi” nimettyä palvelua – jälkikäteen.

Paloniemen valohistoria ulottuu kuitenkin 1980-luvulta lähtien teatteri-, ooppera-, festivaali-, rock-konsertti-, yritysjuhla- sekä TV- ja elokuvavalaistuksen ketjuna tähän päivään. Tilanne on samankaltainen muidenkin valon kantajien kuten Ilkka Volasen kohdalla.

Paloniemen mukaan ravintolasektorille erikoistuminen ei välttämättä edes elättäisi valoyrittäjää nykytilanteessa, sillä sisustussuunnittelijat tekevät työn omista lähtökohdistaan yhdessä sähkösuunnittelijan kanssa.

”Usein törmää siihen, että valosuunnittelijaan suhtaudutaan kuin erikoistuneeseen sähkösuunnittelijaan. Osaamista arvioidaan teknisellä, insinöörien hallinnoimalla loisteputki-sähkökaappi-autocad -ajattelulla. Visuaalinen vaikutus sivuutetaan ja unohdetaan”, Paloniemi huomauttaa.

Lisäksi valojen käytöstä arkkitehtien keskuudessa on edelleen vallalla Alvar Aallon ajatus: ”Rakennusten pitää levätä öisin”.

Mielikuvitus rajana

Tilavalaistuksessa on vallalla kaksi koulukuntaa:

1. Paras valaistus on huomaamaton ja itsestään numeroa tekemätön.
2. Valaistus on selkeä osa arkkitehtuuria sekä efektiväline, jolla ohjataan tunnelmia.

Valosuunnittelu lähestyy ja leikkaa muita taiteenaloja. Valo voi olla lavaste. Se voi olla itsessään arkkitehtuuria ja objekti - huomiopiste. Valosuunnittelu kehittyy paraikaa kahtaalla: teknisen tien kautta sekä ylittämällä eri valaistusammattikuntien välisiä rajoja.

Valosuunnittelu kehittyy ajassa aivan samoin kuin muukin visuaalinen viestintä ja taide. Tekniikka vaikuttaa estetiikkaan, halusi sitä tai ei.

Teatterin valomestari voi suunnitella ravintolavalot. Ohjaaja voi suunnitella ohjelmoitavan valodramaturgian. Rockbändin valomiehellä tai klubiorganisaation valotehosteista vastaavalla VJ:llä (video jockey) on annettavana oma osaamisensa.

”Kannattaa kuitenkin muistaa, että valo tarvitsee elääkseen pintaa, josta se heijastuu. Valollisesti ei ole yhdentekevää, minkä värinen seinä ravintolaan maalataan. Jos seinä ei miellytä, on halvempaa vaihtaa seinän väriä kuin panna lamput uusiksi. Tosin valosuunnittelijan suusta kuultuna tämä on tietenkin loukkaus sisustussuunnittelijan näkemystä kohtaan”, huomauttaa Ilkka Paloniemi.

Lisää ymmärrystä ja tietoa

Aikalaisvalotekniikka antaa mahdollisuuden mihin tahansa - enempään kuin mielikuvitus riittää.br /> Käytettävissä on yleisvalojen, kohdevalojen ja halogeenien lisäksi värivaloa sekä liikkuvia kuvaprojisointeja. Pisimmälle viedyt ratkaisut ovat ohjelmoituja, jotka etenevät ennalta määrätyn dramaturgian mukaisesti.

Tekniikka itsessään antaa mahdollisuuden vielä pidemmälle meneviin ratkaisuihin kuten vuorovaikutteisiin ja jopa oppiviin järjestelmiin, jotka reagoivat ihmisen liikkeisiin tai esimerkiksi puheen intonaatioon ja säätävät järjestelmän mielentilan mukaiseksi.

Ilkka Paloniemi muistuttaa: ”Suomalaisen ravintolavalosuunnittelun kehittyminen vaatii myös tilaajilta ymmärrystä valon mahdollisuuksiin. Nykyisin mennään helposti asenteella, että eihän kolmen 60-wattisen hehkulampun paketti maksa marketissa kuin 95 senttiä. Miten muka ravintolan valaistus voi maksaa useamman dollarin?”

Ravintolavalaistuksen viisi pääluokkaa

1. Perusvalo. Luodaan pohjavalo. Tasoitetaan valotasapainon eroja. Lähinnä kattovalot. Nimitetään myös yleisvalaistukseksi.
2. Aksenttinen valo. Korostetaan tilan muotoja ja pintojen ominaisuuksia. Arkkitehtuurin jäsentämistä. Kontrastin hallintaa. Vahvasti mukana kokonaisilmeen luonnissa, selkeästi osa sisustusta.
3. Toimintavalo. Työpisteiden valaistus riittäväksi. Kulkuvalot portaisiin ja muihin selkeätä havainnointia vaativiin paikkoihin. Turvallisuustekijä.
4. Koristevalo. Itsenäiset valoveistokset. Dekoratiiviset valaisimet. Valaisimen luonne tärkeämpi kuin sen tuottama valo.
5. Kineettinen valo. Elävät valot tilan persoonallisuutta muokkaamassa, rytmittämässä tunnelmaa. Musiikin ja valon yhteys. (Disc Jockey, Light Jockey ja Video Jockey).

Lähde: Ilkka Paloniemi, Valosuunnittelutoimisto Redrock Oy, www.redrock.fi

Valon neljä pääominaisuutta
Seuraavilla valon "välineillä" voidaan ajatella ja manipuloida valo- ja väritasapaino kohdalleen tilassa.

1. Voimakkuus
   Kontrasti, havainnointivälineen dynamiikka eli silmän kyky nähdä yksityiskohtia valkoisessa ja mustassa.
   Kynttilän valosta kirkkaaseen auringonvaloon.
   Huomioitava silmän tottuminen valomäärän.
   Olennaisin ominaisuus valotasapainossa, kuvan sommittelussa.
2. Väri
   Additiivinen värin sekoitus valoa käytettäessä.
   Subtraktinen värin sekoitus pigmenttiä käytettäessä.
   Värikontrasti.
   3D-havainnointia tukeva.
3. Muoto
   Valon suunta kohteeseen nähden: taka-, ylä-, alavalo.
   Valon koko. Vain silmät vai koko seinä?
   Plastisuus eli kappaleiden muotoilu valolla. Piirto.
   Valon kovuus ja pehmeys, verrannollista valonlähteen pinta-alaan.
   Syvyys eli eri suunnista tulevilla valoilla saadaan kohde taustastaan esiin.
4. Liike
   Liikkuvat valot rytmisinä välineinä ja huomion kohteina.
   Valolla ohjailtavuus.
   Valokoreografia.

Lähde: Ilkka Paloniemi, Valosuunnittelutoimisto Redrock Oy, www.redrock.fi