Samaan aikaan, kun keskustelu käy Espanjassa uunikuumana ruoanlaiton asemasta taiteena, etsitään nimeä Ferrán Adriàn “adriàattiselle” dekonstruktivistiselle molekyyligastronomialle, joka on nostanut maan gastronomian maailmanmaineeseen.

Puheen ruoan nimestä aloitti kesäkuussa ravintolakriitikko José Carlos Capel blogissaan Madrid Fusión -ruokatapahtuman sivuilla.

Keskustelua on jatkettu samalla saitilla ja sanomalehdissä. Jotkut ovat epäilleet, että jutun takapiruna on itse Ferrán Adrià, joka tarvitsi kompaktia käsitettä Documentassa, maailman tärkeimmässä nykytaiteen katselmuksessa Kasselissa Saksassa, jossa Adrià esiintyy tänä kesänä taiteilijana.

Kokit, kriitikot ja ruokaharrastajat ovat tehneet kymmenittäin kiinnostavia ehdotuksia. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Cocina Abstracta
• Cocina Big-Bang
• Cocina de Tercera Generación (kolmannen sukupolven keittiö)
• Cocina Emocional
• Cocina Expresiva
• Cocina Extrema
• Cocina Post Iberica
• Cocina Revolucionaria
• Cocina Tecnoalquimista
• Cocina Tecnocreativa
• Cocina Tecnoemocional
• Cocinalogia
• Cocina Total
• Metacocina
• Metamorfosis Culinaria
• Neococina
• Nueva Cocina
• Postcocina
• Tecnococina
• Ultracocina

Isänmaallinen brändi hukassa

Kysymys on siis siitä, miten brändätä Ferrán Adriàn, Juan Mari Arzakin, Andoni Adurizin ja kumppaneiden ruoanlaitto samaan tapaan kuin Nouvelle Cuisine Ranskassa 60-luvulla. Paul Bocusen suuruuden päivistä on jo aikaa, mutta vahva brändi elää edelleen.

On vaikeaa puhua asioista, joilla ei ole nimeä. Muutaman vuosi sitten The New York Timesin Arthur Lubow kutsui Ferrán Adrià -artikkelissaan espanjalaista nykyruokaa nimellä Nuevo Nouvelle Cuisine.

Espanjalaiset tuskin haluavat kuitenkaan viitata itseensä perivihollisen Ranskan kautta. Entä haluavatko katalaani- ja baskikokit – joita lähes kaikki maan huiput ovat – ylipäätään edustaa Espanjan kuningaskunnan värejä? Jotkut itsenäisyysmieliset katalaanijalkapalloilijat ovat kieltäytyneet pelaamasta Espanjan maajoukkueessa. Voivatko kokit olla yhtä poliittisia kuin urheilijat?

Espanjalaiset puhuvat kansallisella ylpeydellä omasta ruoastaan ja omista kokeistaan, mutta kysyvät samalla, olisiko sellainen nimi järkevämpi, millä englantilainen Heston Blumenthal, ranskalainen Pierre Gagnaire ja muut molekyylikokit ympäri maailmaa saataisiin saman etiketin alle?

Espanjalaisten mielestä ulkomaalaiset kokkitähdet ovat lähinnä kopioineet tekniikkansa Iberian niemimaalta. Entä kestäisivätkö kaikkien keittiöiden mestarien egot edes kuulua yhteiseen nimikkeeseen?

Mihinkään yksimielisyyteen uuden espanjalaisen keittotaidon nimestä ei ole toistaiseksi päästy.

Keskustelu jatkuu uunikuumana ja keskustelun aloittanut José Carlos Capel tosin pelkää, että jos nimeä ei keksitä pian, koko Espanjan ruokavallankumous vaipuu unohduksiin muutaman vuoden kuluttua.