Ismo Tuominen
Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö

Eeropekka Rislakki: Hallitus on sitoutunut kokonaiskulutusteoriaan, jonka mukaan haitat kasvavat kulutuksen kasvaessa. Miksi itsesääntelyn ja sosiaalisen vastuun tie on poissuljettu?

Ismo Tuominen: Jos joku juo 15 paukkua illassa, juotu määrä sekä juomatavat ovat tasavahvoja pilareita, jonka jälkeen haitat varmasti näkyvät. Emme ole sulkemassa mitään vaihtoehtoa pois. Ongelmana on se, että intressejä on niin monia, jotka ovat keskenään vastakkaisia.

Kanadan Quebecissa ja Sveitsissa itsesääntely ja sosiaalisen vastuun tie on on vähentänyt haittoja vaikka kokonaiskulutus on noussut. Nyt myös Ruotsissa ja Kreikassa on virinnyt vastaavaa ajattelua. Miksei Suomessa?

Itsesäätely on ongelmallista, koska se ei yksin riitä. Lisäksi se antaa mahdollisuuden vapaamatkustukseen. Jos naapuriravintola sitoutuu itsesääntelyyn ja toinen naapuri ei, se vääristää kilpailutilanteen.

Viinavero-ale suosii väkeviä, vaikka alkoholin kulutus siirtyi pitkään väkevistä miehtoihin. Hallitus itse on virittänyt pommin. Miksi?

Saimme EU:sta mahdottoman yhtälön, jota ei voinut ratkaista terveyden kannalta positiivisesti. Väkevien syrjintä mietojen hyödyksi näyttäytyy historian valossa alkoholipolitiikkamme suurimmaksi virheeksi. 1960-luvulla väkeviä juotiin 70 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Nyt väkevien osuus on enää 25 prosenttia. Kokonaiskulutus on kuitenkin kasvanut nelinkertaiseksi. Naisten humalahakuinen juominen on kahdeksankertaistunut, miesten kaksinkertaistunut ja nuorten juominen lisääntynyt huomattavasti. Kaikilla mittareilla kulutus ja haitat ovat lisääntyneet mietoihin siirtymisen jälkeen.

1.3. lähtien Kossu-pullo maksaa Alkossa 9.20 euroa. Rahojaan laskevilta nuorilta taitaa viini jäädä ostamatta.

Väkevien ikäraja on edelleen 20 vuotta. Tiedetään, että nuoriso saa juomansa kavereiden ostamana, joten aivan nuoret eivät väkeviin törmää. Lisäksi nuorten vanhemmat tuskin ostavat Kossu-pulloa lapselleen tai isoveli siskolleen. Nuoriso jatkaa olutlinjalla kuten tähänkin asti. Tässä katsannossa keskioluen vapauttaminen on toiseksi pahin alkoholipolitiikkamme virhe.

Alkoholin saatavuutta on tarkoitus rajoittaa. Siihen kait ravintoloiden kiinnimenon aikaistaminenkin liittyi?

Sillä ei pyritty kokonaiskulutuksen vähentämiseen vaan puuttumaan juomatapoihin. Aukioloaika ei ole sinänsä ongelma, vaan se, mitä ravintolassa tapahtuu. Tässä itsesääntelyllä ja sosiaalisella vastuulla on sijaa. Lopulta päädyttiin 100 euron valvontamaksuun jatkoaikaravintoloiden kohdalla. Se mahdollistaa sen, että lääninhallitusten tarkastaja vierailee ravintolassa ainakin kerran vuodessa.

Nyt väkeviä saa n. 5 000 ravintolasta. Olet heittänyt ajatuksen siitä, että kenties 3 000 ravintolaa riittäisi. Miten karsinta suoritetaan?

