Anthony Bourdainin Kitchen Confidential - Keittiömestarin tunnustuksia (Tammi, 2001) kertoi ratkihauskasti machoillen ravintolamaailman pimeistä puolista. Omaelämänkerrallisesta kirjasta on valmisteilla elokuva Seared, jonka pääosassa nähdään Brad Pitt ja ohjaajana David "Fight Club" Fincher.

Koko 80-luvun nenäkarkkia ja heroiinia käytelleestä keittiömestari Anthony Bourdainista on kasvanut aikamme kiistellyin ruokakirjoittaja. Aineet jätettyään Bourdain on kynäillyt kaksi näpsäkkää kokkidekkaria ja jatko-osan ensimmäiselle keittiökirjalleen. Kobraa lautasella - täydellistä ateriaa etsimässä (Otava, 2002) on teos, jonka nimeää köhimättä klassikoksi.

Bourdainin maailmanympärimatkasta valmistui samanaikaisesti myös 24-osainen tv-sarja A Cook´s Tour, joka on pyörinyt jenkkiläisella Food Network -kanavalla.

Viisi Tähteä yhytti Bourdainin Bahamalta, jossa hän lepäilee ennen seuraavan tv-sarjan kuvauksia.

Uudessa kirjassasi, Kobraa lautasella, valitat, kuinka inhottavaa telkkarissa keekoilu on, ja miten olet myynyt itsesi ja tullut samanlaiseksi pelleksi, kuin halveksimasi julkkiskokit.

Öhöm, itseasiassa olen TV-ohjelmasta melkoisen ylpeä. Se on ainakin rehellinen - kuin kotivideo elämäni suurimmasta seikkailusta. Poltan, kiroilen ja murjotan, kun siltä tuntuu. Jos joku vitutti, sanoin sen, eikä kukaan ollut saksimassa kommenttejani pois.

Etsit täydellistä ateriaa mm. Venäjällä, Meksikossa, Japanissa, Skotlannissa, Marokossa ja Ranskassa. Vietnam taisi olla pitkän rundisi kohokohta?

Kasvoin kiinni Vietnamiin tv:n kautta. Pitääkö meidän olla siellä, oli nuoruuteni kiperin kysymys? Ilmestyskirja Nyt, Kauriinmetsästäjät ja Hiljainen Amerikkalainen olivat minun yltiöromanttisen pääkoppani polttoainetta. Olen aina halunnut Vietnamiin - ilman asetta.

Vietnamin ruokakulttuuri oli jotakin aivan uutta - jännnittävintä maailmassa. Ranska, Japani tai New York voivat tarjota taidokkaampia elämyksia, mutta Vietnamissa yhdellä neliömetrillä on enemmän magiaa ja upeaa ruokaa kuin missään muualla.

Mielestäsi me länsimaalaiset olemme kadottaneet yhteyden ruoan alkulähteille. Onko tulevaisuus eineksien ja pikaruoan?

Kyllä. Pikaruoan, puolivalmisteiden ja supermarkettien vyörytys ei lopu. EU:n tiukentuneet terveysmääräykset tekevät selvää lopuistakin pientuottajista. En kuitenkaan halua maailman taantuvan joksikin maatalousvaltaiseksi ihmemaaksi, josta tihrusilmäiset slow food -ideologit haaveilevat. Siinä muuten jengi, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon Punaisia Khmerejä.

Keittiömestareiden ja yksityisten ravintoloitsijoiden epäkiitollisena tehtävänä on pitää perinteet elossa - vakuuttaa ihmisille hyvän ruoan arvo. Pysykää kaukana McDonaldsin kaltaisista pahan imperiumeista ja nauttikaa vielä kun voitte, kokeilkaa kaikkea...

Oletko ehtinyt lukea Eric Shlosserin karmivan kirjan pikaruoasta? (Pikaruokakansakunta, WSOY 2002)

Se on korvaamaton teos, joka kertoo totuuden pahuuden valtakunnasta. Luin, nautin ja vedin myöhemmin kännit sen kirjoittajan kanssa.

Kitchen Confidentialista on tulossa leffa. Oletko itse mukana Seared-elokuvassa?

Osuudekseni jää teknisen neuvonantajan rooli. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä sieltä on tulossa. Hollywoodin katuojat ovat täynnä minua viisaampia ja parempia kirjoittajia, jotka luulivat pystyvänsä vaikuttamaan elokuvaan oikeudet myytyään. Toivon parasta ja rahastan shekin.

Kässärin mukaan sinua esittävä hahmo bylsii ravintolakriitikon kanssa hyvät arvostelut saadakseen...

Se on käsikirjoittajien keksintö. Ei, naispuolisen kriitikon esikuvana ei tietääkseni ole Ruth Reichl (New York Timesin pelätty ravintolakriitikko). Ruth on tosin arvostellut ravintolani ja antoi sille kaksi tähteä...

Kitchen Confidentialissa päivittelit, kuinka kepoisin eväin New Yorkissakin lähdetään ravintolabisnekseen mukaan. Nyt olet yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista keittiömestareista ilman omaa ravintolaa...

Kokkasin 28 vuotta muiden keittiöissä ja kirjoitin itseni ulos siitä maailmasta. Nyt olen vanhan ravintolani Brasserie Les Hallesin (411 Park Avenue/puh. 212-679-4111) "executive chef", eli en ole enää linjalla.

Vähän aikaa sitten sain tarjouksen, josta oli "hyvin vaikea kieltäytyä". Minulle tarjottiin omaa ravintolaa ja runsasta rahamassia. Kiitos ei, ei enää koskaan. Olen nähnyt niin monta katastrofia, että olen oppinut pitämään näppini erossa bisneksestä. Pahimpia ovat ne, joilla on joku helvetin missio, eikä tietoakaan realiteeteista..., yli-innokas gourmet-hammaslääkäri ei kauaa pärjää.

Raaka-aineet, joita ilman et voi elää?

Merisuola, tuore mustapippuri, demi-glace, kanaliemi, ankanrasva, pekoni, tuoreet yrtit, salottisipulit, voi... terveellistä, eikö totta? Terveisiä vaan kaikille vegetaristeille.

Täydellinen viimeinen ateria ja siihen sopiva soundtrack?

Lontoolaisen keittiömestarin, Fergus Hendersonin valmistama paahdettu luuydin runsaana kerroksena paahtoleivän päällä kapristen ja merisuolan kanssa. Sen lähemmäs täydellisyyttä ei pääse... nirvana! Unohtakaa se BSE-hössötys ja menkää St. Johniin. Viimeisen aterian taustalle Rollareiden "Let It Bleed", Heartbreakersien "LAMF" ja tietenkin Clashin "London Calling".

Vanha punkkari siis - mitä pidät kotikaupunkisi uudesta musiikkisensaatiosta, The Strokesista?

Voi vittu, mitä teeskentelijöitä, varsinaisia mammanpoikia. Toisaalta on heillä sen verran hyvä maku, että ymmärtävät kopioida edes kunnon bändejä.

Mitäs seuraavaksi?

Kolmas dekkarini ilmestyy piakkoin ja ruokakirjoittelua en jätä. TV:hen on suunnitteilla uusi sarja. Jos kirjani eivät enää kelpaa, eikä persettäni kaivata telkkarissa, palaan takaisin keittiöön.