Olenko todella sanonut näin? Karsintakriteerit loukkaavat aina muita yhteiskunnan arvoja kuten oikeudenmukaisuutta tai yhdenvertaisuutta. Anniskeluoikeusluokitus ei kerro juomisen määrästä mitään, sillä jokin A-oikeuksin varustettu kahvila Helsingin Esplanadilla myy ehkä kaksi pulloa Calvadosia kuukaudessa. Samaan aikaan jokin keskiolutkuppila myy 10 000 litraa olutta ja aamukrapulaan helpotusta hakeva tärisijä on asiakkaista selvin.

Miksi ravintolaelinkeino on hyvä vihollinen?

Ravintolat nousevat esille, koska yritämme löytää kipukohtia, joissa alkoholihaittoja ilmenee. Lisäksi voimme vaikuttaa ravintolaelinkeinon toimintaan. Sen sijaan emme voi vaikuttaa kotona juomiseen. Hyvää ravintoloissa on se, että ala on pystynyt esittämään omat premissinsä ja on voitu puhua suoraan sekä melko avoimesti.

Alkojen määrä on kasvanut 10 vuodessa 70 myymälällä yhteensä 314 myymälään. Suljetaanko Alkoja?

Lisäys on ollut 20 prosenttia enkä näe, että erityisiin toimiin olisi tarvetta. Oleellinen kysymys on, onko meillä alkoholimonopoli vai ei. Alkon myymäläverkko itsessään on saatavuuden rajoittamista, sillä muutoin 300 myymälän asemesta meillä olisi alkoholia 9 000 ruokakaupassa.

Kuntien ja raittiusyhdistysten alkoholihaittojen torjuntatyöhön on varattu neljälle vuodelle n. 100 milj. euroa. Niiltä ei kuitenkaan vaadita tuloksellisuuden mittaamista. Miksi ei?

Summasta en mene takuuseen. Mutta hoito- ja klinikkatyöhön sekä kuntien ja järjestöjen alkoholihaittojen ehkäisevään päihdetyöhön on suunnattu varoja. Kaikkien rahojen käyttöön pitää liittyä tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi. Selvää on, että valistus yksinään on arvoltaan nolla. Olen saanut tässä asiassa huonoa nimeä viittaamalla asiassa kansainvälisiin tutkimuksiin.

Onko puhuminen kohtuukäytöstä enää sallittua?

On, epäilemättä. Tavoitteena ei ole demonisoida alkoholia. Viittaan vain erään toimittajan kirjoittamaan lauseeseen: "Jos mietit, tuliko otettua liikaa, vastaus on kyllä".

Olet vihjannut, että alkoholiala pitäisi rinnastaa tupakkaan: "etteivät vanhemmat enää kehtaisi kertoa lapsilleen, missä he ovat töissä".

En pysty muuttamaan ihmisten moraalikäsityksiä työssäni. Mutta meillä on moraalikäsityksiä, jotka saavat meidät häpeämään jotakin. Ajatusleikkinä voitaisin laittaa vaikkapa Helsingin Sanomiin kuva ja teksti, jossa sanotaan: "Olen K-kauppias", tai "Olen ravintoloitsija, Olen tilaviinin tekijä, Olen Alkon myymäläpäällikkö". Tässä ei ole ongelmaa, mutta veikkaan, että ongelma alkaa, jos pitäisi kertoa, että: "Olen limuviinojen kehittäjä", tai "Olen ollut luomassa Kurko-lonkeron mainoskampanjaa".

Edustat Suomea EU:n alkoholielimissä, jossa Suomen kanta on, että verotusta nostettaisiin yhteispäätöksellä koko Unionissa. Miten Unioni, joka on maailman merkittävin oluen ja viinintuottaja, suhtautuu ajatukseen?

Olen EU:n Alkoholi- ja terveystyötyhmän jäsen Kuluttaja- ja terveyspääosastossa. Rooman sopimuksen mukaan EU ei voi päättää terveysasioista, joten valitettavasti minulla ei ole pääsyä sisämarkkinoiden ja veroasioiden kovaan ytimeen. Siten esimerkiksi viineihin kohdistuvaa verotusta ei suostuta ottamaan käsittelyyn ja viinien vero on viinituottajamaissa nolla.